lauantai 30. syyskuuta 2017

Mikä liigajoukkue erottaa ensimmäisenä valmentajansa ?

Jääkiekkoliiga on päässyt hyvään vauhtiin. Kymmenkunta kierrosta on tämän viikonlopun jälkeen takana. Perinteinen kiistely taklauksista, kurinpidosta ja tuomioista on alkanut. Pian puhutaan tuomarilinjasta ja sitten aletaan spekuloida ensimmäisistä valmentajien potkuista. Urheilutoimituksemme on koostanut potentiaalisten potkujen saajien /antajien listan.

Listan kärkisijaa pitää selkeästi IFKöö. Helsnkiläiset ovat alisuorittaneet ilta toisensa jälkeen. Paperilla kova joukkue on kärsinyt tappioita maakuntien porukoille. Fanit ovat olleet raivona. Loukkaantumissuman taakse on yritetty kätkeytyä alkuviikkoina, mutta nyt alkavat kellot soida. IFKöön urheilutoimenjohta Nybondas lähti nostelemaan/sai tapeekseen/sai potkut. Hän on kuulemma mukana suunnittelemassa jotain tulevaisuudessa tapahtuvaa suurta juttua. Hänen lähtönsä ei pelasta kuitenkaan valmentaja Ari-Pekka Seliniä. Hän saa pian katsella kohti itää, sillä parhaat meriitit ovat tulleet sputnikkien eli Saipan riveissä.

Kakkosena onkin juuri edellä mainittu Saippa. Peli on kulkenut nihkeästi ja rökäletappiot ovat vieneet itsetunnon, katsojat ja kohta myös valmentajan. Mestaripelaaja Tero Lehterän valmennusura on alkanut ontuen. Ensin Espoon Blues meni konkkaan ja nyt sitten idän ihme Saippa. Peli ei vaan kulje. Selitetään toki, että keskeiset pelaajat ovat lähteneet. Perinteisiä huippuvahvistuksia ei ole löytynyt. Saipan voi pelastaa vain uusi valmentaja. Ratkaisu onkin ilmeinen ja helppo. Saippa ja IFKöö vaihtavat valmentajia.  Selin pääsee takaisin menneisyyden lumoihin ja Lehterä takaisin pääkaupunkiseudulle.

Kolmantena vaihtoon lähtee Spoorin Tomek Valtonen. Totta on, että Tomek on tehnyt sen mitä kukaan ei olisi uskonut. Tehnyt Spoorista taistelevan joukkueen ja urheiluseuran. Antanut kuvan, että Poika voisi saunoa Vaasassa. Juhani Tamminenkaan ei ole enää jaksanut kehuskella itseään. Ainakaan Sportin keksimisellä, kehittämisellä ja ensimmäisellä kullalla. Nyt on totuus tullut Tomekin eteen. Jo
parina viime vuotena kannattajat ovat antaneet Valtoselle potkut. Useamman kerran. Nyt se tapahtuu 
toimesta. Vaasaan on saatava uusi hypetys ja joukkueen on kavuttava kuuden sakkiin. Siihen tarvitaan uutta draivia. Tomekin taidot on nähty. Sitäpaitsi liigahallituksen piheenjohtaja Heikki Hiltunen on myös Sportin hallituksen puheenjohtaja. Pitäähän hänen seuransa olla liigan huippua.

Varsinainen listamme päättyy tähän. Mutta kerrottakoon vielä lukijoille, miksi tästä listasta puuttuvat Jukurit, Kookoo ja Ilves. Nehän ovat peräpään vakiokalustoa.

Jukureiden valmentajakaksikko Risto Dufva-Ville Nieminen ei saa potkuja Mikkelissä. Syy on selvä. Mikkeli on niin pieni jääkiekkokaupunki, ettei se saisi jatkossa yhtään näin nimekästä valmennustiimiä Savoon. Jukurit on valmis maksamaan mitä vain, jotta Dufva-Nieminen kaksikko pysyy Mikkelissä. Seuran menestys on toisarvoinen asia. Sitäpaitsi jos nämä valmentajat lähtisivät Mikkelistä, ei kukaan pelaaja viitsisi suunnata paikkakunnalle. Entinen jalkapallokaupunki yrittää uskoa jääkiekkoon Dufvan ja Niemisen opeilla.

KooKoo on kovassa nousukiidossa. Alkukauden voittoputki antoi viitteitä sensaatiosta. Jatko on näyttänyt, että sama toiveikkuus mihin erehdyttiin Vaasassa on tapahtunut myös Kouvolassa. Kannattajat unelmoivat koko kauden mitaleista. Valitettavasti seuran paikkana on kolmen viimeisen kolmikko. Tuomas Tuokkola on innokas ja moderni valmentaja. Hän ottaa pelaajat ystävinä ja kavereina. Hyvä fiilis on Tuokkolan valmennusfilosofia. Näin myös pelaajat tykkäävät Tuokkolasta. Joukkueen huonoista saavutuksista ei välitä kukaan kun kansa odottaa koko kauden voittoputkea ja pelaajat nauttivat fiiliksistä. Tuokkola saa oleilla rauhassa Kouvolassa.

Uusi Ilves on pessyt kasvonsa. Uuden johdon taholta on sanottu, että seuralla on nyt huippuvalmentaja Karri Kivi ja huipputoimari Risto Jalo. Kun vielä joukkue koostuu paikallisista ja muiden paikkakuntien potentiaalisista A-junnuista, paketti on kasassa. Uusi Ilves pitää kiinni Kivestä ja Kivi Ilveksestä. Tosi asiassa Ilves on menneinä vuosina vaihdellut valmentajaa kesken kauden ja siitä on tullut rokäletappiot. Sekä taloudellisesti että pelillisesti. Nyt sitä virhettä ei tehdä, koska Uusi Ilves hoitaan suut säkkiä myöten. Suljetussa liigassa ei tarvitse pelätä putoamista.

perjantai 29. syyskuuta 2017

Sonny Rollinsia

Käyn melkein kerran kuussa Helsingissä. Pitkänsillan lähellä Unioninkadulla on Music Hunter niminen levykauppa. Pieni ja sokkeloinen kauppa on katosta lattiaan täynnä levyjä. Cd-levyjen lisäksi kaupassa on myös vinyyleitä. Levykaupassa voisi viettää aikaa tuntikaupalla, sillä tarjolla on rockia laajalla rintamalla. Eri genret ja tyylilajit ovat laajasti esillä. Myös vähän jazzlevyjä on tarjolla. Hunterista on löytynyt esimerkiksi laaja kirjo Frank Zappaa ja lähes koko Radioheadin tuotanto. Mitä sitä ihminen muuta voisi toivoa. Jazzia tietysti.

Alkuviikosta olin taas käymässä Music Hunterissa. Jazzhyllystä löysin paksun kokoelman Sonny Rollinsin musiikkia. Rollins on tenorisaksofonisti, joka on syntynyt 1930. Hän aloitti alttosaksofonilla alle kymmenvuotiaana. Siirtyi pianoon ja löysi 16-vuotiaana tenorin. Mies on soitellut sitten vuodesta 1946 aina vuoteen 2012 asti tenoria. Pari kertaa hän on viettänyt  vuoden sapattivapaata, mutta yli 60 vuotta fonistina tai muusikkona seitsemällä vuosikymmenellä  on melkoinen saavutus. Mies on tällä hetkellä lähestymässä yhdeksää kymppiä.

Löytämäni levypaketti sisältää kymmenen cd:tä, joissa on peräti 18 Rollinsin albumia. Musiikki on peräisin viisikymmentäluvulta. Se oli ensmmäinen ja hyvä vuosikymmen Rollinsin tuotannossa. Ei kuitenkaan ainoa. Tältä ajalta on myös kenties tunnetuin Rollinsin biisi St. Thomas, jota useat arvonsa tuntevat bändit ja muusikot tapaavat soitella tänäkin päivänä. Lapsenlaulumainen teema jättää improvisoinnille mieluisat eväät. Rollinsin musiikki on kuitenkin useimmiten kaukana lasten musiikista. Rollins tunnetaan tukevista tenorisooloista. Toinen tunnettu piirre olivat Rollinsin triot, joista siis puuttui piano. Musikki ja improvisaatiot olivat väkevämpiä ja yksinkertaisempia. Hänestä on tehty tunnettu dokumentti kun hänellä oli tapana soitella New Yorkin silloilla säästääkseen naapureitaan pitkiltä sooloiltaan. Nyt aloin kuuntelemaan tätä pinoa. Musiikkia on yhteensä yli kymmenen tuntia. Menee muutama tovi tämän tuotannon läpikäymisessä. Rollinsin musiikki on kuitenkin taitavaa sooloilua, jota on kiva kuunnella maalaamisen taustamusiikkina. Kaiken lisäksi nykyjazzin näkökulmasta Rollinsilla on hyvä improvisointityyli, joka ei ole kuitenkaan liian monimutkaisia tööttäystä.

Yritin puhua alennusta tälle kokoelmalle, kun hinta oli kokonaista kaksi kymppia. Music Hunterin omistaja kertoi kuitenkin, että kokoelma on runsaasti arvokkaampi. Sen sijaan saan kiittää onneani,
että paketti irtoaa tällä hinnalla. Ja tottahan se on, kymmenen levyä kahdellakympillä on halpa. Kaiken lisäksi albumien taso on kova. Kanssamuusikoita löytyy Modern Jazz Quartetista, Miles Daviesiin, Charlie Parkeriin ja Jim Halliin vain muutamia mainitakseni.

sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Cats-musikaali

Andrew Lloyd Webber on säveltänyt tämä ehkä maalilman katsotuimman musikaalin. Kuulemma 80 miljoonaa ihmistä on nähnyt sen eri puolilla maailmaa. Nyt oltiin Tampereen Teatterissa. Ensimmäinen huomio oli iso esiintyjämäärä. Lavalla lauloi, tanssi, hyöri ja pyöri parikymmentä kissaksi pukeutunutta henkilöä. Musiikki soi kovaa ja se oli rytmikästä ja vaihtelevaa. Lavasteet ja asut olivat musikaalin teemaan liittyen kirjavat. Seuraavaksi tajusin, ettei tässä musikaalissa ole varsinaista juonta. Kappaleet ja kohtaukset kertovat kissoista ja kissahenkilöistä, mutta ne ovat paloja ja pohjautuvat pikemminkin Webberin musiikkiin ja T.S.Eliotin tekstihahmoihin. Pienen pettymyksen jälkeen musiikki ja tanssit alkoivat vetää mukanaan. Hienot valo- ja lavastustekniikan ideat täyttivät niitä rajoituksia, mitä pieni näyttämö asetti. Laulajat olivat erinomaisia. Kaikki lauloivat puhtaasti ja jopa hengästymättä. Hengästymättä siitä huolimatta, että jatkuvat tanssiesitykset pyörivät lavalla samalla kun tanssijat toimivat myös laulajina. Myös samat laulajat esittivät tanssit rytmikkään säpäkästi ilman virheitä. Erityisen upea oli Ritva Jalosen laulu. Myös Tero Harjuniemi ja Helena Rengman jäivät mieleeni. Bändi oli myös loistava. Tosin epäilin, ettei kymmenhenkistä bändiä ollut saatu mahtumaan teatterin sivutiloihin. Niin ja Tampereen versioon ujutettu humoristinen Rotta, Risto Korhonen oli elementissään.  Suitsutan vielä valosuunnittelija Raimo Salmea, hän on velho.

Hieno esitys. Vaikka estradi oli pieni, vaikka juoni puuttuui, kokonaisuus toimi hienosti. Esitys oli mukaansa tempaava, taidokas ja hyvää viihdettä.  Suosittelen.

Eläkeläishölmöilyä

Sain lähes vuosi sitten synttärilahjaksi kaksi lippua Cats-musikaaliin. Liput olivat turvallisesti kirjekuoressa pöytälaatikon päällä. Lauantaina koitti suuri hetki. Lähdettiin teatteriin. Olin ennakkoon ajatellut, että Cats on ison lavan musikaali. Isoja lavoja Tampereella on yksi TTT. Suuntasimme siis Työvikseen hyvissä ajoin ennen seitsemää. Laitoimme takit narikkaan ja odottelimme suuren joukon kanssa sisäänpääsyä. Ovimies katseli lippujamme ja osoitti sormellaan lipun tekstiä, Tampereen Teatteri. Olimme väärässä teatterissa. Työväen teatterissa esitettiin Viulunsoittaja katolla-musikaalia.. Perjehdimme väen läpi nopeaan takaisian narikkaan ja sieltä ulos. Myöhästyisimme varmasti näytöksestä. Kävelimme joutuisasti pitkin Hallituskatua Keskustorille ja siitä edelleen Tampereen teatterin narikkaan. Kello oli viisi yli seitsemän. Ovimies katsoi kartasta paikkamme. Hän sanoi pystyvänsä saattamaan meidät katsomoon, kunha rock-biisi alkaisi soida. Paikat olivat onneksi käytävän varrella, jonne meidät ohjattiin. Kymmenen yli seitsemän katselimme Cats-musikaalia oikeilla paikoilla, oikeassa teatterissa. Otsalla kimalteli muutama hikipisara.

Venäläinen sanalasku sanoo: Sama pää kesät talvet. Siihen voin vedota eläkepäivinä. Mitä tästä opin ? Seuraavan kerran kun täytän vuosia ja saan teatterilippuja lahjaksi, katson missä teatterissa esitys esitetään. Lueskelin menneellä viikolla lehdestä Catsin arvostelua. Kiinnitin huomiota Risto Korhosen ja Ritva Jalosen nimiin. Muista ajatelleeni, että Ristohan on Tampereen teatterin vakiokalustoa. Niin onkin, nyt sen tiedän.

perjantai 22. syyskuuta 2017

Robert Longo Sara Hildenin taidemuseossa

Sara Hildenin taidemuseo oli onnistunut saamaan todellisen nykytaiteen "ison kalan" Tampereelle. Vuonna 1953 syntynyt taiteilija Robert Longo on eräs aikakautemme suurista nimistä. Longo tunnetaan suurista valokuvamaisista hiilipiirroksistaan. Dokumentinomaiset teokset ovat valokuvamaisen tarkkoja, mutta ne on tehty hiilellä. Esillä on kuutisenkymmentä taiteilijan teosta. Hämmästyttävä tekninen taituri tämä Longo kiistämättä on. Teosten taiteellisesta sisällöstä voidaan olla ainakin kahta mieltä, mutta taidosta ei. Kuvanveistäjän koulutuksen saanut Longo on kuvannut nykyajan sanomalehtien valokuvamaailmaa ikäänkuin haastamalla rajut kuvat. Longon kädenjälkiä on myös lukuisten klassikkotaiteilijoiden mustavalkoiset hiilipiirros jäljitelmät. Longo on ohjannut myös yhden elokuvan.

Longo oli itse paikalla näyttelyn avajaisissa. Muuten Longon vaimo on saksalainen näyttelijä Barbara Sukova. Hänet tunnetaan parhaiten Rainer Maria Fassbinderin Alexanderplats elokuvasarjasta.  Harvoin tulee nähtyä maailmantason taiteentekijöitä livenä. Nyt näkyi. Vaikka Longo ei olekaan mikään da vinci tai picasso, on hän varmasti yksi suurista taiteentekijöistä, jonka teokset kestävät aikojen tuulissa ja tuiverruksissa. Virkistävää vaihtelua harmaaseen syksyyn tai sanoisinko taidesyksyyn.

Päivien pimeneminen alkaa

Tänään on se päivä vuodesta, jolloin valoisa ja pimeä aika ovat yhtä pitkiä. Keväällä on samainen päivä. Erona on se, että tästä päivästä alkaa se ikävämpi ja pimeämpi ajanjakso. Kolmen kuukauden kuluttua eli joulukuun lopulla tapahtuu käänne, mutta siihen asti mennään kohti aina vain lyhyempää valoaikaa. Päähän tulee pimeyttä entistä enemmän. Päästä tulee entistä mustempi paikka.

Keinoja tilanteen helpottamiseksi on monia. Tässä muutamia lukijoidemme parhaita kokemuksia ja keinoja.

Valoisan ajan kello
Hyvä keino vastustaa apatiaa on keksiä valoisan ajan herätyskello. Sellainen kello herättää aina, kun valoisuutta alkaa tulemaan maisemaan. Tämän kellon myötä ihminen voi maksimoida valveillaolon valoisaan aikaan. Pimeänä aikana voi vastaavasti nukkua, eikä turhaa pimeyttä pääse syntymään päähän. Kellon keksijä saa myös hyvät korvaukset keksinnöstään. Jopa niin hyvät, että niillä voi viettää lopun elämästään päiväntasaajalla, auringossa.

Kirkasvalohuone
Monilla on kirkasvalolamppuja, mutta niillä on aika pieni vaikutus ihmismieleen. Kirkasvalohuone on sen sijaan oikeasti kirkas. Hyvät aurinkolasit on syytä olla käytössä tässä huoneessa. Jo tunti aamupäivisin riittää piristämään mieltä. Samalla voi ottaa myös hyvän pohjarusketuksen, mikäli aikoo mennä jouluna etelän uima-altaille tai seuraavana kesänä tutulle kotikylän biitsille. Maksaa paljon, mutta mikä nyt ei maksaisi. Yhden makuuhuoneen voi helposti paneloida kirkasvaloseinillä. Sitäpaitsi siinä se on kesäajankin valmiina, jos vaikka sattuu tällainen sateinen kesä niinkuin viime kesäkin oli.

Satelliitti
Sateliitti kiertää maapalloa taajaan. Siellä maisemia katsellessa ei voi olla ihailematta maapalloa.
 Siinä unohtuvat pimeydet ja pakkaset. Astronautiksi/kosmonautiksi pääseminen on toki hieman hankalaa. Kuitenkin Yhdysvallat ja Venäjä ovat tehneet yhteistyötä viime vuosikymmeninä. Puolueettoman maan edustaja voi olla kiinnostava molemmille. Usaltaisin myös arvella, että naisilla saattaisi olla helpompi päästä hommiin, koska miesehodkkaita on ymmärrettävästi enemmän. Jos olet mies, kannattaa naamioitua naiseksi. Nykytekniikalla ja kauneuskirurgialla se lienee helppoa. Ei muuta kun matkaan ja kaiken lisäksi muut maksavat matkakulut.

Valokuvaamo
Tämä on vähän samanlainen kikka kuin kirkasvalohuone. Valokuvaamossa on tietenkin kirkkaita valoja. Lisäksi salamat räpsähtelevät tuon tuosta. Ihan sama onko kesä tai talvi. Silmät ovat kirkkaasta valosta sikkuralla. Kaiken lisäksi valokuvista saa liksaa. Poliisille suoraan lähetettävät passikuvat maksavat 14,95 €. Sata asiakasta päivässä tekee puolitoista tuhatta euroa. Kuukaudessa noin 40.000 €. Ja kaikki vain siksi, että haluaa pakoon pimeää syksyä.

Laivajänis
Nykyisin harvemmin käytetty tapa lähteä pakoon pimeää vuodenaikaa. Syksyisin Suomenlahden rannoilla ja erityisesti Pohjanmeren rannikkokaupungeissa vierailee isoja tankkereina. Kannattaa ottaa satamista selvää tankkereiden reiteistä ja aikataluista. Sen lisäksi on hyvä ostaa kumivene ja airot. Tankkerit lepäilevät satamien ulkopuolella redillä, joten sinne ei pääse muuten kuin soutamalla.
Hyvällä säällä tankkeriin pääsee muutaman tunnin soutumatkalla. Tuulisessa säässä voi mennä
pidempään. Tankkerit viettävät pitkiä aikoja tankattavina öljymaissa, jotka tunnetusti ovat lämpimiä ja aurikoisia. Kevätpuolella monet tulevat takaisin Pohjolaan. Mukava ja halpa tapa viettää lomaa pimeydestä.

Musta jätesäkki
Halpa ja käytännöllinen tapa pakoilla pimeyden ongelmia on jätesäkki. Jätesäkit maksavat vain muutaman euron rulla ja niitä saa sillä hinnalla jo monia. Pienen jätesäkin voi laittaa päähän, mutta
isoon voi mennä itse kokonaan. Säkkiin kannattaa ottaa hyvä lamppu ja  paljon pattereita. Jos tykkää lukemisesta voi lueskella esimerkiksi koko Päätalon tuotannon, vanhan tietokirjasarjan tai Dostojevski tuotannon. Pieni telkku mahtuu myös isoon jäteaäkkiin, mutta vaarana on päivän ja yöaijan erottaminen ohjelmien mukaan. Parastahan jätesäkissä on juuri päinvastainen vaikutus. Mistään ei tiesä, mikä vuorokaudenaika on menossa.


Ässät valittaa Lambergin tuomiosta

Porin Ässien Matti Lambergille lätkäistiin päähän kohdistuneesta taklauksesta 13 ottelun pelikielto. Liigan kurinpitäjä oli aiemmin antanut Saipan Cody Kunykille 5 ottelun ja Kärppien Jari Sailiolle 3 ottelun pelikiellon samasta syystä. Oletettavasti Lambergin tuomion suuruutta perusteltiin hänen aiemmin saamistaan kurinpitotuomioista. Myöskään taklaustilanteet eivät liene vertailukelpoisia.
Pitkin syksyä vellonut keskustelu pelaajien kunnioittamisesta, vakavien onnettomuuksien seurauksista ja kurinpitolinjasta sai nyt uutta näkökulmaa.

Porin Ässät ei hyvällä katsonut tuomiota vaan teki valituksen urheilun oikeusturvalautakunnalle Lambergin tuomiosta. Asiasta kiinnostavan tekee Ässien toimitusjohtaja Eeva Perttulan puheet. Häntä nimittäin haastateltiin radiossa päähän kohdistuneista taklauksista ja niiden ehkäisemisestä liigapeleissä. Perttula totesi kaunopuheisesti, että kaikkien osapuolien, pelaajien, katsojien, seurajohdon tulee tehdä töitä toisia syyttelemättä asian muuttamiseksi. Myös liiga oli kehottanut seuroja toimiin asian suhteen. Lambergin asiasta hän totesi seurajohdon ja valmentajien sekä Lambergin keskustelleen asiasta. Nyt tuli tietoa, että seura on päättänyt valittaa Lambergin tuomiosta.
Vaikuttaa siltä, että seura vähättelee Lambergin tekoa ja haluaa lyhentää hänen tuomiotaan. Onko tämä sitä turvallisuuden lisäämistä, vastustajan kunnioittamista ja vaarallisten taklausten vähentämistä ? Ei se ainakaan siltä näytä.

Kokonaan käsittelemättä on liigaseurojen johdon ja valmentajien toimet. Hehän palkkaavat seuroihin kovaotteisia taklaajiia muka suojelemaan pienikokoisia hyökkääjiä. Eikö juuri tästä näkökulmasta ala kovien ja vaarallisten taklausten tie. Taklauksia vartenhan reurajohtajat palkkaavat gorilloita likaiseen työhön. Perusteluna käytetään taklaus- ja karvauspelin tärkeyttä. Katse suuntautuu seurajohtajiin, muiden joukossa Eeva Perttulaan. Eikö Lamberg ole Ässissä juuri kovan pelitapansa takia ? Monissa seuroissa on näitä saman profiilin pelaajia. He taklaavat ammatikseen. Ei ihme, että joskus taklaukset osuvat päähän tai mihin milloinkin, kun siihen on olemassa sanaton sopimus seuran kanssa. Nyt
nämä samat seurajohtajat jeesustelevat pelaajien kunnioittamisesta ja vammojen välttämisestä.
Seurajohtajat eivät lopeta näiden profiilipelaajien palkkaamista, koska muutkaan eivät niin tee. Tässä asiassa kierretään kehää ja aina silloin tällöin käy huonosti.

Huonosti kävi Tommi Kovaselle, jonka peliura katkesi tällaiseen taklaukseen. Mutta ei ainoastaan peliura. Koko elämä oli lähellä loppua. Kovanen kirjoitti omasta kohtalostaan rankan kirjan. Enää hän ei pysty katsomaan otteluissa tapahtuvia kovia taklauksia. Tällainen on kohtuuttoman kova hinta yleisöä viihdyttävästä jääkiekosta, jota seurajohtajat sanovat haluavansa tarjota liigakaukaloissa.

tiistai 19. syyskuuta 2017

Sukupuolineutraalit ammatit

Aamulehti nosti kissan pöydälle ja päätti lopettaa sukupuolirooleihin sidottujen ammattinimikkeiden käytön. Tämä on aivan oikein, sillä useimmilla aloilla miehet eivät enää hallitse työelämää. Tai vaikka hallitsevatkin, naisia on myös samoilla nimikkeillä. Uudistuksen toivoisi leviävän myös muihin tiedotusvälineisiin ja vaikka itse eduskuntaan. Uusien termien käytöstä ei ole kuitenkaan mitään selvää ohjetta, joten oheisena on muutamia esimerkkejä mitä uudet termit tarkoittavat.

Esihenkilö
Tekee tarkoitushakuisen aloitteen tarkoituksena innostaa kumppani mukaan yhteiseen aktiin. Tämän henkilön vastuulla ovat kaikki työntekijät, heidän palkkansa, arvostuksensa, ihmissuhteet, perhe-elämä ja alkoholinkäyttö.

Ulosottohenkilö
Nimestään huolimatta ei työskentele synnytysosastolla. Ottaa yleensä ihmisen omaisuuden, jos jotain on jäljellä. Muiden pyynnöstä. Tekee vain työtään.

Varushenkilö
Ihmettelee itsekseen, mitä tekee täällä metsässä sateessa ja pakkasessa. Muut kaverit pelaavat senkin ajan pleikkaria tai katselee nettipo... Joo, siis nuori osapuilleen parikymppinen henkilö. Tämä varushenkilö on aina valmiina ja varalla.

Oikeusasiahenkilö, Kuluttaja-asiahenkilö
He ovat aina oikeassa. Eräänlainen kansan omantunnon ääni. Heille voi valittaa. Mistä vaan. Vastaavat sitten kun kerkiävät. Käyttävät fiiniä kieltä.

Hevoshenkilö
Muistuttaa kyllä hevosta, mutta on itse asiassa ammatikseen hevosen kyydissä. Tekevät yleensä
hanttihommia hanttipalkalla.

Lentohenkilö
Miespuolinen ihminen liikkuu paljon ja on lähes täysin vapaa. Siis oikea jätkä. Naispuolinen tarjoilee lentokoneessa juomia matkustajille. Vrt. Baarihenkilö.

Tiedehenkilö
Nimensä mukaisesti tietää kaikesta kaiken. Tosin muut hänen kollegansa ovat yleensä eri mieltä. Heillä on suojatyöpaikat valtion puolesta maamme yliopistoissa.

Perähenkilö
Ei suinkaan ole niitä, jotka haluavat samaa sukupuolta olevalta lempeä. Nämä henkilöt ovat tatuoituja  raavaita ihmisiä ja he viettävät viikot tai jopa kuukaudet poissa kotoa. Tulevat sitten hetkeksi lomalle ja riehuvat kännipäissään siihen asti kunnes lähtevät taas pois.

Yliperähenkilö
Ovat perähenkilöiden esihenkilöitä. Heillä ei ole tatuointeja, mutta ovat poissa kotoa yhtä pitkään. Eivät nauti alkoholia samalla tavoin kuin esihenkilöt vaan fiksusti ja juomalla kalliimpia juomia.

Eduskunnan puhehenkilö
Keskeyttää kansanedustajat, kun he puhuvat yli kahden minuutin. Siis eräänlaisia kellokalleja...anteeksi kellohenkilöitä. Siitä huolimatta heitä arvostetaan ja kunnioitetaan jostain syystä.

Baarihenkilö ja tiskihenkilö
Mikot ja Jukat ovat saaneet aivan liikaa huomiota näissä ravintolahommissa. Kuka tahansa osaa sekoitella juomia, valutella hanasta olutta tai kääntää lättyjä musiikkilaitteissa.

Luottamushenkilö
Ovat usein aika lailla täynnä itseään. Nimestä huolimatta puhuvat kuin ruuneperi ja herättävät epäluuloja. Haukkuvat muita porukoita. Muistavat kyllä omat tekemisensä kehuskelemalla.

Liikehenkilö
Tämä tyyppi on kyllä taajaan liikkeellä. Hänellä on aina jotain puuhaa mielessä. Tekee ehdotuksia, joilla haluaa kaverin rahat itselleen. Ei ole koskaan vapaalla paitsi illalla hotellihuoneessa.

Kirkkohenkilö
Puhuu kirkon saarnastuolista joskus sunnuntaisin. Muun ajan kättelee vanhempia nais... ihmisiä. Hänet erottaa joukosta, sillä hän elää pelkästään juomalla kahvia.

Nimishenkilö
Paikkakunnan poliisilaitoksella työskentelevä isopalkkainen ihminen, joka voi ottaa ajokortin pois ylinopeuden takia. Ei pidä sekoittaa pappiin, joka antaa lapsille nimet.

Järjestyshenkilö
Yleensä isokokoinen ja voimakas ihminen, joka taluttaa ihmisiä juhlapaikan ulko-ovelle. Ei ole yleensä supliikki-ihmisiä tai muutenkaan juttutuulella.

Lakihenkilö
Palkataan avustajaksi silloin kun puolisot ovat eroamassa ja toisella osapuolella ei ole mitään mitä jakaa. Palkataan myös kun naapuri on istuttanut toisen tontille puita tai sahannut ne poikki. Joka tapauksessa hän vie yleensä viimeisetkin varat, kävi kiistoissa muuten miten tahansa.

maanantai 18. syyskuuta 2017

Ruusuja ja risuja Viking Gracelle

Ruusuja haluan antaa buffetista. Nyt ei ollut ruuhkaa vaan ruokia sai joutuisasti. Aiemmin paljon aikaa on kulunut alkupalajonossa, pääruokajonossa ja jälkiruokajonossa. Nyt oli toisin. Kahden tunni ruokailuaika oli ihan sopiva, vaikka hanat sulkeutuivatkin vartta vaille. Ruusuja myös kahvilan ja buffetin viinitarjoiksesta. Kolmen litran viinipakkaus maksoin 15,50 €. Iloinen yllätys oli myös erillinen pöytä sinisimpukoille, kokonaisille katkaravuille ja keitetyille ravuille. Oikein makoisaa olivat myöskin sillit ja muut alkupalat. Lämpimän ruoan osastolla oli paljon lämpimiä ja gratinoituja kasviksia. Jälkkäreistä kaikki oli hyvää. Erityisesti pehmeät belgialaiset macaronet.

Ehdotus: Buffet voisi kestää 6-7 tuntia. Vapaituviin paikkoihin tulisivat uudet asiakkaat. Salin perälle baari, jossa voi notkua vaikka koko päivän. Siellä voisi napostella tapaksia ja lipitellä viiniä. Hinta voisi olla buffetille 40 €.

Risuja tulee taxfreen toiminnasta. Viikonloppuvuoroilla ei voi ostaa alkoholia menomatkalla. Vain paluumatkalla. Se on taas tätä suomalaista holhoamista. Onneksi baareissa iso Lappari A maksoi 5,50 €. Se on ihan kohtuullista.
No, nyt sitten löytyi toinenkin draamakuvio. Kaikki juomien hinnat olivat lähellä alkon hintoja. Väkeviä ei saanut litran pullosta alle kahdenkympin. Olutlaatikko maksoi kaksikymppiä.  Halvin viinilaatikko maksoi vajaa 18 euroa. Asiakas äänesti jaloillaan, enkä ostanut mitää. Pitäkää juomanne ja kuljetelkaa niitä edestakaisin Turun ja Tukholman väliä. Ei kiinnosta.

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Flame- risteilyllä

Olin taas Flame- risteilyllä. Kyse on turkulaisen jazzyhdistys Flamen risteilystä Tukholmaan. Näitä järjestetään kaksi kertaa vuodessa ja tämä oli yhdestoista kerta. Itselleni kolmas tai neljäs reissu. Itse ohjelma ei maksa mitään. Risteily maksoi 67 euroa kahdelta. Jazzia kuullaan kahtena päivänä mennen tullen. Rumpali Jussi Fredrikson toimii risteilyn alter egona.

Nyt oltin varsin big band tunnelmissa, sillä paikalla olivat sekä Turun että Oulun big bandit. Kiinnostavinta ilmaisua kuultiin kuitenkin Lauri Porran Flyover Ensemblen toimesta. Vanhaa progea uusin eväin. Se oli mukavaa seiskytluvun musaa. Itse Porrakin veteli muutaman makoisan soolon bassollaan. Erityismaininnan annan myös rumpali Ville Pynsille. Hänen tiukka rytmitys ja terävä biitti pitivät leppeän tunnelmoinnin tiukasti kasassa. Turun puolelta kuultiin Jazz Messangerejä ja Big Bandia Johanna Förstin toimiessa solistina. Pisteet vei kotiin Ouluun Mikko Hassisen johtama Oulu All Stars Big Band. Solistina tenoristi Manuel Dunkel. Soitettiin Michael Breckerin musaa, jota maestro oli tehnyt aikoinaan UMOn kanssa. Tiukkaa menoa bändiltä ja Dunkel veti mojovia sooloja Breckerin hengessä. Niin tokihan turkulais-tukholmalainen duo Ikizaki soitteli sunnuntaimusaa ja jameja soitettiin aamutunneille. Musaa oli sopivan runsaasti tarjolla.

Seuraava Flame risteily purjehditaan 3. helmikkuta 2018. Be there or be square !

lauantai 16. syyskuuta 2017

Uusi Ilves

Jääkiekkoseura Tampereen Ilves on uudistunut. Alkuvuodesta seura vai pitäisikö sanoa yritys sai uudet omistajat. Pitkän tauon jälkeen seura palasi paikalliseen omistukseen. Paikallisten sijoittajien porukka lähti johtamaan Ilvestä uuteen nousuun. Ilves sharen kautta myös pienomistjat saattoivat tulla tukemaan Ilveksen uutta aikaa. Myös hallitus uusiutui. Toimitusjohtajana aloitti kaukaloista tuttu Ilvesikoni Risto Jalo. Velkaista seuraa pyritään johtamaan uudelle taloudelliselle uralle tiukentamalla menokuria. Jääkiekkoyrityksen ja juniorityötä tekevän Ilves-yhdistyksen toimintaa on tiivistetty. Taas puhutaan Ilves perheestä, suuresta sydämestä ja muusta sellaisesta. Valmentaja Karri Kiveä on suitsutettu pidemmän aikaa ja se sai lisää havinaa siipiensä alle, kun kevään pudotuspeleissä Ilves haastoi toden teolla paikallisvastustaja Tapparan. Syksyllä Kivi on uudistanut joukkuetta nuorilla junioreilla, jotka voittivat nuorten mestaruuden pari vuotta sitten. Nyt on kehissä liigan nuorin porukka.

Jääkiekkoa pelataan kuitenkn voitosta. Alkusyksystä Ilves on tahkonnut viisi peliä huonolla tuloksella. Kaikki ottelut ovat päättyneet tappioon. Plakkarissa on vain yksi lohdutuspiste jatkoaikatappiosta. Peli kulkee, mutta tulosta ei synny. Uhkana on, että huono peli-ilme ja vaatimattomat tulokset vieroittavat katsojaojat kotipeleistä. Uudet pelaajat maksavat todella paljon. Se taas johtaisi huonoon talouskierteiseen ja velkaantumiseen. Tässä tilanteessa rahoittajat olisivat vähissä. Pelastajaksi saattaisi ilmestyä joku miljonääri jääkiekon ulkopuolelta. Tilanne olisi taas sama kuin vuosi sitten ja monta vuotta sitä ennen. Suljetusta sarjasta huonokaan joukkue ei putoa pois, mutta huonosti hoidettu talous voisi johtaa siihen. Kiekkoa pitäisi lyödä useammin maaliin, muuten on turha puhella uudesta Ilveksestä. Nyt ainakin kaukalossa näyttää pelailevan se sama tuttu vanha Ilves.

Manse PP naisten mestari

Yllätyksellisesti Tampereelle tuli pesäpallon naisten Suomen mestaruus. Manse pesäpallo voitti runkosarjan ja loppuottelussa Porin Pesäkarhut. Hieno kauden päätös Manselle. Onnea, onnea onnea !

Iloitsen tästä siksi, että olen kotoisin itsekin pesäpallokaupungista, Imatralta. Siellä kaikki höntsäsivät pesistä, minä muitten mukana.

Tuloerot kasvavat

Tutkijat kertovat, että Suomen kansan tuloerot kasvavat. Tämä johtuu rikkaiden rikastumisesta mm. osinkotulojen kasvun ja osakkeiden arvonnousun takia. Hallitukset toimet sosiaalietuuksien kiristämisestä heikentävät köyhimpien asemaa. Maan talouskasvu valuu rikkaimpien taskuun. Tämä ei liene maan hallitukselle mikään yllätys. Poliittisesti muutokset näyttävän vievän keskustapuolueen suosiota ja toisaalta kokoomuksen äänestäjät näyttävät olevan tyytyväisiä. Tutkijat pitävät verotusta keinona tasoittaa tuloeroja.

Jos katsoo verotuksen rakennetta (tarkoitan nyt nimenomaan tulojen verotusta), huomaa siinä piilevän syyn tuloeroihin. Pieni ja keskituloisella valtaosa tuloista on kunnallisveroa. Itselläni on valtion veron ja veroluontoisten maksujen osuus kolmannes tai sitä vähemmän. Kaksi kolmannesta tuloverosta on kunnallisveroa. Se on tasavero eli kaikki maksavat samassa kunnassa saman veron. Kuntien veroprosentit vaihtelevat muutaman prosentin verran. Valtion vero on progressiivista, jolloin suurituloiset maksavat suuremmista tulosta enemmän ja pienituloiset vähemmän.

Nyt ollaan suunnittelemassa maakuntahallintoa ja mahdollista maakuntaveroa. Tämän soteuudistuksen ja maakuntauudestuksen rinnalla olisi mahdollista muuttaa myös verotuksen rakennetta. Kuntien menojen ja kunnallisveron osuus putoaa tulevaisuudessa puoleen tai vielä pienemmäksi. Maakuntavero voisi olla valtion veron tapaan progressiivinen. Näin verotuksen rakenteella voitaisiin tasata tuloeroja. Jos halutaan. Pelkään pahoin, ettei nykyinen hallituskoaliitio halua kuitenkaan muuttaa tuloeroja. Saattaa myös olla, että uudistusten toteuttaminen siirtyy osittain seuraavan hallituksen tehtäväksi. Joka tapauksessa mahdollisuus siihen tulee olemaan.


perjantai 15. syyskuuta 2017

Viikon syyllinen: Jari Sillanpää

Jari Sillanpää ajeli metaamfetamiinipäissään autolla ja poliisi pysäytti hänet. Paitsi päästä, myös autosta löytyi pieni määrä kristallia, joka on amfetamiinia monta kertaa voimakkaampaa huumetta. Sillanpää on selitellyt tekoaan ja pyydellyt anteeksi kiinnijäämistään. Kansa reagoi Sillanpään touhuun kahdella tavoin. Osa säälitteli ja kannusti Sillanpäätä jatkamaan (?). Osa tuomitsi huumepäissään liikenteen vaarantamisen ja ehdotteli Sillanpään hakeutumista huumehoidon piiriin.

Puolikkaan kansan tuomio:
1. Jari lähetetään Chicagoon, Meksikoon tai Etelä-Amerikkaan. Tai ehkä Kolumbiaan tai Venezuelaan  ? Siellä voi ajella rauhassa tukka sekaisin, eikä poliisit tai muutkaan viranomaiset tule sotkemaan kotimatkoja.
2. Jarin uuden kiertueen nimeksi tulee menneisyydestä tutun iskemän sanat "Mä oon mikä oon, en muuksi voi tulla" tai vaihtoehtoisesti "Kadulla tuulee". Kaikki huumeita kauppaavat tai niitä käyttävät tai muuten vaan fanittajat pääsevät puoleen hintaan konserttiin.
3.  Jarit Sillanpää ja Aarnio kirjoittavat yhteisen muistelmakirjan huumeista, poliisin keljuista toimintatavoista ja omasta syyttömyydestään. Näitä kilttejä poikia poliisi on vaivannut turhan kauan ja  aivan perusteettomasti. Nyt on uuden menestyskirjan aika joulumarkkinoille. Totuus on saatava esiin.
4. Iskelmätähtemme antaa kasvot kaikkien huumeiden vapauttamiseksi perustettavalle liikkeelle. Nyt ei riitä enää kannabiksen vapauttaminen. Kaikkia huumeita on saatava ostaa ja myydä vapaasti. Ja heti !
5. Jari Sillanpää nimetään kaikkien huumeita myyvien moottoripyöräjengin kunniajäseneksi. Sen myötä hän saa ajella liikenteessä kenen Harrikalla tahansa. Jos ja kun poliisi yrittää pysäyttää Sillanpään, jengit tarjoavat salaisen piilopaikan kerhotiloistaan.

Toisen kansanpuolikkaan tuomio:
1. Sillanpää määrätään huumehoitoon ja raitistumisen jälkeen hän järjestää suuren huumeidenvastaisen Hyväntekeväisyyskiertueen. Rahat menevät Irti Huumeista-järjestön toimintaan ympäri maata. Sillanpää nimetään Suomen edustajaksi  Huumeiden vastaisten Euroviisujen laulukilpailuun.
2. Jari Sillanpää siirretään vuodeksi Cantores Minores-poikakuoron solistiksi. Sillanpää saa enkelipuvun, jonka väri vaihtelee mustasta valkoiseksi riippuen Sillanpään kertomuksista poikakuoron jäsenille.
3. Jarit Sillanpää ja Aarnio kirjoittavat yhteisen muistelmateoksen joulumyyntiin. Tunnustuksellisessa kirjassa kerrotaan rehellisesti ja paljastavasti Jarien suhteesta huumeisiin, laulamiseen ja poliisiin. Molemmat menevät myyntisesongin päätyttyä Joulupäivänä vapaaehtoisesti vankilaan sovittamaan kaikki tekonsa.
4. Vain elämää-ohjelman seuraavassa jaksossa Jari laulaa totuuden. Koska totuus on niin surullista, kaikki laulajat alkavat itkeä. Sen jälkeen bändi ja kuvausryhmäkin itkee. Pian koko Suomi liittyy tähän lohduttomaan itkuun. Loppujen lopuksi tätä perjantaita aletaan kutsua Itku iikan päiväksi. Tunnettu tosiasiahan on, että mikä laulaen tulee se Vain elämää-ohjelmassa menee.
5. Jari Sillanpää ottaa yhteyttä kaikkiin huumeita ja päihteitä käyttäviin artisteihin. Hän ehdottaa keskusteluja, avautumista, terapiaan ja yhteistä raittiutta. Viiden vuoden kuluttua Jari on saanut kaikki taiteilijat ja rokkitähdet kaidalle polulle. Sen jälkeen hän alkaa itse taas keikkailemaan (selvin päin).


tiistai 12. syyskuuta 2017

Ylen uutisointi

Olen miettinyt muutaman päivän kirjoittaisinko tämän jutun. Olen kuitenkin niin kiukustunut viime päivien uutisoinneista, että on pakko sanoa jotain. Ihan itseni takia.

Kyse on Ylen massiivisesta Irma-myrskyn uutisoinnista. Erityisesti myrskyn aiheuttamista ennakkotunnelmista, tilanteista, vahingoista ja myrsyn laantumisesta. Paikalla on oma toimittaja  tuulessa ja tuiverruksessa. Paikallisia haastatellaan ja ongelmien syvyyttä avataan.

Tässä ei sinänsä olisikaan mitään vikaa, jos myös muiden maiden vahingoista ja tuntemuksista kerrottaisiin. Ei kerrota. Muiden Karibian maiden tapahtumat eivät ylitä uutiskynnystä.

Uutiskynnystä ei ole ylittänyt myöskään Intiaa ja Nepalia piiskaavat monsuunisateet, joissa on kuollut ainakin 1200 ihmistä. Ilmeisesti ajatellaan, että ne maat ovat siellä kaukana. Ketä kiinnostaa ?

Uutiskynnystä eivät ole myöskään ylittäneet Myanmarin tapahtumat. Siellä maan armeija on lähtenyt systemaattisesti hyökkäämään islamilaista rohingya kansaa vastaan. Myanmar on buddhalainen maa, ja rohingya on vähemmistökansa maan länsiosassa Rakhinen maakunnassa. Nyt etniset puhdistukset ja vainot ovat saaneet tavallisen kansan liikkeelle.  Naapurimaan Bangladeshin puolelle on vaeltanut lähes 400000 pakolaista, siis ihmistä. Bangladesh on sekin eräs maailman köyhimmistä maista. On syytä mainita, että Myanmarin johtaja on Nobelin Rauhanpalkinnon saanut Aung San Suu Kyin. Hän on pysytellyt vaiti armeijan toimista, ilmeisesti varmistaakseen poliittisen asemansa. YK aikoo käsitellä tätä etnistä puhdistusta, mutta ennakkoon on arvioitu Kiinan käyttävän turvallisuusneuvostossa veto-oikeutta.

Yle on verovaroin toimiva yhtiö. Yksi sen tehtävistä on tuottaa poliittisesti sitoutumatonta ja erilaisia näkökulmia tuottavaa uutistietoa. Odotan, milloin Yle keksii, etteivät kaikki maailman vaikeudet ole sittenkään Floridassa tai Miamissa.

maanantai 11. syyskuuta 2017

Keksintöjä

Nykyisin ajatellaan, että uudet keksinnöt ovat vanhuksia hoitavia robotteja, itse kulkevia busseja tai luontoa säästävää kierrätystä ja uusiokäyttöä. Totta kyllä, mutta arjessamme on monia ihan tavallisia elämää koskettavia vaihtoehtoja, jotka vaativat vain toteuttamisen.

Helsingissä on laadittu maanalainen yleiskaava. Maan alla on lukematon määrä tiloja, joita voitaisiin hyvin käyttää nykyisiin tarpeisiin. Maan alla on sekä julkisia että salaisia tiloja. Elämähän on myös jakautunut julkiseen ja salaiseen osaan. Kaupungin julkiset palvelu voisivat olla julkisissa tiloissa ja salaiset palvelu salaisissa tiloissa.  Maan alla on myös oma järvi. Sinne voisi rakentaa kesämökkejä. Talvella järvellä järjestettäisiin miljoonapilkkikilpailuja.. Asunnottomat saisivat maan alta hyvän kämpän ilman, että tarvitsisi rakentaa uusia kerrostaloja jo ennestään ahtaisiin kaupunginosiin. Maan alle rakennetut tilat sopivat myös opiskelijoille. Nuoret ovat ennakkoluulottomia. Heille uusi asumisympäristö voisi tarjota uudenlaisen ajankäytön, jossa voi valvoa öisin ja bailata päivällä ilman että muutosta suuremmin huomaa.

Virtuaali-intti. Nythän intissä harjoitellaan sotimista virtuaalisesti. Monet nuoret miehet ovat tehneet samaa lähes koko siihenastisen elämänsä pleikkarin seurassa. Nyt kannattaisi kokeilla koko intin siirtämistä nettiin. Varusmies voisi käydä netissä sotimassa, vetämässä sulkeiset ja kuuntelemassa kantahenkilökunnan sotastrategiaa. Samalla poikamme voisivat syödä kotona mamman makarooneja ja viettää aikaa mahdollisen tulevan puolison kanssa. Armeija voisi myydä pääosan kiinteistöistään vastaanottokeskuksiksi, työttömien ja käsityöläisten työpajoiksi ja bändikämpiksi. Armeija ei tarvitsisi jatkossa niin paljon sänkyjä, saappaita, asepukuja, panoksia tai päivärahoja. No, ehkä päivärahoja.

Sokerin tuotanto EU-maissa vapautuu rajoituksista ensi vuoden alusta. Nythän on aika selvää, että monissa maissa tullaan viljelemään sokeria maksimi määrä. Sokerin syöminen ei ole kuitenkaan
kovin terveellistä. Se aiheuttaa lihomista, turtunneen olon ja ennenaikaisen kuoleman. On esitetty
uusia ideoita sokerin käyttöön. Yksi sellainen on sokerista tehtävä muovi. Tulevaisuuden muovikassit ovat sokerista ja ne hajoavat luonnon kiertokulkuun. Nykyisinhän ne täyttävät merenrannnat kautta maailman. Muovikassilla voisi jatkossakin kantaa kotiin tavaroita. Mutta sen jälkeen kassista voisi leikata palasen makeutusaineeksi kahvikuppiin tai lapsille karkkipäivänä. Pelkona on toki, että kasseja syötäisiin ennennäkemättömät määrät ja ihmiset lihoisivat, saisivat turtuneen olon ja kuolisivat ennenaikaisesti. Tarpeen olisi tuottaa myös light- tai makeuttamattomia muovikasseja.

Kouvolassa on keksitty uudenlainen tapa hoidella lapsia päivällä. Päiväkotibussi. Lapset viedään aamulla bussilla metsään ja siellä tutustutaan luontoon. Päivän päätteeksi lapset tuodaan takaisin päiväkodin pihaan, josta vanhemmat roudaavat heidät edelleen kotiin. Näin uusia päiväkoteja ei enää tarvita. Nehän ovat nytkin käyttökiellossa kosteusvaurioiden ja homeongelmien takia. Kaikille lapsille löytyy jatkossa kokopäiväinen päiväkotipaikka, sillä Suomessa riittää kyllä metsiä. Yhteen virikebussiin menee 20 lasta. Meillä on kunnallisessa päivähoidossa noin 200000 lasta. Sen korvaamiseen tarvittaisiin 100000 bussia. Hallitus voisi perustaa valtion bussitehtaan (Valbus). Siellä
tehtäisiin uusin eväin varustettuja busseja tarpeen mukaan ja kunnostettaisiin vanhoja. Muutama tuhat työtöntä autonasentajaa ja bussikuskia saisi töitä.

Arjen raatajat ?

Monet meistä ovat arjen raatajia ja sankareita. Tehdään vuosia töitä tunnollisesti, kasvatetaan lapsia uusiksi kansalaisiksi tai käydään juttelemassa sukulaistädille sairaalassa. Tavallista suurempia raatamista ja sankaritekoja tekevät harvat kanssaihmiset. Heidät tunnistaa siitä, että saavutukset ovat suuria ja vaatimattomuus vielä suurempaa. Tässä lista aikamme sankariehdokkaista. Valitse itsellesi sopiva sankari.

Kuningas Carl Gustav. Vaatimattomana miehenä tunnettu Kalle Kustaa ostaa ruokansa Prismasta, joka on halpuuttanut hinnat vuosi toisensa jälkeen. Ruotsin veronmaksajat maksavat vuosittain hovin ylläpidosta ja kuningasperheen yksityismenosta 69 miljoonan korvauksen. Viime vuoden verotiedot kertovat, että kuningas on myös onnistunut sijoittamaan ruotsalaisiin yhtiöihin. Tuottoa on tullut 400.000 kruunua eli 42.000 €.

Pyöräsuunnistaja Marika Hara. Pirkkalalainen pyöräsuunnistaja Hara on voittanut 11 kultamitalia. Tämän lisäksi muutama kymmenen himmeimpia mitaleita. Hara harjoittelee melko vähän varsinaista lajia. Sen sijaan hän tekee kiinteistöhommia suvun firmassa. Siitä saa monipuolista treeniä pyöräsuunnistukseen. Kaikesta tästä glooriasta huolimatta Haraa ei ole kertaakaan kutsuttu Linnan juhliin. Haran mielestä kyse on sukupuolesta. Pari kultaa voittanut miespyöräilijä on sen sijaan saanut kutsun Linnaan.

Kirjansitoja Matti Pohto. Turun kaupungin palossa 1827 paloi myös Turun kirjaston koko kirjakokoelma, yhteensä 4000 nidettä. Kouluja käymätön kirjansitoja ja kirjojenkeräilijä Matti Pohto keräili niteitä ja palon jälkeen alkoi todennteolla kiertää jalkaisin Suomea keräten kirjoja. Hän sai kerättyä lähes koko palaneen kokoelman. Tämä edellytti tuhansien kilometrien kävelymatkoja pitkin Suomea. Nykyisen Kansalliskirjaston perusta on Pohdon aikoinaan keräämissä kirjoissa.

Julkkiskaunotar Cheyenne Järvinen. Järvinen kertoo olevansa hermoromahduksen partaalla ja
pitävänsä sometauon.

Julkkiskaunotar Maisa Torppa. Torppa kertoo poistuvansa julkisuudesta. Ihan kokonaan hän ei kuitenkaan aio jättää julkisuutta, sillä hän esiintyy tvssä

Ohjaaja Kari Heiskanen. Ooppera palkkasi Heiskasen ohjaamaan vuosille 2019-21 sijoittuvaa produktiota Niebelungin sormus. Heiskasen ja toisaalta Lilli Paasikiven ja Esapekka Salosen näkemykset eivät kuitenkaan kohdanneet. Oopperan johto päätti vapauttaa Heiskasen tehtävästä, mutta maksaa sovitun 100000 euron korvauksen. Samoin lavastaja ostettiin ulos tulevasta produktiosta.

Tuleva piispa Teemu Laajasalo. Telkun viihdeohjelmista tuttu Kallion kirkkoherra valittiin selvästi Helsingin piispaksi. Laajasalo on ennen papiksi tuloaan harjoittanut valmennuskurssibisnestä. Ne eivät sujuneet kuitenkaan hyvin, jolloin Laajasalon yritys TL Opetus oy ajautui rahavaikeuksiin. Hänen mukaansa ongelmat alkoivat yrityksen laajennusyrityksen myötä. Velkaa on 450000 euroa. Suurin velkoja on rajoittapankki. Laajasalo on myös itse sijoittanut paljon rahaa yritykseen, mutta lähes puolen millin velka painaa edelleen päälle.



sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Perhe Pihilä viihteellä

Päätettiin lauantaina lähteä viihteelle. Tarkoitus oli syödä ja juoda hyvin ja halvalla. Tampereen yöelämää emme kuitenkaan jaksaneet odotella vaan lähdimme jo viiden iltapäiväbussilla liikenteeseen. Pihejä kun olemme, valitsimme halpoja vaihtoehtoja retkemme kohteiksi.

Ensimmäinen paikka oli Majava baari Tuomiokirkonkadulla. Tässä baarissa juhlistimme kolme kuukautta sitten avioliiton satamaan purjehtimista. Nyt tilasimme pullon chileläistä Santiago valkkaria. Hintaa tuli 16 euroa. Lipittelimme aperitiivinä toimivaa viiniä raskaan hevin saattelemana. Sitä edustivat Topi Sorsakoski, Black Sabbath ja moni muu tykitys.

Sitten päätimme mennä syömään. Hämeenkadun Rax oli entuudestaan tuttu mättöpaikka. Buffetateria kahdelle maksoi 8,90 €. Halpa hinta selittyy Tradekan 15 € jäsenkupongin alennuksella. Nuorempana olin Osuusliike Voiman jäsen ja sen peruina olen Tradekan jäsen. Työväenliike on Tradekasta kadonnut tai myyty pois, mutta jäljellä ovat silloin tällöin jaetut alennuskupongit. Rax tarjosi salaatteja, lasagnea, siipiä, pizzoja, kasvisnuggetteja, sipulirenkaita. Jälkiruokana nautittiin kuumaa kaakaota. Vatsa tuli täyteen eikä rahapussiakaan tarvinnut suuremmin aukoa.

Seuraavaksi menimme kuuntelemaan bluesia. Rautatienkadulla sijaitsee Gobi Dessert Canoe Club tuttavallisesti Blues paari. Tässä Gobin autiomaan kanoottiklubissa on paikkoja parillekymmenelle henkilölle. Paikalla oli ehkä viitisentoista. Bluesista vastasi Fred Robert's Family. Kyse oli Fredin omasta soolokeikasta. Tämä aito brittilaulaja/kitaristi veteli tuttuja covereita Janis Joplinista Pink Floydiin. Ja oikein hyvin vetelikin. Joimme lasin punkkua ja ison oluen. Hintaa tuli peräti 12 €. Halpuutuksesta ei nyt ollut kyse, mutta saimme kaupan päälle aika pläjäyksen folkia, bluesia ja countryrockia.

Vihoviimeiseksi astelimme Otavalankadulla sijaitsevaan Gastrohaus Nordiciin. Meillä on Tampere passit, joiden myötä saa erilaisia tarjouksia ravintoloissa ja liikkeissä. Nordic tarjosi kaksi kuohuviinilasillista yhden hinnalla. Hinta oli 5,50 €. Kuohari oli kuivaa ja maukasta. Juomien jälkeen suunnistimme kotiin Peltsulle vatsa ja tukka täynnä.

Koko reissun kustannuksiksi tuli 42,40 €. Ei kovin paha, kun saimme kaksi buffetateriaa, pullon viiniä, sasin punkkua, ison oluen ja kaksi lasillista kuohista. Bussimatkat maksoivat 1,84€ per siivu
eli 7,36 €. Koko kahden henkilön pihiyspaketti irtosi alle viidellä kympillä. Aikaa kului vajaa viisi
tuntia. Hauskaa oli ja ehkä koetetaan joskus tehdä sama uudelleen, mutta uusiin kohteisiin. Lopuksi perhe Pihilän tunnuslause: "Ei ne suuret tulot vaan ne pienet menot".

tiistai 5. syyskuuta 2017

Taas maalausta

Näkörajoitteesta huolimatta siirryin taas kuvallisen ilmaisun pariin. Löysin muutaman pikkutaulun kehyksen kirpparilta ja päätin yrittää. Maalailu sujui kohtuullisesti vaikka näköni onkin rajallista. En anna sen häiritä maalaamista vaan keskityn siihen mitä näen. Maalasin yhden paperiarkin täyteen ihmisten päitä. Piirtelin ensin hahmot paperille. Sitten maalailin pikku hiljaa naamoja ja taustaa eri värein. Aikaa kului reilu viikko.

Alussa kaikki näytti toivottomalta. Tiesin kuitenkin menneisyydestä, että sitkeys palkitaan. Jatkoin päivittäin pientä puuhailua. Yritin olla paineistamatta itseäni. Näytti hyvältä tai pahemmalta, jätin työn pienen maalaushetken jälkeen odottelemaan seuraavaa kertaa. Melkein joka päivä tuli jotain muutoksia. Kolme päivää sitten huomasin edistystä. Tänään tuntui finaali olevan lähellä.  Päätin alkaa mittailemaan sopivia pikkukuvia. Niitä löytyi kuusi. Leikkasin kuvat irti ja viimeistelin vielä jokaista kuvaa pienillä korjauksilla. Viimeistely onmaina juhlaa. Sitten nimikirjaimet ja vuosiluku alakulmaan. Homma oli paketissa. Kuusi pientä kuvaa oli valmiina. Kolmessa on yksi kasvo ja kolmessa kolme kasvoa kussakin. Seuraavaksi pitää vertailla uusia kuvia vanhoihin. Niitä vanhoja on muistaakseni kuusitoista. Tänään ostin vielä pari pikkupokaa lisää. Maalailen vielä yhden arkin. Siitä pitäisi irrota viisi kuvaa.

Koko paketti on näytteillä viimeistään helmikuussa Hervannan kirjastossa. Sitten maaliskuussa Karkkilan kirjastossa. Näyttelyn nimi on Ihmisiä ryhmäkuvassa.

sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Yleisurheilun huippuhetkiä etsimässä

Lauantaina ja sunnuntaina on hemmoteltu penkkiurheilijoita runsaalla tarjonnalla. Tämän viikonlopun huippuhetki oli Suomen jalkapallojoukkueen voitto Islannista.  Myöskin koripallossa koettiin sykähdyttäviä hetkiä Puolaa vastaan EM-kisoissa. Valitettavasti tähän loppuukin luettelo huippuhetkistä. Suomen kansan lempilapsi, yleisurheilu, kyntää pahemmin kuin koskaan. Sen näkevät kaikki paitsi urheiluliiton selittelevät virkamiehet ja valmentajat.

Yleisurheilukauden huippuhetket ovat olleet vähissä, etten sanoisi olemattomat. Otsa on ollut rypyssä, kun olen kuunnellut SUL:n edustajien selittelyjä yleisurheilun mahalaskuista. Urheilijoiden ja urheilua seuraavan väen mielestä isoin ongelma on Suomen yleisurheilujärjestelmä. Suomessa on keskitetty iso keskusjärjestö. Esimerkiksi Ruotsin yleiurheiluliitto on pieni ja pääpaino sekä valmennus on seuratyössä. Meillä rahaa on lisätty vuodesta toiseen, mutta ne eivät ole juurikaan menneet urheilijoille tai heidän valmentajilleen. Urheilijoiden mielestä toimeentulo on epävarmaa ja järjestelmä on epäselvä. Tämän luulisi olevat selvää viestiä johdon suuntaan.. Vaan kun ei ole. Heidän mielestään rahaa ja harjoittelukeskuksia on liian vähän verrattuna huippumaihin. Tietysti on, kun rahat valuvat hallintoon ja järjestelmän pyörittämiseen. Tämän vuoden tulokas, kolmiloikkaaja Simo Lipsanen kertoo omista tuloksistaan.  He ovat valmentajan kanssa saaneet tukea seuralta ja muuten tekemällä itse kovaa työtä.

Olympiakomitea on uusimassa avustusjärjestelmää. Avustettavien lajien määrää ollaan karsimassa. Tällä tavoin halutaan varmistaa menestyjille isompi tuki. Veikkaan, että lisää rahaa tulee myös Urheiluliitolle. Syy ei ole menestys vaan hyvä soluttautuminen Olympiakomitean organisaatioon. Heikosti toimivaa organisaatiota tekohengitetään ja tehdään korkeintaan kosmeettisia muutoksia. Sama systeemi toimii myös koko urheilun organisaatiossa. Kiinnostava yksityiskohta on se, että lähes kaikissa lajiliitoissa ja itse olympiakomitean hallinnossa yksi puolue eli kokoomuksen jäsenet tai heitä lähellä olevat tahot hallitsevat toimintaa. Urheiluorganisaatiossa ei kuitenkaan ole sisäistä reilua kilpailua tai menestyneitä ei palkita. Asia on päinvastoin. Sulkeutunut piiri takaa toiminnan jatkumisen vuodesta toiseen. Koskaan et muuttua saa. SAK:n sisäänpäin lämpiävä organisaatio voi ilolla seurata tätä tuttua urheilun touhua.

lauantai 2. syyskuuta 2017

Runsas urheilupäivä

Penkkiurheilijat hykertelevät mielissään, kun telkusta tulee yleisurheilun Ruotsi-ottelu, jalkapallon MM-karsinta Suomi-Islanti ja koripallon EM-ottelu Suomi-Slovenia. Lähetyksiä on noin kuusi tuntia putkeen ja päälekkäin. Suureen urheilupäivään pitää varustautua perusteellisesti.

Valmistauduin ensin seuraamalla urheilua paikan päältä. Menin katsomaan päivällä yhdeltä Hakametsään jääkiekon A-nuorten ottelua Ilves-Jokerit. Liput maksoivat vain 2 €. Nuorten matseissa on lähes liigavauhti ja pelaajat ryntäilevät päästä päähän. Siihen loppuivatkin hyvät uutiset. Kahden erän jälkeen Jokerit olivat lyöneet taululle 6-0 lukemat. Ilves hölmöili ja ryntäili päättömästi edes takaisin. Lähdin kahden erän jälkeen kotiin. Nyt varmasti kestäisin illan kisojen tappiot, koska vanha sanonta kertoo totuuden. Pessimisti ei pety !

Kävin kaupassa ja osti pientä purtavaa illaksi. Perunoita, nakkeja, riisipiirakoita, pasteijan, berliininmunkin, suolakeksejä, juustoa, koffia ja yhden vahvan (8%) karjalan.
Kiehautin viitisen minuuttia perunoita. Halkaisin perunat kahtia. Lisäsin sekaan nakinpaloja ja yhden sipulin. Tein mausteseoksen, johon laitoin öljyä, suolaa, sweet&sour-kastiketta, valkosipulia, tuoretta chiliä, paprikaa ja kuminaa. Laitoin perunanakit maustumaan ja sen jälkeen uuniin. Puolen tunnin käristyksen jälkeen ne olivat soman ruskeita. Tein vielä kermaviilikastikkeen valmiista maustepussista. Sitten levitin keittiön pöydälle kaikki tarjottavat. Edellä mainittujen lisäksi juustonaksuja, oliiveja, maksapasteijaa, kinkkuviipaleita, roqueford-juustoa, lakuja ja suklaata.

Nyt olin valmis kisoihin. Tai ei vielä. Hain vaatekaapista valkoisen Suomi-paidan ja puin sen päälleni. Olin valmis kohtaaman totuuden, kisajännityksen ja muhkean määrä ruokaa ja juomaa.
Suomi ! Suomi ! Suomi ! Itse asiassa Suomi voi tulla vaikka toiseksi. Itse pidän yhden hengen kisakatsomoa ja se riittää minulle,