Partakone

Ostin partakoneen. Siitä on aikaa jo monta vuotta. Pari ainakin. Olen sen laatuinen ihminen, etten raatsi luopua vanhasta ja totutusta. Näin myös vanhan partakoneen kanssa. Sitten yhtäkkiä tajusin, että vessahyllyn alimmalla orrella oli pieni avaamaton paketti. Sinisellä muovinauhalla oli kääritty siisti pakkaus. Laite oli maksanut pari kymppiä Lahden ja Tampereen välisen tien puolivälissä sijaitsevassa isossa lyhyttavaramarketissa. Sellaisessa, jossa kaikkea on paljon ja hinnat ovat halpoja. Muistelen ajatelleeni, että pian joutuisin luopumaan vanhasta koneesta ja tästä saisin uuden ja halvan tilalle. Laitteen nimi oli Prego Torture. Espanjaa ja Englantia peräkkäin. (Todellisuudessa laitteen nimi oli vain Prego, mutta ajettuani pari kertaa, huomasin koneen olevan Prego Torture. ) sitten tuli päivä, jolloin vanha putosi roskikseen ja uusi sai elämän. Pian huomasin koneessa yhden hyvän puolen. Kun sitä painoi voimakkaasti poskea vasten, se leikkasi kevyesti pienet haivenet  pois. Toinen ominaisuus oli pidempien partakarvojen leikkaus. Se oli melkoista repimistä ja pistelyä. Kidutus kuvasi hyvin tämän koneen toimintapolitiikkaa. Pyörivät osat olivat liian hitaita, jolloin partakarvat eivät oikein leikkautuneet kunnolla. Sen takia parranajo tuntui pikemminkin partakarvojen nyppimiseltä. Joka kerta partaa ajaessa ajattelen heittää sen jorpakokkoon. Sitä en ole kuitenkaan vielä aikaiseksi. Ehkä jonakin päivänä kidutan konetta takaisin. Oikein olan takaa. Köyhän ei kannata ostaa halpaa, sanotaan. Olenko siis rikas vai tyhmä ? Näköjään jälkimmäinen.