Viimeisin kirja jonka muistan lukeneeni on Kjell Wästön Kapellimestari. Syy on fyysinen. Pidempiaikainen istuminen on aiheuttanut selkä- ja niskakipuja. Nyt kivut ovat vähentyneet merkittävästi. Istuminen ei ole enää myrkkyä.
Näin telkusta matkailuohjelman, joka kertoi Etelä-Italiasta. Kiinnitin heti huomiota siihen, sillä olimme viime keväänä Calabriassa. Ohjelmassa kerrottiin Tiikerikissa-nimisestä kirjasta, jonka on kirjoittanut Giuseppe Tomasi di Lampedusa. Lainasin sen ja luin pikapikaa. Kirja kertoo sisilialaisesta herttuasta ja hänen perheestään 1800-luvun puolivälissä. Ei ollut kummoinen kertomus. Ainoa asia joka jäi mieleen, oli kuvaus sisilialaisten luonteesta. Tuhansien vuosien ajan sisilialaisille on tuputettu sanaa "Tehdään". Espanjalaiset, Arabit, ranskalaiset jne eri maalaiset valloittajat ovat yrittäneet saada sisilialaisia tekemään haluamiaan asioita. Mutta oikeat sisilialaiset haluavat nukkua. He haluavat olla unessa eikä suinkaan tekemässä mitään asioita. Kirja oli ehdolla kirjallisuuspalkinnon saajaksi 1950-luvulla. Kirjailija Alberto Moravia sanoi, että mikäli tämä kirja palkittaisiin, se tuhoaisi koko modernin kirjallisuuden. Olen samaa mieltä. Mutta kirja sai palkintonsa ja moderni kirjallisuus jatkoi menestystarinaansa.
Lainasin Herwoodin kirjastosta uuden kirjan. Se on Heikki Kännön kirja Kädet. Kirjassa on vaatimattomat 750 sivua. Se kertoo jonkinlaisesta filosofiasta. En ole koskaan aiemmin hypännyt näin voimakkaasti tuntemattomaan. Siis kirjoja lukiessa. Se tuntuu hyvältä. En ymmärrä yhtään mistä on kysymys, mutta se tuntuu mukavalta. Heikki Kännön ajatukset ovat minulle täysin vieraita, kerronta on monimutkaista ja samalla taitavaa. En mitenkään pystyisi vastaavaan. Annan hänen viedä ja yritän pysyä mukana. Se on vaihtelua, erilaista, uutta. Luen muutaman kymmenen sivun pätkiä. Silloin pysyn mukana. Tarinassa. Kirjassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti