Matkalla sattuu yleensä aina jotain pieniä ongelmia. Onneksi mitään suurempaa ei ole päässyt tapahtumaan. Nämä ovat oikeita ongelmia huomattavasti vaatimattomampia sattumuksia. Kuitenkin välillä mieli menee totiseksi ja kasvot harmaaksi tai toisinpäin, kun asiat eivät suju toivotulla tavalla. Meillä ongelmat sijoittuivat tällä kertaa lähtöön ja paluuseen.
Lähdimme reissuun päivää aikaisemmin, sillä halusimme yöpyä lentokenttähotellissa, jottei tarvitsisi herätä niin aikaisin. Saavuimme Paunun bussilla lentoasemalle alkuillasta. Hetken kuluttua odottelimme lumituiskussa ilmaista hotellibussia. Yht`äkkia tajusin, että jotain puuttuu. Matkalaukut olivat mukana, mutta olkalaukkuni puuttui. Se oli ilmiselvästi unohtunut bussin hattuhyllylle. Siellä olivat passini, luottokorttini ja puhelin, jossa olivat lentoliput. Aivot löivät tyhjää. Mitä nyt pitää tehdä ? Yritimme katsoa vaimoni puhelimella Paunun asiakaspalvelunumerot. Sieltä kerrottiin, että se oli mennyt kiinni. Matkahuollosta emme löytäneet mitään puhelinnumeroa. Löytötavarat viedään löytötavaratoimistoon, josta niitä voi kysellä. Nyt ei ollut aikaa siihen. Koko matka näytti päättyvän tähän. Hermostuksissani aloin soitella omaan numerooni. Kukaan ei tietenkään vastannut. Soitin ja soitin yhä uudelleen. Ei vastausta. Sitten puhelimesta kuului miesääni. Selitin, että olin unohtanut laukkuni bussiin. Kuljettaja oli Kampaissa. Kysyin, jääkö hän sinne vai tuleeko Tampereelle. Hän oli lähdössä hetken kuluttua takaisin Tampereelle lentoaseman kautta. Menimme bussia vastaan ja kuljettaja ojensi laukkuni. Hän ei halunnut mitään korvausta vaan sanoi asian kuuluvan työnkuvan. Olimme pelastuneet ! Matkaa ei tarvinnut peruuttaa !
Paluupäivämme oli maanantai. Pari viikkoa heinäkuuta oli takana. Asuntomme la Lagunassa oli oikein mukava 55 neliön kaksio talon ylimmässä, toisessa kerroksessa. Ainoa haasteellinen asia olivat portaat. Ensimmäiseen kerrokseen pääsi jyrkästi suoraan ylös, mutta toiseen kerrokseen oli kapeat kierreportaat. Juuri niin leveät, että matkalaukku mahtui liikkumaan. Avainten luovuttaja oli kantanut laukut tullessamme ylös. Nyt ne piti itse raahata alas. Toinen asia oli lentomme lähtöaika. Olin huomaamattani varannut paluun yölennolle, joka lähtee paikallista aikaa klo 23. Asunnosta piti lähteä klo 12 mennessä, joten meillä oli aikaa 11 tuntia mukana kaksi isoa matkalaukkua. Sain kuin sainkin raahattua laukut alas. Läheisessä Mercadonassa oli meille mukava ratkaisu. Asiakkaat voivat tuoda ostoslaukkuja jemmaan seinustalla ja sitoa niihin lukollinen ketju. Tämä ratkaisi meidänkin ongelman. Laukut kiinni ja meille jäi aikaa palloilla 6 tuntia kaupungin kaduilla. Kaikki meni hyvin. Pitkän päiväkävelyn ja kahden bussimatkan jälkeen olimme Teneriffan eteläisellä lentoasemalla. Pian jo istuimme koneessa. Kapteeni ilmoitti, että norjalaisen lentoyhtiön serveri oli kaatunut, joten jouduimme odottamaan. Sitä kesti tunnin. Sitten yölento alkoi. Se päättyi Helsinkiin puoli tuntia myöhässä aamu kahdeksalta. Se tarkoitti, ettemme ehtineet Paunun bussiin ja seuraava lähtisi iltapäivällä. Kävimme kuitenkin pysäkillä katsomassa. Siellä oli paunulainen. Se oli tullut Tampereelta ja menossa Kamppiin. Hyppäsimme bussiin. Ehdimme juuri ja juuri Kamppiin ennenkuin Tampereelle menevä Onnibussi lähti. Ystävällinen kuski (Huom. jo toinen ystävällinen Paunun kuljettaja) ajoi meidät toisen bussin viereen. Maksoimme Tampereen matkasta tavallista enemmän, mutta kokonaisuutena matka lentoasemalta Tampereelle maksoi enemmän kuin lentoasemalta Helsinkiin ja sieltä Tampereelle. Erikoista ! Lopulta olimme takaisin kotona valvotun yön jälkeen ja kaaduimme sänkyyn reporankana.
Mitä tähän voi sanoa ? Sen siitä saa kun lähtee vieraille maille ! Oma vika. Tottahan se onkin ja onhan siinä taas toilailuja, joita voi muistella kun tulee ”vanhaksi”.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti