Viime päivinä on jaksettu jauhaa Teemu Keskisarjan vaihtamisesta presidentinlinnan lakatut lattiat kovaan Helsingin mukulakivikatuun. Ystävät äärioikeistosta kiehtovat enemmän kuin eduskunnan kollegat ja muut nousukkaat. Keskisarja haluaa varmistaa oman läpimenon vaaleissa kuin vaaleissa. Mutta asialla on myös toinen puoli. Tunnettua on, että Perussuomalaiset ovat puolueista lähimpänä äärioikeistoa ja sen ryhmittymiä. Perussuomalaiset tarvitsevat näiden ihmisten ääniä. Purra ja kumppanit eivät voi tuomita Keskisarjaa, koska tämä uhrautuu juuri oman puolueensa puolesta. Hänen tekonsa on kädenojennus, jota valtionvarainministeri tai muut persuministerit eivät voi hallituksen jäseninä tehdä. Hallituksessa toimimisen varjopuolena on menettää yhteys kovan linjan natseihin ja muihin ääraineksiin. Eli Perussuomalaiset joutuvat tulevaisuudessa palkitsemaan Keskisarjan. Purra ja Halla-aho tulevat myöntämään hänelle ”urhoollisuusmitalin” puolueen hyväksi tehdystä työstä. Katsokaa vaikka !
Politiikan ja urheilun moniottelija Jan Vapaavuori pääsi kerrankin maistelemaan oman vallan herkkuja Olympiakomitean,johdossa. Vapaavuori vaati ensitöikseen yhteiskunnan tuen lisäämistä. Yleensä kokoomuslaiseen politiikkaan kuuluu yhteiskunnan tukien vähentäminen, mutta oman lehmän ollessa ojassa periaatteista voi luopua. Seuraavaksi Vapaavuori halusi yhdistää kaiken urheilun ja liikunnan Olympiakomitean katon alle. Taiteilija kun oli sielultaan. Silloin kaikki langat olisivat samoissa käsissä. Se onnistui vuosien varrella lähes täysin. Harmaita hiuksia aiheuttivat kaksi asiaa. Urheilijoiden menestys alkoi hiipua, samoin valtion rahahanat. Tässä yhdistämistyössä mukana oli myös eräs Petteri Kilpinen. Nykyinen Olympiakomitean johtaja. Sitten Vapaavuorelle alkoi mennä kahvi väärään kurkkuun. Liikunta- ja nuorisoministeriksi tuli joku tyttönen RKPstä, Sandra Bergqvist. Hän ei jaksanutkaan kuunnella taitelijan viisauksia vaan esitti omia ajatuksia. Samalla OKM kansliapäällikkö Esko Ranta (SDP) tuki Berqvistin raikkaita ajatuksia. Valtion jakamien avustus jakajana voi olla vain valtio itse, ei Olympikomitea. Kemiat eivät kohdanneet ja aseet alkoivat kalista. Vapaavuori sai tarpeekseen ja päätti luovuttaa. Läksiäispuheessaan hän paljasti katkeruutensa Opetusministeriä ja ministeriötä kohtaan. Kokoomus tarvitsi uuden korjaavan naaman Olympiakomitean johtoon. Petteri Kilpinen löytyi ikään kuin sattumalta ja hän sai aloittaa saneeraustyöt. Katsotaan miten Petterin sukset sujuvat ministerin kanssa, sillä myös ministeri vaihtui. Nyt ministerinä toimii luistelija Mika Poutala, Kristillisdemarit. Vapaavuori sai Kokoomukselta lohdutuspalkintona Finnveran hallituksen puheenjohtajan paikan. Kiitti !
Demareiden jykevä kansanedustaja Kimmo Kiljunen intoutui Aleksanteriliiton kokouksessa maalaamaan hienoja ajatuksia suomenvenäläisten kannalta. Suomenvenäläiset perustivat kyseisen järjestön ajamaan venäläisten asiaa rajan sulkemisen asiassa. Kimmon toinen vaimo on Suomen venäläinen Svetlana. Kiljunen ymmärsi venäläisten ongelmia ja halusi avata rajan heille. Lisäksi hän moitti suomalaista mediaa Putinin asioiden ajajaksi. No, meni päivä ja meni kaksi. Sitten Kiljusen puheet näkyivät videolla ja siitä alkoi soppa. Taiteilija Kiljunen tajusi, että hän on ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja. Suomeksi sanottuna, hän oli puheenjohtajana valiokunnassa, joka edusti Suomen ulkopolitiikkaa. Vapaamuotoinen yksityisajattelu ei kuulu valiokunnan puheenjohtajan tehtäväviin. Taiteilijan vapaus kuuluu kansanedustajille muttei niille, joilla on vastuullinen asema. Kiljunen teki johtopäätöksiä eduskuntaryhmän puheenjohtajan Tytti Tuppuraisen käydyn keskustelun jälkeen. Minä eroan. Venäjällä Kiljusen puheet ja ero huomioitiin laajasti. Kyse on russofobiasta, joka vaivaa suomalaisia. Nyt demarien melkein isot pojat (ja tytöt) odottavat suosionosoituksia puolueen johdolta ja paikkaa valiokunnan johdossa. Lahden pojat Kari ja Skinnari ovat himoitsemassa paikkaa. Kari on jo todennut ettei ole ehdolla joten Skinnari tai Johannes Koskinen päässee mahdollisesti paikkaan parempaan. Kiitoksena aiemman hallituksen parissa harjoitetusta hyvästä työstä. Valittavalta ei kaivata taiteilijan ominaisuuksia.
Jutta Urpilainen saa presidentiltä Valkoisen ruusun mitalin. Se on toiseksi suurin palkinto heti pääministeri Orpon palkinnon jälkeen. Molemmat ovat tehneet hyviä asioita. Urpilainen oli EUn Afrikan yhteistyön asioista vastaava komissaari. Uutistoimisto Politico arvioi Urpilaisen 23. sijalle komissaarien 27 hengen porukasta. Siis aika heikko arvosana. No, ei hätää. Urpilainen on ollut Suomessa monissa vaativissa tehtävissä ja antanut kaikkensa maan puolesta. Vaikka kaikki ei ole Afrikassa toiminut aivan parhaimmalla tavalla, on muistettava todellisuus. Afrikassa ovat toimineet aktiivisesti Kiina ja Venäjä. Vanha toimija Ranska on myös Afrikassa. Totta kai maailman suurin päällikkö USA on paikalla. Siksi Urpilaisen kenttä on ollut myös vaikea. Mutta Urpilainen on myös taiteilija, politiikan alueella. Hänen komissaarijälkiään seuraa tsekkiläinen komissaari, mutta arvata saattaa, että taiteilijan tulokset huomataan vasta kauan, kauan jälkeen päin. Niinhän se on suurten taiteilijoiden kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti