Suomi on jo pitkään ollut maailman onnellisin maa. Se on meille vaikea asia ottaa vastaan. Elämä tuntuu klonksuttelevan eteenpäin ihan tavallisesti eikä mitään suurempaa onnea näy missään. Olemme myös aika kainoja ottamaan kehuja vastaan. Onko tämä onnellisuus oikeutettua tai ansaittua ? Mikä tekee meistä onnellisia ?
Asia saa aivan uudenlaisen näkökulman, mikäli tutkaillaan joitakin elämä osa-alueita ja verrataan niitä muihin maihin. Esimerkiksi elintasoa, viranomaisten korruptiota, tasa-arvoa miesten ja naisten välillä, ilmastoa, tautitilannetta ja terveydenhoitoa, ilmaista koulutusta, oikeusjärjestelmää, jne. Näitä löytyy lisää merkittäviä määriä. Olemme onnistuneet luomaan elämää, joka ei ole suinkaan täydellistä, mutta ihmiskasvoista ja onnistunutta elämää. Niitä yhdistelemällä voidaan sanoa, että meillä on hyvä tilanne. Paremminkin voisi olla, mutta vähintäänkin hyvin menee. Ajatellaan elämää monissa muissa maissa. Köyhyys, valtavat tuloerot, diktatuuri, korruptio, pelottavat luonnonilmiöt, epätasa-arvo, rahalla ostettava oikeuslaitos, tietojen salaaaminen, rahaa vaativa terveydenhoito jne
Mutta toisaalta ei ole syytä jäädä röyhistelemään rintoja. Paljon on tehty, mutta paljon on tekemättä. Siinä on haastetta meille nykyihmisille ja tuleville sukupolville. Onnellisuus on venyvä käsite, mutta sen erottaa selvästi onnettomasta. Ainakin onnellinen ihminen on erilainen kuin onneton ihminen. Voin myöntää kuuluvani tähän onnellisten porukkaan, joilla pöksyttää ihan hyvin eteenpäin. Tiedän myös mitä tarkoittaa, kun ihminen ei ole onnellinen tai edes tyytyväinen. Tyytyväinen ihminen voi olla kateuden kohde, mutta hän levittää ympärilleen hyvää mielialaa. Se on sitä mitä jokainen voi viedä eteenpäin onnellisessa maassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti