sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Manchester by the sea

Käytiin katsomassa elokuva Manchester by the sea. Tässä elokuvassa käsitellään aivan tavallisten ihmisten traagista elämää. Melkein kaksi ja puolituntinen leffa on arkista ja armotonta kuvausta miehestä ja hänen yrityksestä kestää elämän kolhut ja huolehtia läheisistään. Muuta en kerro juonesta, etten pilaa kenenkään elokuvakokemusta. Tässä elokuvassa ei ole lainkaan viihdettä. Siinä on hyvin suomalaityyllistä maisemaa ja kerrontaa. Voin suositella kaikille aikuisille tätä juttua.

Ensi yönä valitaan maailman parhaat elokuvat. Manchester by the sea on yksi ehdokas monessa eri kategoriassa. Katsotaan miten Akatemia arvostaa tällaista karua elämän kuvausta kaiken viihteellisyyden keskellä. Mikään läpimurtoelokuvaa tästä tuskin koskaan tulee, mutta leffafriikit saavat omansa. Ja varttuneempi väki.

Ja maassa on kaikki hyvin

Nokia esittelee uusia puhelimia Barcelonassa. Nokia ei itse tee puhelimia, mutta joku espoolainen firma HMD Global tekee niitä intialaisille. Ehkä niitä myydään muillekin. Tai sitten intialaiset ovat ainoita, jotka muistavat Nokia-nimisen puhelimen.

Pärmäkoski voitti mitalin Lahden MM-kisoissa. Näin lähes vuosikymmeniä kestänyt hiihtotrauma on unohdettu, voitettu ja kuopattu. Suomalaisten hiihtäjien dopingista ei tarvitse muutenkaan puhua kun norjalaiset ja venäläiset ovat hoitaneet sitä virkaa.

Joku Kiemunki on erotettu Perussuomalaisesta puolueesta. Hän voi kuitenkin olla ehdokkaana  kuntavaaleissa. Tuntuu kuin kyseisen puolueen tehtävä olisi tehdä tai sanoa asioita, joista joutuu oikeuteen tai pääsee viikottain ainakin lööppeihin. Siinä he ovat onnistuneet.

Median edustajat ja jotkut poliitikotkin ovat keskustelleet, väitelleet ja kiistelleet viime viikkoina Ylen puolueettomuudesta, avoimuudesta ja vapaasta journalismista. Kaikki alkoi siitä, kun Sipilästä ei saanut sanoa riittävästi. Seuraavaksi muutamat herkkänahkaiset toimittajat loukkaantuivat ja nostivat kytkintä. Nyt Yle tekee puolueettoman selvityksen Ylen ajankohtaisuutistoimituksen toimintatavoista ja ilmapiiristä. Tavallisesta kansasta tuntuu, ettei vähempi voisi kiinnostaa. Toosasta tulee ihan riittävästi älämölöä. Mediaa näyttää kiinnostavan vain se, mitä mitä muu media puhuu omasta mediastaan.

Aina yhtä innokas punapää, tanssija ja kestojulkkis Aira Samulin täyttää 90-vuotta. Tanssimalla voi elää vanhaksi. Vai onko kyse julkisuudessa palloilusta ? Tai ettei hän suostu luovuttamaan ? Ehkä hän on vaan niin utelias ? Tai sitten pirteä ihminen elää pidempään kuin tavis ?

Kuntavaalien ehdokasasettelu on loppusuoralla. Harva äänestäjä tietää, ettei kunnalla ole jatkossa
kuin alle puolet nykyisistä tehtävistä. Toisaalta viimeisimmän tutkimuksen mukaan 60 prosenttia
kansalaisista ei luota päättäjiin. Oli sitten kyse kuntapäättäjistä tai EU-päättäjistä. Sama prosenttimäärä eli noin 60 prosenttia kansalaisista käy käyttämässä äänioikeuttaan kuntavaaleissa.

Maailman parhaat amerkkalaiset elokuvat palkitaan ensi yönä Oscar-galassa. Ensin kaikki kuuluisat näyttelijät ja ohjaajat tulevat sisään. Heitä kuvataan ja kuvia kommentoidaan ja näytetään viikon verran iltapäivälehdissä. Sitten oskarit jaetaan parhaille viidelle-kuudelle elokuvalle, jotka tiedetään etukäteen. Sitten yllättyneet palkintojen vastaanottajat pitävät puheeen, jossa huomioidaan puoliso, tyttö- tai poikaystävä, vanhemmat, kollegat, ilmaston muutos, delfiinien elinolosuhteet ja maailman rauha. Lopuksi kyseisiä elokuvia näytetään meidän elokuvateattereissa seuraava vuosi. Tekijät käärivät koko hommasta miljoonaomaisuuden. Suomalaiset eivät ole mukana, koska maailman paras suomalainen elokuva "Hymyilevä mies" ei päässyt kisoihin. Tekohauska saksalainen elokuva pääsi edustamaan Eurooppaa.


keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Poissaolijat

Eduskunnan tilastot kertovat, että suurimmat poissaolijat täysistunnoista ovat kokoomuksen Stubb ja perussuomalaisten Immonen ja Oinonen. Poissaolot ovat muita kuin sairauslomia, perhevapaita tai virkamatkoja. Stubb on ollut poissa 28 istunnosta ja Immonen ja Oinonen 24 kertaa. Kansanedustajien ei tarvitse tehdä tiliä poissaoloistaan toisin kuin oikeissa töissä olevat.

Eduskunnan istuntoja on  vajaan 8 kuukauden ajan. Se tekee 30 viikkoa. Täysistuntoja on neljä viikossa tiistaista perjantaihin. Siis enintään 120 päivää vuodessa. Käytännösä ehkä sata päivää. Työtätekevä kansanosa on hommissa noin 225 päivää vuodessa. Luvattomia poissaoloja ei yleensä sallita lankaan. Poissaolosta seuraa ainakin palkan menetys. Yksittäisen kansanedustajan rooli on eduskunnassa toki pieni, mutta he itse hehkuttavat työn olevan vaativaa ja vastuullista. Totta onkin, että täysistunnoissa säädetään Suomen lait.

Miksi sitten poissaoloja on näin paljon ? Onko Stubbilla puhetilaisuuksia niin paljon, ettei kerkiä istumaan täysistunnoissa. Immonen taisi olla jonkinlaisessa kriisissä esiinnyttyään natsien valokuvassa. Onko hän häpeäpalussa kotonaan vai kavereidensa kanssa suunnittelemassa sinivalkoista Sumea. Oinonen kait on sitten estynyt muuten. Ehkei huvita joutavanpäiväinen leukojen loksutus, anteeksi, vakavamielinen yhteiskunnan kehittäminen.

Mitäpä, jos joku vääräleuka olisi poissa koko istuntokauden ?  Ihan vaan piruuttaan. Tarkoituksena paljastaa nykysysteemin porsaanreiät. Se herättäisi ainakin huomiota. Syyksi voisi sanoa, ettei halua kertoa syytä. Kun ei tarvitse. Lupaan maksaa siitä heti kympin.

Ilmeisesti lähdetään siitä, että kansanedustajat ovat vastuussa vain äänestäjilleen, ei muille. Kansanedustajat ovat tarkkaan ottaen luottamushenkilöitä, joille maksetaan palkkio. Näinollen ajatellaan, että kansaedustajat ovat aina kansan tavattavissa. Mikäs siinä. Kun on itse säätänyt lait, ei niitä viitsi muuksi muuttaa. Autonomia on kaiken viisauden ja vapaan ajattelun alku ja juuri. Jo muinaista Kreikkaa hallitsivat vapaat miehet. Niin taitavat hallita tänäkin päivänä. Kreikassa ja Suomessa.

sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Täältä tullaan !

Täältä tullaan ! Naistaiteilijat modernismin murroksessa.

Tampereen taidemuseossa avattiin Suomen juhlavuoden merkeissä maamme naistaiteilijoita esittelevä näyttely. Pääosin esillä on viime vuosisadan alkupuolella tai puolivälissä toimineista taiteilijoista ja heidän teoksiaan. Näyttely on kulttuuriteko, sillä esillä on useita vähemmän tunnettuja naistaiteilijoitamme.

En osaa sanoa tästä näyttelystä oikein mitään. Joitakin onnistuneita teoksia on mukana, mutta suurin osa on varovaisia ja  voimattomia töitä.  Yksi tällainen positiivinen uusi tuttavuus on Elga Sesemann, jolta on esilla aika monta teosta. Vaikuttaa siltä, että naistaiteilijoiden pääjoukko on ollut aika traditionaalista joukkoa. Tämä on murheellinen asia. Joko modernisteja sanan kansainvälisessä merkityksessä ei ole ollut tai sitten heitä ei ole löytynyt tähän näyttelyyn. Helen Schjerfbeck ja Ellen Thesleff ovat naistaiteilijoiden joukossa omassa luokassaan, vaikkei heidän töitään ole kovin monta tässä näyttelyssä.

Jonkinlainen kytkös nykypäivän naistaiteilijoihin olisi saattanut korjata tilannetta. Mutta tämä on tässä ja nyt. Tämä saattaa kiinnostaa itseäni vanhempia harrastemaalareita. Ehkä naisharrastajat saattavat saada jotain kicksejä tästä.

maanantai 13. helmikuuta 2017

Tampereen lentokenttä laahaa

Finavian tilastot vuoden 2015-2016 matkustajamääristä ovat raskasta luettavaa Tampere-Pirkkalan osalta. Aiemmin Helsingin, Oulun, ja Rovaniemen jälkeenn neljäntenä ollut Tampere on kontannut pahasti. Nyt edelle ovat kavunneet Turku, Kittilä, Kuopio ja Vaasa. Tampere-Pirkkalan matkustjamäärä ylittää hipoen 200.000 matkustajaa.

Tuntuu aika erikoiselta, kun viime vuoden aikana on luettu lehdistä lentotoiminnan hirmuisista tavoitteista Euroopan lentokeskuksena tai katseltu kalliita tv- ja lehtimainoksia uusien yhteyksien avaamisesta. Näyttää siltä, että uusi lentotoiminnan johtaja on onnistunut tekemään silmänkääntötempun. Ulkoisesti näyttää hyvältä, mutta totuus on toisenlainen. Voi vain arvata kun seuraavaksi seuraa sarja selityksiä ja ennusteita kasvavista luvuista. Tähän mennessä tehdyt toimet kun eivät ole ehtineet purra. Rahaakin pitäisi satsata enemmän.

Kyse onkin aika kovasta hommasta. Lukujen pitäisi kaksinkertaisrua, jotta jotain muutost olisi ilmassa. Siksi paljon matkustajamäärät ovat romahtaneet. On aika selvää, ettei asukkaille suunnattu mainonta muuta mitään. Kyse on siitä, saadaanko suuria yhtiäöitä tai halpalentoyhtiöitä kiinnostumaan Tampereessta. Kun Helsingillä menee niin hyvin, samoin kuin Rovaniemellä ja Oululla, ei Finnaviaa  kiinnosta pienten parinsadan tuhannen kenttien kehittäminen. Tampereen satsaukset ovat myös menneet lähes täysin pieleen. Vanhaan hyvään lähdettiin kaupungin korkeimmalta tasolta neuvottelemaan isojen poikien kanssa. Nyt toimintatapa on muuttunut. Tänään vastaavaa hommelia hoitelee joku  kovapalkkainen puuhailija, jonka pääasiallinen tehtävä on olla esillä mediassa ja polttaa rahaa mainoksiin. Tulos on sen mukainen.

Tampereen kaupungin johtoporras ja pormestari ovat saaneet huomiota runsailla kaupungin verovarojen investoinneilla. Sen sijaan aiempien vuosien johdon ja johtajien halu ja kyky imeä kaupunkiin ulkopuolisia toimijoita on lopahtanut. Siitä esimerkkeinä ovat jatkuvasti kasvavat työttömyysluvut, isojen yritysten hiipuminen ja  häipyminen. Vastaavasti Turun seudun ja Lounais-Suomen aikaansaannokset uusien avausten, telakka- ja autoteollisuuden  lisäämisessä on ollut upea menestystarina.



Ajan takaa

Ripustin näyttelyn Hervannan kirjastoon. Esillä on nelisenkymmenta taulua. Suuri lukumäärä selittyy pienillä töillä. Niitä taitaa olla yli kolmekymmenta. Ajan takaa on näyttelyn nimi. Kirjaston virkailija halusi näyttelylle nimen. Ajan takaa on kahdella tavalla ymmärrettävissä.  Osa töistä on ikäänkuin menneisyyden kukkia ajan takaa. Toisella tavalla ymmärrettynä kyse on takaa-ajosta. Ajan töiden tekemisellä jotain takaa. Maalari ajaa ainakin itseään takaa. Tai jotain sen tapaista. Esillä on aika erilaisia töitä abstrakteista mylpyröistä kuumailmapalloihin ja siltoihin. Isosta skaalasta huolimatta olen aika tyytyväinen kokonaisuuteen. Näyttely on esillä kaksi viikkoa 13.-25. helmikuuta. Kannattaa käydä katsomassa. Ei ehkä ihan niin hyvä kuin Jarmo Mäkilän näyttely, mutta melkein.

Taitaa muuten olla kahdeksastoista näyttelyni.

lauantai 11. helmikuuta 2017

Jarmo Mäkilän näyttely

Sara Hildenin taidemuseossa Tampereella avautui Jarmo Mäkilän retrospektiivinen näyttely. Kyse on Mäkilän koko tuotantokauden teoksista. Vuonna 1952 Raumalla syntynyt Mäkilä on paitsi taidemaalari, myös installaatioiden tekijä ja opettaja. Karkeasti voi sanoa näyttelyn jakautuvan kahteen osaan. Suuremman osan muodostavat värikkäät pop- ja sarjakuvataiteeseen liittyvät maalaukset. Niissä kuljetaan tälle tyylisuunnalle ominaisessa sarjakuvamaisessa maailmassa. Mukana on maailman tähtiä Johnny Rottenista ja Jimi Hendrixistä Leniniin ja suomalaiseen romantiikan ajan maalausklassikoihin. Mäkilän taiteessa yhdistyvät sota, seksi, populaarikulttuuri,  Niiden pinnallisuus ja sarjakuvamaisuus iskevät suoraan katsojaa päin. Toisaalta ajan myötä iskevyys on myös tylsynyt ja esineellistänyt väkeviä töitä. Mukana on myös suuri joukko vaaleita freskomaisia töitä, joissa menneisyyksien työt heräävät henkiin haalentuneina, mutta tunnistettavina mestariteoksina. Mäkilän maalaustekniikka on ihailtavaa.

Toinen osa, joka on ripustettu pääosin museon alakertaan kuvaa Mäkilän mieskuvaa, lapsuutta ja nuoruutta. Nämä 2008 jälkeen maalatut teokset ja istallaatiot tuovat uudenlaisen ja intiimimmän kuvan Mäkilästä. Värien iskevä kauneus on taipunut raadollisiin ja koskettaviin kalman väreihin. Pois on maalarin huipputarkka kuvamainen maalaustyyli. Karut, osin jopa ahdistavat kuvat kertovat ankeasta menneisyyden kokemuksista. Samankasvoiset pojat eivät iloitse vaan leikkivät osin julmia aikuisten leikkejä. Miehen kuva on maskuliininen, mutta andistava ikäänkuin vangitun miehen maailma. Sitä ympäröivät vahvat metsät tai sudet. Maalausten tekniikka on raskaampaa, epätarkempaa ja värimaailmaltaan harmaata tai pastellia.

Yhdistävänä piirteenä on Mäkilän halu havahduttaa katsojaa. Hän tekee sen yhtähyvin sarjakuvamaisella ja ulkokohtaisella iskevyydellä kuin myös omakohtaisella  eret seisauttavalla ankeudella. Näyttelyssä jää pienelle huomiolle nuori Mäkilä ja sosialistisen realismin kausi. Ikäänkuin hyvästinä tälle näyttelyssä varjona pysyttelevälle kaudelle on humoristinen teos "Punainen vaara". Siinä punapukuinen, silikoonejaan esittelävä nainen on Leninin ja muiden bolshevikkien ympäröimänä. Katsojalle jätetään vapaus valita kumman punaisen vaaran haluaa nähdä.

Mäkilä on vahva ja menestynyt taitelija sekä kotimaassa että maailmalla.

perjantai 10. helmikuuta 2017

Johaugille 13 kuukauden kilpailukielto

Norjassa on annettu tuomio Terese Johaugin dopingin käytöstä. Se on 13 kuukautta pitkä kisatauko. Päätöksestä saattavat valittaa Kansainväminen hiihtoliitto FIS ja Antidopingtoimikunta Wada. Yleensä dopingrikkomuksesta tulee 4 vuotta kilpailukieltoa tai lieventävien asianhaarojen myötä 2 vuotta. Miksi Johaug sai vain 13 kuukautta ? Selvitimme syyt tähän.

1. Johaug on maailman paras hiihtäjä. Tai ainakin toiseksi paras. Hän ei tarvitse paljoakaan dopingia parantaakseen suoritusta. Se lieventää rikkomusta. Eihän häntä voi rinnastaa tavallisiin hiihtäjiin.

2. Johaug ei tiennyt, että huulirasvassa on dopingia. Lääkäri oli antanut sitä hänelle. Lääkäri pitäisi panna kilpailukieltoon eikä Johaug.

3. Johaug on joutunut enennäkemättömän rankan huomion ja epäilysten kohteeksi. Siinä on aivan riittävästi rangaistusta.

4.  Johaug on kaunis nainen. Ehkä kauniimpi kuin muut hiihtäjät. Muut ovat vaan kateellisia Johaugille ja haluavat hänet pois kisoista. Pelkkää kateellisten juonittelua ja panettelua.

5. Korean MM-hiihdot ovat ensi vuoden alussa. Tuomion pitää olla kahta vuotta lyhyempi, jotta Johaug pääsee mukaan.

6. Pitkä dopingtuomio karkoittaa sponsorit. Millä Johaug sitten eläisi, jos mainostulot jäisivät pois ? Sehän olisi epäreilua.

7.  Kukaan ei ollut kertonut Johaugille minkälainen on dopingista varoittava merkki. Jos se olisi kerrottu hänelle, voide olisi jäänyt käyttämättä. Nyt vahinko ehti tapahtua.

8.  Norjalaisnaisten ei tarvitse käyttää dopingia, kun he ovat kaikki niin hyviä. Jos norjalaiset käyttäisivät dopingia, he olisivat vielä ylivoimaisempia. Sama koskee norjalaisia mieshiihtäjiä.

9. Norjan kielessä ei ole sanaa doping, ainoastaan sana huulirasva. Eihän kukaan voi käyttää dopingia, jos sitä ei tunneta koko kielessä.

10. Huulirasva ei parantanut suoritusta, ainakaan niin hyvin kuin epo, hemohes tai veridoping. Niistä Johaug ei ole kuitenkaan jäänyt kiinni. Turhaa melua tyhjästä.

11. Norjan hiihtoliitto on luvannut lyhyemmät tuomiot, jos joku jää kiinni. Nyt pidettii kiinni tästä lupauksesta. Omia urheilijoita ei petetä tai jätetä.

12. Johaug halusi oikeasti päästä pois kisaruletista. Nyt on hyvin aikaa testailla erilaisia vauhdin parannuskeinoja. Ei tarvitse juosta joka kisassa testeissä. Uusien keinojen avulla hiihto kulkee ennenäkemätöntä vauhtia vuoden 2017 lopulla.

tiistai 7. helmikuuta 2017

Manngard luopui Ilveksestä

Vincent Manngard on luopunut Tampereen Ilveksen pääomistajuudesta. Manngard myi osuutensa Ilves rylle ja joillekin lähipiiriläisille eurolla. Lisäksi hän luopui 930.000 euron velkasaamisistaan ilman ehtoja. Julkisuudessa on esitetty, että uusina omistajina on kymmenkunta tamperelaista jääkiekkohenkistä henkilöä, joukossa Petri Hietanen, Risto Jalo ja Tuukka Rask sekä Ilveksen muita  pienomistajia. Uusi hallitus käynnistää osakeannin, jolla aiotaan saada kasaan 1,5-3 miljoonaa euroa.

Näyttää siltä, että nyt on uuden Ilveksen aika. Siihen on luvassa hyviä elementtejä. Rahaa ilman miljoonavelkoja, vanhoja omistajia ja uusia omistajia, uusi toimitusjohtaja ja toiveikas sekä innokas fanijoukko.

Toimitusjohtajana aloittaa entinen jääkiekkoilija ja toimitusjohtaja Risto Jalo, joka on ollut keskeisenä neuvottelijana Manngardin kanssa. Erikoiselta tuntuu, että Jalo ilmoitti joulun aikaan ettei itse kuulu omistajiin. Nyt hän ei ollut mukana yhtiökokouksessa vaan lomalla Australiassa.

Varsin erikoiselta tuntuva asia on Manngardin vaatimus. Hän halusi antaa Ilveksen ilmaiseksi hyviksi tunnetuille Ilveksen tukijoille. Julkisuudessa on annettu ymmärtää, ettei hän halua luopua omistajuudesta vaan haluaa takaisin satsaamansa rahat. Manngardia on pidetty arvaamattomana ja hankalana neuvottelukumppanina. Nyt hän kuitenkin antoi kaiken täysin ilmaiseksi. Ovatko juorut olleet pelkkää panettelua ?

Uutta hallitusta odottaa myös tapaus Keränen. Liigahallitus mätkäisi Ilvekselle 100.000 euron sakon Mikael Keräsen siirtymisestä Ilvekaen riveihin. Seurat ovat aiemmin sopineet, ettei Jokereilta hankita pelaajia kesken kauden. Lisää mutkia tuo Pelaajayhdistys. Se on tehnyt kilpailuvirastolle asiasta selvityspyynnön. Luvassa voi olla sanktioita sekä Liigalle että sen jäsenelle Ilvekselle.

Faniyhdistys on ottanut toteutuneet muutokset ilolla vastaan ja kutsuu ilves-henkisiä kannattajia seuraamaan seuran pelejä Hakametsään.

Huumoria

Somepaasto lisää sosiaalista kanssakäymistä. Sosiaalisen median välttäminen lisää sosiaalista elämää.

Kokoomuksen kansanedustaja Aleksander Stubb on kuitannut puheistaan 5.000 euroa/kerta. Paras liksa on ollut 9.300 €.

Adidas ja H&M yritykset ovat alkaneet valmistaa vaatteita valtamerien muovijätteistä. Pitäisikö tuottaa lisää jätettä meriin, jotta saadaan lisää muotia, muovia, muotia?

Poliisi etsii Tom Bradyn pelipaitaa. Paita katosi New England Patriotisin pukuhuoneesta joukkueen voitettua Super Bowlin. Paita on mittaamattoman arvokas. Pukuhuoneessa oli samaan aikaan sata ihmistä.

Sipilän 750.000 € Chempolis- laina muutettiin osakkeiksi. Sipilän lasten omistamat arvottomat osakkeet muuttuivat miljoonan arvoiseksi.

Miksi Sanni ja Lauri Tähkä eivät voittaneet yhtään Emmaa ? Koska jotkut muut voittivat ne. Olivatko he sitten huonoja ? Eivät, vaan muut olivat parempia.

Presidentti Niinistö lähti vaimonsa kanssa koko maan kattavalle maakuntakiertueelle. Mistä on kyse ?Maamme juhlavuodesta. Kyse ei ole presidentinvaaleista, sillä Niinistö ei ole vielä ilmoittanut jatkohaluistaan.

Viikon Trumpit

"Obama pitää minusta."

"Epärehellinen media ei halua kertoa ihmisille kaikista terrori-iskuista."

"Kaikki negatiiviset mielipidemittaukset ovat valhetta."

Puolustuspolitiikkaa

Ennen vanhaan Suomen puolueettomuuspolitiikka nojasi YYA-sopimukseen. Neuvostoliiton muuttuminen Venäjäksi lopetti lopullisesti tämän kauden. Puheet ja haaveet Suomen liittymisestä Natoon alkoivat kasvaa. Kansa on näyttänyt galluppien mukaan kuitenkin vierastavan Natoa. Venäjän uuden agressiivisemman laajentumispolitiikan myötä Nato-keskustelu on lisääntynyt. Yhteisiä sotaharjoituksia on pidetty Naton kanssa Suomessa ja Baltiassa. Presidentti Niinistö on vilautellut kiinnostusta EU-maiden yhteisen puolustuksen puolesta. Se ei ole saanut suurempaa vastakaikua. Myös tiiviimpi yhteistyö Ruotsin kanssa on noussut yhä useimmin esiin. Tämän jälkeen sovittiin puolihuolimattomasti puolustusyhteistyösopimus Britannian kanssa. Jotkut puolustusvaliokunnan jäsenet eivät olleet edes tietoisia koko asiasta. Tehdään sopimus maan kanssa, joka irtautuu EU:sta. USA:ssa kuohuu lähes kaikenlaisissa asioissa. Vainoharhaiselta vaikuttava presidentti taistelee kaikkea liikkuvaa vastaan. Yhdysvaltojen presidentin Trumpin erikoiset otteet ovat vähintäänkiin lisänneet epätietoisuutta Yhdysvaltojen halusta puolustaa Euroopan Natoon kuuluvia maita. Tämä vähentää Suomen kiinnostusta Natoa kohtaan. Myös Ranskan presidentin vaalit lähestyvät. Populisti Le Penn liputtaa hyviä suhteita Venäjän kanssa. Melkoinen sekamelska, jossa ydinasiat näyttävät karkailevan milloin mihinkin suuntaan.

Tämän kaiken johdosta syntyy paljon kysymyksiä. Johtaako kukaan Suomessa puolustuspolitiikkaa ja puolustusstrategiaa ? Presidentti, pääministeri, puolustusministeri, eduskunta, puolustusvaliokunta vai kaikki vuoronperään ? Onko Suomi jatkossakin puolueeton maa tai sotilaallisesti liittoutumaton maa ?  Maailmassa on tapahtunut poliittisia muutoksia, näkökulmat vaihtuvat kuin tuuliviiri. Onko tilanne kenkään hallinnassa ?  Pitäisikö meillä olla jonkinlainen pysyvämpi näkökulma puolustuspolitiikan perustana ?

Tältä tämä puolustuspolitiikan keskustelu näyttää Peltolammin näkökulmasta.

lauantai 4. helmikuuta 2017

Demareiden puheenjohtajakisa

Demarit valitsivat puheenjohtajaksi odotetusti Antti Rinteen. Harvoin on nähty niin särmätön ja vaisu puheenjohtajakamppailu. Kukaan ehdokkaista ei ollut mitään mieltä. Tai oli tietenkin, mutteivät eri mieltä. Tai eivät poikenneet toisistaan. Koko puheenjohtajakamppanja oli silmälumetta. Rinne oli ainoa, josta voi ajatella pääministeriä tai valtiovarainministeriä. Keskusta voi nimittäin vielä kiilata demareiden ohi ja Sipilä uusii hallituskoaliition. Tuppurainen ja Harakka saattavat miettiä seuraavan hallituksen ministerikuvioita. Se olisi heille merkittävä saavutus. Siksi kannattaa pysytellä Rinteen kanssa väleissä.

Kisaan eivät olleet lähteneet mukaan veteraanipoliitikot. Muutokselle ei ollut puolueväen mielestä tilausta. Demarit taitavat luottaa värittömyyteen ja peesailla loppukauden hallituksen töppäilyjen varjossa. Antti Lindtman pesi itsenä ulos syksyllä. Kiuru teki sen samalla kertaa. Uusia varteenotettavia kasvoja ei ole löytynyt. Tuomioja ei ilmeisesti jaksa enää kisata. Heinäluoma miettii presidenttiehdokkuutta. Urpilainen tehnee samoin. Hän tuskin haluaa enää puheenjohtajaksi eli hiekkasäkiksi, presidenttiehdokkuus sen sijaan saattaa koukuttaa.

Toki seuraaviin eduskuntavaaleihin on vielä kosolti aikaa. Kevään kunnallisvaalit tuonevat demareille pientä glooriaa vaikkei sillä ole suurempaa merkitystä eduskunnan ja oppositiopolitiikan kannalta. Itseluottamusta voi toki tulla.

Jo pitkään isot puolueet ovat hioutuneet sisäsiisteiksi.  Nyt kun perussuomalaisten särmiä on hiottu ministerikuntoon, on poliittinen elämä saanut ainoaa väriä hallituksen epäonnistuneista lakialoitteista. Hallitukset vaihtuvat, mutta politiikkaa jatkuu samoilla kuvioilla. Se on ehkä hyvä asia.

keskiviikko 1. helmikuuta 2017

PA

Lyhennys PA tarkoittaa monta asiaa, mutta tässä jutussa kyse on rahapulasta. Monilla rahaa on ollut ja sitten sitä ei enää olekaan.

Maailman maineessa porskutellut näyttelijä Johnny Depp on pahoissa rahavaikeuksissa . Depp on törsännyt rahojaan 1,9 miljoonan kuukaudivauhtia. Asuntoja on toki 14 ympäri maailmaa ja autotalleissa odottelee 45 toinen toistaan hienompaa menopeliä. Mutta rahat ovat huvenneet törsäykseen ja nyt haastemies ja velkojat soittelevat ovikelloa.

Samanlainen tilanne on entisillä Suomen huippu-urheilijoilla. Ainakin, jos on uskominen iltapäivälehtien juttuja. Kalle Palander, Janne Ahonen ja Toni Nieminen kamppailevat konkurssin partaalla, vaikka menneisyydessä tulot olivat satoja tuhansia vuodessa. Sukanvarteen ei jäänyt kuitenkaan mitään ja nyt hukka meinaa peria urheilijat.

Rankkaa on myös Alkolla. Yhtiön mukaan Alko joutuu vähentämään myymälöitä ja henkilökuntaa, mikä hallituksen esitys vahvojen oluiden myynnistä maitokaupoissa toteutuu. Laskelmien mukaan liike menettää 100 miljoonaa euroa liikevaihtona, mikä on 7 prosenttia koko liikevaihdosta. Lisäksi Alko arvioi, että maitokaupat myyvät 90 prosenttia vahvojen oluiden ja lonkeroiden myynnistä. Asiakaskunta ei ole aivan yhtä pessimistinen, sillä vähittäiskaupan odotetaan laskevan hintoja tuntuvasti.  Maitokaupoilla ei ole kallista ja tehotonta myyntiorganisaatiota kuten Alkolla vaan myynnin kulut ovat hiottu minimiin kovan kilpailun kautta.

Myös toinen valtionyhtiö Yleisradio vähentää väkeä. Ylen Tuotanto ja designe-osastolta vähennetään 63 henkilöä. Jatkossa palveluita ostetaan enemmän muilta toimijoilta.

Vuosikausia kestäneiden tappiollisten tilinpäätösten kanssa kamppaileva Tampereen Ilves on saamassa uuden omistajan. Tosin tässä vaiheessa ei ole tietoa, tuleeko omistajaksi yksi vai kymmenen henkilöä. Asiaan saadaan valaistusta ensi viikolla, kun ylimääräisessä yhtiökokouksessa Vincent Mannkaard myy oman osuutensa. Saas nähdä haluaako uusi omistaja/omistajat lopettaa vuotuiset tappiot vai jatkuuko samanlainen hurlumhei rahankäyttö.