Viiskytluvun puolivälissä rakennettiin omakotitalo Imatran Rautalaan. Kesä oli kuuma ja vielä kuumempaa oli, kun ruoka tehtiin puilla lämmitettävän hella päällä. Syötiin kellarissa. Päivällä ei voinut olla talon huoneissa.
Seiskytluvun puolivälissä oltiin Keskikesällä Bakussa. Se oli osa Neuvostoliittoa, mutta myös Azerbaidzhania pääkaupunki. Oli kuuma. Vanhat miehet istuivat ison puun varjossa ja hörppivät kuumaa teetä. Se vilvoitti. Vanhuus ja viisaus.
Kymmenen vuotta sitten oltiin Maltalla. Lämpötila oli jotain vaille 40 astetta. Oli niin kuuma, ettei jaksanut kävellä kadulla. Oli pakko ostaa hattu. Siitä se sitten lähti eteenpäin. Siis hikoilu. Yöllä ilmastointi puhalsi suoraan sänkyyn. Oli joko liian kuuma ilman ilmastointia tai liian kylmä ilmastoinnilla. Parissa päivässä oppi juomisen ja hikoilun yhteispelin. Sitten oli helpompaa.
Peltsun rannan nurmikolla on mukavan lämmintä. Ei mitään käristystä. Välillä voi kirmaista veteen vilvoittelemaan. Laitan tuuletusikkunaan yöksi auki. Yöllä lämpötila laskee 22 asteen kieppeille. Aamulla laitan ikkunat kiinni. Päivällä on vilpoista sisällä. Ei voi valittaa. Talvella muistellaan villasukat jaloissa kesä lämpöä. On se niin mukavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti