perjantai 30. joulukuuta 2016

Onnen päivä

Lukuisina päivinä saamme kuulla median kautta miten huonosti asiat menevät. Maailma on täynnä sotia, kriisejä ja onnettomuuksia. Hyvistä asioista ei pidetä suurta meteliä. Onnellisia asioita ei katsota uutisoinnin arvoiseksi. Tänään siihen on kuitenkin monia syitä.

Jasmin Mäntylä (34) on palannut yhteen australialaisen Richard Testerin (48) kanssa. Onnea vaan ! Aiemmin Jasmin oli suhteessa Denis Bramleyn (65), mutta suhde ei toiminut jostain syystä. Richardin kanssakin tuli bänksit, mutta jälleen kuuluu hyvää. Jokin aika sitten uudelleen toistensa luokse löytänyt pari on viettänyt hiljaiseloa yhdessä.

Jörn Donner (83) sanoo olevansa paremmassa kunnossa kuin Suomi. Jörkka on aina ollut ennakkoluuloton ja onnea kaihtamaton seikkailija. Onnea, onnea !

Hjallis Harkimo purjehtii taas Atlantin yli. Tällä kertaa mukana on joukko suomalaisia julkkiksia,  kuten Arja Koriseva, Jyrki Sukula ja Kimmo Timmonen. Mukana on myös pari ihan oikeaa purjehtijaa. Matkasta tehdään telkkuohjelma, joten kaikki Hjalliksen ystävät ovat varmasti onnellisia. Toki ne, jotka eivät pidä hänestä tai muista matkan julkkiksista voivat olla myös onnellisia. Koko porukka on jonkinaikaa poissa Suomesta.

Mika Häkkinen ja Market menevät naimisiin Lapissa. Eikä siinä vielä kaikki. Hääparin yllätyshäissä autonkuljettajana toimii formulakuski Valtteri Bottas. Oikein paljon onnea yllättävän tapahtuman takia.

Tennistähti Serena Williams on mennyt kihloihin Alexis Ohniain kanssa. Onnea vaan sinnekin.

Ressu Redfordin 25 vuotta kestänyt avioliitto on lopultakin ohi. Avioero astui juuri voimaan. Myös
Olli Lindholmin 24 vuotta kestänyt avioliitto on menneisyyttä, kun pari sai lopullisen eron. Onnea vaan molemmille muusikoille. Ja vaimoille ja tuleville vaimoille ja naisystäville ja miesystäville.

Columbus Blue Jackets jääkiekkojoukkue otti on 14. voittonsa NHL-liigassa kukistamlla Winnibeg Jetsin. Aiemmin liigan heikoimpien joukkueiden kastissa ollut Columbus on tehnyt selvää jälkeä syksyn peleissä. Columbuksen GM eli iso pomo on suomalainen Jarmo Kekäläinen. Ainoa laatuaan Amerikan taalajäillä.



torstai 29. joulukuuta 2016

Rikos ja rangaistus

Valio on saanut 70 miljoonan euron seuraamussakon, koska se myi maitoa liian halvalla. Kilpailevat yritykset voivat anoa korvauksia Valion halpismyynnin aiheuttamiin tappioihin.

Entinen huumepoliisin päällikkö Jari Aarnio passitettiin Vantaan vankilaan kärsimään 10 vuoden tuomiota huumejutussa ja kolmen vuoden tuomiota ns. Trevoc-jutusta. Lisäksi Aarnio joutuu maksamaan valtiolle korvauksina 1,3 miljoonaa euroa.

Valtteri Filppula sai seurata seuransa Tampa Bay Lightingin peliä katsomosta. Mies oli myöhästynyt aamuharkoista ja sai seurajohdolta rangaistuksena yhden ottelun pelikiellon.

Madridin kaupungin ilma on niin saastunut, että kaupunki kielsi tänään parilliseen rekisterinumeroon päättyvien autojen ajon keskustassa.

Filippiinien presidentti Duterte uhkaa pudottaa korruptioon syyllistyvät virkamiehet helikopterista. Presidentti kertoo pudottaneensa aiemmin kidnappajia helikopetrista rangaistuksena rikoksista.

Lappiin on tulossa ensi viikolla jopa 40 asteen pakkaset. Siperiasta on tulollaan kylmää ilmaa ja pakkanen paukkuu talven ennätyslukemissa. Lieneekö tämä rangaistuksena jatkuvista puheista ilmaston lämpenemisestä ?

Verkossa halpaa viina myynyt suomlaismies on tuomittu 2 vuoden ja 8 kuukauden vankeuteen. Virossa toiminut yritys on toimittanut verotonta viina Suomeen. Ilmoitusvelvollisuus ja verot jäivät maksamatta. Valtio menetti tuloja yli 400.000 euroa.

tiistai 27. joulukuuta 2016

Sipilän suosio romahtanut

Gallupit kertovat karua kieltä. Maamme pääministeri, yrittäjien ystävä, Pohjanmaan vastaus Stubbin jupeille ja demareiden ay-jäärille, Juha Sipilä,  on menettänyt kannatuksensa. Vain enää neljännes suomalaisista pitää Sipilän touhuja onnistuneena. Valtaosa, melkein puolet on tyytymättömiä. Äkkipikaisesti voisi luulla tämän johtuvan Sipilä Talvivaarakommenteista ja niihin liittyvistä sukulaisten diileistä. Ehei, ei ollenkaan. Syynä ei ole myöskään puolentoistakymmentä peruutettua lakiluonnosta. Ei todellakaan. Syyt ovat aivan muita.

Tarkkasilmäinen politiikan seuraaja on havainnut muutamia olennaisia muutoksia arkielämässä. Tässä tärkeimmät.

Suomen talous on lähtenyt vauhdilla nousuun. Vaan onko minun, tavallisen mattimeikäläisen talous. Ehei. Mutta naapurin talous näyttää nousevan kohinalla. Tästä osoituksena uudet kirkkaat pihan jouluvalot,  upouusi lumikola ja uusi ulkoharja. Kaikki samalla kertaa. Selvää epätasa-arvoista kohtelua.

Saara Aalto tuli vain toiseksi. Syy on aivan selvä. Nyt britit maksoivat potut pottuina. Suomen hallitus ja pääministeri eivät katsonut hyvällä brittien brexitiä. Hyvä, että Aalto pääsi edes loppumetreille. Normaalissa tilanteessa Suomeen olisi tullut kaksoisvoitto. Sipilä olisi ollut toinen.

Eläkeläisten asema on taas heikentynyt ja paljon. Vaikka nykyisten eläkeläisten asema ei muutukaan, tulevien eläkeläisten eläkeikä on siirtynyt kuukaudella tai kahdella. Voiko eläkeläisiä mikään muu sapettaa yhtä paljon kuin tulevien eläkeläisten kohtalo.

Makeisvero on poistumassa vuoden alussa. Tämä lisää makeisten valmistamista, syöntiä ja kansan lihomista. Vain jumppasalit hyötyvät. Koko muu väki, lapset etunenässä ovat kärsimässä halpojen karkkien himosta. Tilalle härkistä, luomua ja atrian pizzoja ja possua. Uusi jalostamokin rakennettiin vastikään Seinäjoelle.

Alkoholia saa myöhempää ja se on entistä vahvempana. Raitis kansanosa, maamme suoraselkäinen etujoukko, on noussut kapinaan. Pois vahvat viinakset kauppojen hyllyiltä. Emme tarvitse enää yhtään lisää ostareiden nurkilla seisoskelevia maahamuuttajanuoria.

Suomen urheilu on nostettava perinteiselle maailman huipputasolle. Erityisesti perinteiset pohojalaiset lajit kuten paini, pesäpallo, puukkohippa, muilutus ja keihäänheitto on nostettava pois häpeästä. Rahaa huippu-urheiluun heti eikä minnekään Olympiakomitean johtajien palkkoihin.

Nämä kaikki tekijät ovat jäytäneet Sipilän suosiota. Kyse ei ole lainkaan miehen miljoonaomaisuudesta tai vakuutuskuorista. Se on pelkkää kateellisten nurmolaisten ja veteliläisten panettelua.

Kinkun ja jouluruoan uusiokäyttö

Joulun jälkeen jääkaapeissa on iso määrä syömätöntä jouluruokaa. Ruoan ylijäämä määrä on vuosi vuodelta lisääntynyt. Tämä johtuu kahdesta asiasta. Taloudellisesta lamasta ja joulun muuttumisesta ruokafestariksi. Ruokaa ostetaan yli tarpeen, jotta ainakaan ruoka ei lopu jouluna kesken. Rahat voivat loppua, mutta ruoasta ei pihdata. Ruoan uusiokäyttöön on nyt tehy useita hyödyllisiä ehdotuksia. Tämän on mahdollistanut Suomen itsenäistymisen ja juhlavuoden rahasto SITAR.  Ideoita juoka-aineiden hyötykäytöstä on satanut rahastolle tukuttain. Säätiö on valinnut parhaimmat ja toteuttamiskelpoisimmat. Niille on annettu läjäpäin starttirahaa uusiokäytön toteuttamseen.

Yleisessä tiedossa on kinkunrasvan käyttö dieselpolttoaineena. Tätä ei ole kuitenkaan hyväksytty Sitarin hankkeeksi. Useat kinkunrasvan haltijat ovat nimttäin yrittäneet työntää sekä rasvaa että possulientä dieselauton tankkiin. Tuloksena muutama vaivainen kilometri, sekin hinausauton lavalla.

Valitettavasti hyllytettyjä ehdotuksia on läjäpäin. Moraalisesti ja eettisesti kyseenalaisimmat ehdotukset jätän kertomatta, sillä kinkun jämien lähettäminen nälkäänäkevään muslimimaahan ei vaan ole hyvää kehitysapua.

Mutta nyt asiaan. Laatikoiden osalta löytyy useita käyttökelpoisia ehdotuksia.

Lanttulaatikkoa voi käyttää ainakin kolme viikkoa joulun jälkeen toimivana kasvonaamiona. Iho tulee sileäksi ja rypyt oikenevat. Saarioisten 700 gramman  laatikosta saa kasvoille neljä käsittelykertaa. Kokemukset ovat olleet rohkaisevia. Yli viisikymppiset ovat saaneet hetkessä teini-iän akneihon. Vastaavasti lukuisat opiskelijat ovat voineet matkustaa kotiin halvalla eläkeläislipulla näyttämättä henkkareita. Tämä kaikki jouluisen lanttulaatikon voimalla.

Porkkanalaatikko on myös hyödyllinen. Siinä on sekä porkkanaa että riisiä. Lämpimänä talvena kannattaa istuttaa porkkanalaatikko pihalle. Kesällä tai viimeistään elokussa kasvitarhassa kasvaa luomuporkkanaa ja riisiä. Tosin riisi vaatii hieman enemmän vettä, mutta sitähän saadaan ilmaston lämpenemisen myötä.

Rosollia jää aina vähintään puoli kiloa. Sen voi hyvin kuivattaa kuivauskoneessa ja tehdä paloista koruja. Tarvitaan vain hieman lankaa ja neula, jolla pujotetaan rosollipalat kauniiksi kaulakoruksi. Tätä voi myydä Lappiin matkustaville briteille saamelaisten kansalliskoruna viidelläkympillä. Isoista paloista voi pyytää satkun.

Rosollikastike on vaaleanpunaista kermaa. Näppärä idea on käyttää vaahto parranajoon. Silkknen pehmeys, lempeä väri ja rasvainen ihonhoito tuovat miehelle kuin miehelle siloposkiset kasvot. Rankimmat leidit käyttävät vaahtoa arimpien paikkojen sheivaamiseen. Desi vaahtoa maksaa marketissa pari kymppiä. Ei paha tuotto.

Joulutorttu on kuin kaunis joulukukka. Kuivattu joulutorttu on kovaa valuuttaa Keski-Euroopan joulutoreilla seuraavana jouluna. Sitä voi myydä aitona suomalaisenä kuusenkoristeena tai alppikiipeilijän kuivamuonana.  Molemmissa käyttötavoissa pääpointti on kuivassa olkisessa eksotiikassa. Tundralta löytyvät elämän selviytymisen keinot.

Joulupipareita paistetaan yleensä vähintään viisi pellillistä. Kaksi oli tarkoitus, mutta taikinaa riitti viiteen. Rakennusaineteollisuus on käyttänyt pipareita betoniteollisuudessa. Nyt tosin joissakin betonirakenteissa on huomattu heikkoja kohtia, mutta se johtuu huonolaatuisesta hiekasta. Betonirakenteissa kuivunut pipari on parhaimmillaan. Sen tietävät monet joulun jälkeisessä päivystyksessä toimineet hammaslääkärit.


Lotto ja Eurojackpot

Tällä viikolla Lotossa ja Eurojackpotissa on paljon rahaa tarjolla. Nyt kannattaa pistää hakemus sisään ja toivoa parasta. Toki muinakin viikkoina kannattaa yrittää, mutta nyt, vuoden viimeisellä viikolla, se on hyödyllisintä.. Voitonmahdollisuudet ovat todellisuudessa häviävän pienet. Nän on tällä viikolla, ensi viikolla ja koko ensi vuonna. Tällä viikolla voi haaveilla suurempia asioita kuin yleensä. Miljoonan voitto on hyvä, mutta seitsemän miljoonaa moninkertaistaa haaveilun mahdollisuudet. Puhumattakaan 90 miljoonasta. Siinähän saa keksimällä keksiä ostaako upouuden keskustan kerrostalon, syrjäytymistä ehkäisevän hyväntekeväisyyssäätiön, keskikokoisen tegnologiayrityksen vai Venäjän liigaa pelaavan jääkiekkojoukkueen.

Kannattaa jättää kuponki näin alkuviikosta. Edessä on monta mielikuvitusrikasta päivää. Erilaisia haaveita voi vaihdella pitkin viikkoa tai voittorahoista voi vaihtaa sanaa työpaikan kahvihuoneessa monena aamuna. Toivo elää ja mielikuvat ryydittävät värikääseen viikkoon.  Poissa on pimeä kaamos, joulun jälkeinen rasvapöhö tai tylsyydestä kilpailevat telkkusarjat. Voit huoletta nauttia Karibian kuumista rytmeistä, Fär-saarten linturetkestä tai Metropolitanin oopperaillallisesta tunnetun suomalaisen laulajattaren seurassa. Vain taivas on rajana. Tai ei sekään. Marsiin haetaan pilottimatkaajia.

Miksi et tekisi tätä nyt ? Halvimmillaan muutamalla eurolla koko arsenaali unelmia unelmien perään. Kaikenlisäksi suomalainen voittaa aina. Tai ainakn Veikkauksen johtajat saavat hyvät lisäbonukset.


lauantai 24. joulukuuta 2016

Joulun herkut

Perinteisiin joulun herkkuihin kuuluvat riisipuro, kinkku, laatikot, savukala, graavilohi, silli, suutarinlohi, kokoperunat, leikeleet, juustot, joulutortut, piparit, suklaa jne. Juomista puhumattakaan.
Kyse on standardista, joulusta tradition merkeissä. Se on hyvää kaksi päivää. Sitten tulee stoppi.

Kannattaa varautua pieniin ylläreihin. Joskus ylläreitä tulee itsestään vahingossa. Ruoka ei onnistu, se on viallista tai jotain olennaista on unohtunut. Taitava kokki loihtii yllätyksiä varastoon. Niiden  myötä joulusta tulee ikimuistoista ja näistä jouluista puhutaan ja niitä muistellaan.

Mikä sitten on ylläri ? Simpukat, etanat ja osterit voivat olla yllätys, mutta monille myös tuttu juttu. Strutsi, kenguru ja käärme edustavat jo huomattavasti eksoottisempaa ruokaa. Todellisia yllätyksiä ovat paahdetut muurahaiset, heinäsirkat tai suklaakuorrutetut skorpionit.

Valistunut kokki varaakin pakastimeen tai jonnekin salaiseen lokeroon mukavan jytkyn. Sitä käytetään vain, jos tulee sen tarve. Kaikki perinteisen joulun uuvuttamat kokit, muistakaa tämä. Joskus tulee fiilis, että nyt täytyy irrotella. Silloin on hyvä kaivaa pöytään eksotiikkaa ja pelastaa joulufiilis. Tai huumori tai huono maku.


torstai 22. joulukuuta 2016

Käänne valoisampaan

Tänään päivä on taas muutaman hetken valoisampi kuin eilen. Elämä muuttuu mukavammaksi ja onnellisemmaksi. Valon lisääntymisen huomaa myös helposti ympäristöstä ja muista ihmisstä. Hyvä esimerkki tästä on hallituksen valaistuminen sote uudistuksesta. Voimme jo nyt iloita uudesta sotejärjestelmästä. Vuoden 2019 alusta saamme mennä mihin tahansa sotekeskukseen. Kaikissa on sama taksa, hyvä hoito ja ystävällinen palvelu. Toki meidän tulee olla lojaaleja keskukselle vuoden ajan, mutta se on toki oma valintamme. Hoitoketjut tulevat sujuvaksi ja eri palvelujen välillä tapahtuva hyppyyttäminen loppuu. Tietojärjestelmät sujuvat moitteettomasti uusien systeemien kautta. Saamme myös palvelusetelin ja asiakassetelin käyttöoikeuden. Tätä kaikkea organisoivat 18 maakunnallista aluehallintoaluetta. Kaiken hyvän lisäksi tämän uuden järjestemän kustannukset ovat halvemmat kuin nykyiset. Toki olen ihan tyytyväinen nykyiseenkin palveluun, mutta tulevaisuudessa kaikki on vielä suurempaa ja  parempaa. Olen ihan täpinöissä tästä kevään valon lisääntymisestä ja hallituksen valaistumisesta. Ehkä olisi paikallaan käyttää ilmaisua julkisen mielen valaistumisesta.

Tunnustan, että olen usein kirjoittanut kriittiseati kolmen rosv... viisaan miehen hallituksesta. Olen ihmetellyt porukan peruuttelemista lähes kaikkien lakien osalta. Tuli sellainen kuva, että amatöörit sähläävät liian hätäisesti uusia lakeja. Oikeuskangsteri puuttui samaan asiaan viime viikolla, ymmärtämättä uuden valonsäteen aiheuttamaa kirkastumista. Nyt kaikki on toisin. Pyydän tätä mokaani anteeksi. Toivottamasti oikeuden puolella tehdään myös samoin. Olen itse ollut hieman kärsimätön odotellessani kevään alkua ja valon autuaaksi tekevää voimaa sekä hallituksen päätösten selkiytymistä. Nyt on valoa tunnelin päässä. Pari vuotta ja koko tunnelin pää paljastaa meille jättimäisen sotepaketin onnen ja autuuden. Pandoran lipas aukeaa ja onnen säteet saavat meidät terveiksi ja onnellisiksi.

Sitä odotellessa. (Ellei nyt sitten tule uusi pimeys ja uusi hallitus ja kaikki pannaan uusiksi.) Sitäkin odotellessa.

tiistai 20. joulukuuta 2016

Sillirullia

Tarkoitus oli tehdä jossakin vaiheessa jouluksi suutarinlohta. Sehän on silakkarullia etikkaliemessä. Katselin Koikkarin Prismassa tarjolla olevia kaloja. Kalatiskillä olikin isoja silakoita. Hinta oli kohtuullinen 5,95 € /kg. Ostin niitä aika reilusti neljällä eurolla. Laitoin kalat jääkaappiin maustumaan karkean suolan kanssa.

Iltasella kävin uudelleen Prismassa. Jotain puuttui taas ja kävin autolla kaupassa. Meidän tiet lähikauppaan olivat niin liukkaat. Nyt huomasin, että samat kalat olivatkin sillejä ja hintakin oli noussut kolmella eurolla. Kalat olivat isoja fileitä ja tuoreen näköisiä. Niitä minulla oli iso kasa kotona.

Pohdiskelin strategiaa mitä tehdä. Netissä kerrottiin, että itämeren kalaa kutsutaan silakaksi, mutta isolla merellä se on silliä. Periaatteessa sama kala. Sitten välähti ajatus kysyä neuvoa. Kirjoitin sähköpostilla kahdelle cheffille, Arto Rastaalle ja Hans Välimäelle. Molempien osoitteet löytyivät netistä heidän sivuiltaan.

Tunnin kuluttua sain viestiä Arto Rastaalta. Homma onnistuu hänen mukaansa ihan hyvin. Suolausvuorokauden jälkeen liemi kaloille ja seuraavan yön yli maustumaan. Sen jälkeen kalat purkkiin. Olin innoissani kahdesta asiasta. Ensinnäkin Tampereen tunnetuin cheffi vastasi heti. Toiseksi silleistä tulee kuin tuleekin suutarinlohta. Hansilta ei ole kuulunut mitään.

Panin toimeksi. Tein etikkaliemen, siivoilin isommat suolat pois kaloista ja pistit kalat liemeen muhimaan. Huomenna pistän isot rullat purkkiin. Sitten koko homma odottaa aattoa. Silloin makutuomarit sanovat sanansa. Se on myös tämän cheffin kohtalonhetki.

Saaristolaisleipää sisulla

Ajattelin tehdä jouluksi saaristolaisleipää. Se on kohtuullisen helppo nakki. Niin ainakin muistelin. Minulla oli käytössäni hyvä ohje ja kaiken piti olla kunnossa. Kun ostin litran piimää, ajattelin panna tuulemaan.
Pulma 1. Vuokia puuttui.
Käväisin lähikaupassa ostamassa vuokia. Siellä ei kuitenkaan ollut syviä, puolentoista litran vuokia. Ostin matalampia ja puolta pienempiä. Samalla ostin kolme rasiaa Fazerin makeisia.
("Tässä vaiheessa olisi pitänyt huomata viesti. Kun ei ole sopivia vuokia, ei kannata tehdä tällä kertaa. " Carlos Castaneda)

Pulma 2. Tuorehiiva puuttui
Käväisin Prismassa autolla, koska väsytti. Ostin myös isoja  vuokia. Samalla kävin Alkossa ja ostin kaverilleni joululahjaksi o,7 l. pullon St. Feuillienin jouluolutta ja pikkupullon vodkaa glögiin.
("Muista läheisimpiäsi, erityisesti lapsia, että otat jouluna kohtuudella". Raittiusjärjestöjen liiton joulusanoma 1956.)

Pulma 3. Alhainen kiertoilmauunin lämpötila
Kiertoilmauuni lämmittää hieman tehokkaammin kuin perinteinen uuni. Paistolämpötiöan kuului olla 175 astetta. Laitoin kiertoilmauunin 150 asteeseen. Leivät nousivat ja kypsyivät kauniin ruakeiksi. Otin ne pois puolentoistatunnin jälkeen tarkoituksena kostuttaa pintaa siirappivedellä. Leivät olivat sisältä raakoja ja ne nitsahtivat. Heitin ne pois.
("Jouluruokia kannttaa tehdä etukäteen jouluviikolla, jolloin pystytään välttämään aatonaaton sähköpiikki". Suomen sähköntuottajien liiton ohje jokakotiin 1975)

Pulma 4. Liian korkea kiertoilmauunin lämpötila.
Tein uuden taikinan ja laitoin sittenkin lämpötilan 175 asteeseen. Kaikki meni hyvin. Otin leivät pois tasan kahden tunnin kuluttua. Ne olivat mustuneet ja ohuesti palaneet. Käärin ne kuitenkin folioon ja odottelin jäähtymistä. Enää en anna periksi. Leikkaan vaikka palaneet reunat pois.
("Kansalaisten tulee vähentää sähkönkäyttöä, jotta maailman ilmastosopimuksen tavoitteisiin päästään vuonna 2025". Pariisin ilmastosopimuksen 87 artikla)

Olen kuitenkin itsepäistä sukua, kuten koko suomensukuinen väestö. Sen takia en luovuta vaan vien homman loppuun saakka. Tätä on suomalainen SISU. Maistuupa saaristolaisleipä sitten mämmille tai palaneelle, periksi ei anneta.


lauantai 17. joulukuuta 2016

Danny ja Erika

Lööpeissä eli julkisuudessa on jo viikkoja viitattu/vihjailtu/arvailtu musiikkineuvos Dannyn ja tangokuningatar Erikan suhteesta. Itse en ole oikein jaksanut noteerara koko asiaa, koska media on nykyisin niin paljon täynnä tätä.

Varmuutta asiaan saatiin, kun molemmat osapuolet ovat tunnustaneet jonkinlaisen suhteen olemassaolosta. Se kirvoitti itseänikin mietiskelemään viidenkymmen vuoden ikäeroa ja sellaisen suhteen mahdollisuuksia noin yleisemmin. Dannyllä ja Ericalla on aivan täysi oikeus omiin juttuihinsa. Se on heidän oma asiansa.

Kun itse muistelen ikävuotta, jolloin olin 23 vuotta, en muista ajatelleeni yli seitsemänkymppisiä. Ainoastaan tulee mieleen isovanhempani. He olivat yhtä vanhoja kuin Danny nyt. Olemukseltaan he olivat vanhuksia, enkä uskonut heidän eämässää olevan enää erotiikkaa, lämpöä tai läheisyyttä. Pikemmnkin elämässä selviytymisen problematiikkaa. En myöskään muista niin rankkaa fantasiaa, jossa kumppani olisi edes lähelläkään viittäkymmentä.

Jos taas ajattelen asiaa toisinpäin, asia on vielä kinkkisempi. Nykyisin itseäni viisikymmentä vuotta nuorempi nainen on 15 vuotias teini. Suhde olisi laiton. Kahdeksan vuoden jälkeen olisin Dannyn ikäinen. Toki silloin saattaisin olla jo hourupää ja ryhtyä ajattelemaan tositarkoituksella iloista parikymppistä nuorikkoa. Mutta kun ikäryhmä on lastenlasten ikäluokkaa, yhdistäviä tekijöitä olisi hankala löytää. Voi toki olla, että siinä vaiheessa pää on jo niin pakkasella, että olisin valmis peliin pienestä hymynrippeestäkin. Vaikea uskoa sitäkään tänä päivänä.

Ajatellaan, että nuoripari päättää tehdä jälkikasvua Dannyn 75-vuotislahjaksi. (Tiedän, ettei lapsia
tehdä lahjoiksi, mutta tämä on nyt tällaista kuvittelua). Kun lapsosesta kasvaa murrosikäinen nuori, hän haluaa toki tietää aikuisen maailmasta, erotiikasta ja seurustelusta. Silloin 90-vuotias isäpappa joutuu muistelemaan menneitä. " Kun minä olin sinun ikäisesi 75 vuotta sitten....

No, eihän tämä nyt ole mitenkään ainutlaatuista. Juuri kerrottiin, että Dannyä vuoden nuorempi Mick Jagger on saanut jälkikasvua. Hänelle tämä voi olla pian arkitodellisuutta. Miksei siis ikinuorelle musiikkineuvokselle.

Itse tykkään toisen tyyppisestä suhteesta. Siinä ikäeroa on myös viisi, nimittäin viisi kuukautta.


Ulkojäät 2016

Ilves järjesti Sorsapuistossa ulkoilmaottelut Tapparaa ja HIFK:ta vastaan. Aikaansaannokset olivat viihteellisesti hyviä. Yleisö tuntui olevan ekstaasissa tai ainakin innolla mukana. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita tuntui riittävän. Ainakin, jos kuuntelee television kommentaattoreita. Pelillisesti Ilves jatkoi epätasaista palaamista.  Kova yritys ensimmäisessä  ja kolmannen erän lopussa erässä ei yleensä riitä koko pelin voittoon varsinaisella peliajalla. Jatkoajalle se kuitenkin riitti molemmissa peleissä. Muutamia pisteitäkin tuli. Yksi piste Tapparalta oli laiha lohtu, mutta lohdutusta tuo kaksi pinnaa Hifkoolta. Tulevaisuudessa häämöttää haave säälipleijareista. Tuskin parempaa  on luvassa.

Kiikun kaakun olivat myös yleisötavoitteet. Tapparan pelissä oli 11.000 katsojaa, IFK peli tuotti vain kahdeksan ja puoli tuhatta katsojaa. Mahdollista on, että tappiota tulee lisää Ilveksen konkurssikypsään talouteen. Vieläkö Ilveksen rahoittaja Manngaard jaksaa työntää taaloja toivottomaan touhuun ? Uutiset kertovat, että omistajanmuutos olisi vahvasti tulollaan. Tuoko se muutoksen koko toimintaan, jää nähtäväksi ? Jollei uusi omistajaporukka oli miljonäärikerhoa, on Ilveksellä edessään ennennäkemätön kulukuuri. Uusi omistajaporukka tuskin hyväksyy edellisvuosien lepsuilua. Se merkitsee pieniä pelaajapalkkioita ja junioripitoisia joukkueita vuosiksi. Se on toki myös mahdollisuus.

Katselin pelejä kotisohvalta. Ulkojäät ovat omalta osaltani pelattu. Omat ulkojäät liittyvät kuusikymmentäluvulle ja joukkueeseen nimeltä Imatran Ketterä. Kaikki pelit pelattiin ulkona. Pakkasraja taisi olla 20 astetta. Imatralla nähtiin muös Saipa, Kalpa ja muutamia muita Suomikiekon kovia joukkueita.  Itsekin pelasin D- ja C- junnuissa. Menestys oli kuitenkin vaatimatonta, sillä alan osaajat juoksivat yleensä pakoon kiekko mukanaan. Mutta ulkojäät olivat se ainoa oikea jääkiekkomuoto. Siihen liittyy lunta, kentän aurausta, hengityksen huurua, makkaran tuoksua ja äärimmäisen tiukkoja tilanteita. Ainakin lapsen mielessä.

perjantai 16. joulukuuta 2016

Tampereen herruus pysyy Tapparalla

Ilves ei pystynyt kaatamaa sarjakärki Tapparaa edes ulkona. Turpiin oli tullut sisällä jo vuosia. Yritettiin Sorsapuiston kentällä ulkona. Ei onnistunut sekään.  Jatkoajalla Savinainen lopetti Ipan pyristelyn.

Seuraavaksi Ilvestä kouluttaa HIFK.  Mitkä numerot silloin saadaan ?

keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Lisää rahaa huippu-urheiluun

Hallitus on päättänyt antaa miljoonan lisää huippu-urheiluun ensi vuoden budjettiin. Se on ilouutinen. Nyt suomalaisen huippu-urheilun heikko tulostaso on huomattu ja lisää rahaa työnnetään pohjattomaan kaivoon. Kun muilla alueilla rahoitusta annetaan tuloksista. Huippu-urheilussa saa rahaa huonoista tuloksista. Vähän niinkuin köyhäinapua. Uutiset kertovat myös, että useat huippu- urheilijat elävät köyhyysrajoilla. Nyt saadaan lisää apurahoja heille. Olympiakomitean johtajat eivät saa lisäpalkkaa huonosta tuloksesta. Sadan tonnin palkka säilyy kuitenkin entisenään. Sekin on varmasti monelle ilouutinen. Ainakin heille itselleen.

Suosituimmat googletukset

Uutinen kertoo, että suomalaiset käyttivät hakupalvelu Googlea eniten kasvisruokiin. Seuraaville sijoille tulivat Pokemon Go, Saara Aalto ja norppalive. Suomalaiset googlettavat päivittäin n. 30 miljoonaa kertaa.

Mitä tämä kertoo ? Äikkäpäätä voisi ajatella, että nämä asiat ovat tuntemattomia, mutta kiinnostavat lukuisia ihmisiä. Siis jonkilaisia megatrendejä. Tulevaisuuden tähtiä.

Kiinnostavaa on myös, mitkä asiat eivät ole kärjessä. Ei näy olympialaisia, jalkapalloa, Putousta, Saunaa, Giggenheimia tai delfiinejä. Ei myöskään Ukraina, Syyria tai Isis. Henkilöistä puuttuvat ainakin jääkiekkoilijat Selänne ja Laine, presidenteistä Niinistö, Putin ja Trump, laulajista Cheek, Robin, Justin Bieber tai Paula Koivuniemi.

Sipilä sai Ylen sekaisin

Ylessä kuohuu ja syynä on pääministeri Sipilää koskeva uutisointi. Ylen ajankohtaistoimituksen kerrottua pääministeri Sipilän sukulaisten firman liiketoimista valtioyhtiö Terrafamen kanssa, alkoi melkoinen tapahtumasarja. Se sai aikaan todellisen turbulenssin, joka ei liene päättynyt vieläkään. Uutisoinnin jälkeen Sipilä lähetti tukun sähköpostiviesteja toimittaja Vuorikoskelle. Sipilä ei ollut saanut riittävästi aikaa vastata asiaa koskeviin väitteisiin. Siitä paikasta uutistoimituksen päätoimittaja Jääskeläinen antoi määräyksiä asian uutisoinnin rajoittamisesta. Toimittaja Stillerille mätkäistiin varoitus. Jääskeläiselle satoi kritiikkiä. Ylen uutis-ja ajankohtaistoimituksen päälliköt kirjoittivat tukikirjeen Jääskeläisen puolesta. Ylen hallintoneuvosto jätti pyykinpesun johdolle ja antoi tukensa johdon suunnitelmille. Ajankohtaistoimituksen päällikkö Eronen sai tarpeekseen ja päätti erota. Saman johtopäätöksen telki myös toimittaja Vuorikoski.

Tiivistetysti voidaan sanoa, että pääministerin närkästyminen oli liikaa valtiojohtoisen Ylen uutistoimituksen päällikkä Jääskeläiselle ja hän veti suitset äänekkäämmille ajankohtaistoimituksen ihmisille. Tätä voidaan pitää nykyaikana melko ainutlaatuisena. Näköjään pääministeri nauttii jonkinlaista laajempaa koskemattomuussuojaa, toisin kuin muu kansa. Sipilän osalta on tarpeen turvata asiat, jotka koskevat pääministerin omistuksia, sukulaisten yritystoimintaa ja niiden yhteyksiä valtiojohtoisiin yrityksiin.

Hämmästyttävää oli, kun Sipilä esiintyi pipo päässä Terrafamen kaivoksella ja julisti uuden ihmeen tapahtuneen. Aiemmin oikeus oli todennut, ettei kaivokselle anneta kuin määräaikainen toimilupa ympäristöriskien takia. Sen takia ulkomaiset sijoittajat eivät ole halunneet sijoittaa rahojaan kaivokseen. Suuren riskin takia. Nyt pääministeri esitteli ihmettä. Tavalliselle kansalle tuli sellainen olo, että Terrafameen halutaan upottaa lisää rahaa, joka auttaa paitsi sotkamolaisia, myös Sipilän
sukulaisten bisneksiä. Tätä asiaa ei olisi saanut sanoa ääneen. Suomen kansa ei kuulu tietää tällaisista vihjailuista.

Mikä on totuus Sipilän sukulaisten liiketoimien yhteydestä Sipilän julistamaan ihmeeseen, on jäänyt kokonaan selvittämättä. Siis se villakoiran ydin. Sitä ei uskalleta enää ainakaan Ylellä käsitellä. Liekö sitten muissa medioissa. Alma Media on niin suurelta osalta pohjalaisten omistuksessa, ettei se tongi mitään pohjoispohjalaisen Sipilän asioita. Sanoma on ilmeisesti ainoa riippumaton media, joka uskaltaa vielä kaivaa luurangot esiin. Jos lähden yhtään veikkailemaan, ensi viikonloppuna kuullaan tarinasta taas lisää eikä se mairittele Sipilää tai Ylen Jääskeläistä.

maanantai 12. joulukuuta 2016

Backelle potkut

Palloliiton hallitus ilmoitti tänään antaneensa potkut ruotsalaisvalmenta Hans Backelle. Hän ehti toimia Suomen jalkapallomaajoukkueen valmentajana lähes vuoden. Yhtään voittoa ei tänä aikana tullut ja Suomi on käytännössä menettänyt mahdollisuutensa seuraaviin MM-kisoihin. Tosiasiassa emme ole koskaan olleet arvokisoissa. Tilalle palkattiin taas Markku Kanerva, joka toimii kolmen vuoden sopimuksella. Myös muu valmennusryhmä uusiutuu Simo Valakarilla ja Jonathan Johansonilla. Maalivahtivalmentaja Antti Niemi sai armahdoksen ja jatkaa valmennustiimissä.

Näyttää siltä, että Palloliitton hallitus ja erityisesti puheenjohtaja Alaja ovat heränneet talviuniltaa. Taas liian myöhään. Potkujen syynä lienee suuri sekä fanien että seuraihmisten tyytymättömyys. Usein joukkueurheilussa sanotaan, että on helpompaa vaihtaa valmentajaa kuin koko joukkue. Tässä tapauksessa voi sanoa, että on helpompi vaihtaa päävalmentajaa kuin koko Palloliiton hallitus.
Luulen, että puheenjohtajan palli on alkanut horjua sekä median, että jalkapallon taustavaikuttajien piireissä entistä enemmän. Backen potkut luovat uskottavan kuvan. Monia tämä tyydyttää. Ei kuitenkaan kaikkia.

Syyt Suomen alamäkeen ovat kuitenkin syvemmällä. Kotimaan liigan katsomoissa on liian vähän väkeä. Pelien taso on usein heikko? Maajoukkueessa hyviä pelaajia ei ole. Ei ole ollut muutamaan viime vuoteen. Se ei valmentajasta parane, jos pelaajat pelailevat kakkostason kansainvälisissä seuroissa. On toki helppo vaatia uuden sukupolven palloilijoiden kasvattamista, mutta jotain sen tapaista pitää löytyä. Maamme sarjoissa pelaa iso joukko afrikkalaisia ja etelä-amerikkalaisia tuntemattomia suuruuksia. Yleisöä kiinnostaisivat enemmän kehittyvät ja värikkäät nuoret pelaajat, jos heille annetaan vastuuta.  Tästä Tampereen Ilves on oiva esimerkki. Uskon lapsenomaisesti, että Suomesta löytyy potentiaalia. Hyvät juniorit imaistaan suurseurojen akatemioihin kasvamaan, mutta jonkin aikaa he pelaavat myös täällä. Se on väylä, jota jääkiekko käyttää. Sitä kautta kasvaisi Litmasia ja Hyypiöitä maailman jalkapallokasvattamoissa.

Lentokentillä hiljaista

Suomen lentokenttien matkustamääristä on tullut tilastotietoja. Niiden perusteella voi sanoa,mettä Suomessa on yksi lentokenttä: Helsinki-Vantaa. Matkustajia oli viime vuonna 16,422 miljoonaa henkilöä. Tarinan voisi päättää tähän. Toki meillä on useita muita toimivia lentokenttää. Toiseksi vilkkain kenttä on Oulu. Matkustajia oli viime vuonna 982 tuhatta. Se on seitsemästoistaosa Helsingin määrästä. Rovaniemellä kävi 478 tuhatta, Tampereella 357 tuhatta, Vaasassa 282 tuhatta ja Kittilässä 226 tuhatta matkustaja. Tampereella oli neljäskymmeneskuudesosa eli 2 prosenttia Helsingin matkustajista.

Kannattaako pitää useita toimivia kenttiä yllä ? Eivätkö nopeat junat ja suorat bussiyhteydet ajaisia asian paremmin. Muutamia kenttiä toki tarvitaan. Erityisesti pohjoisessa. Tilasto puhuu puolestaan. Aika ratkaisee kuinka kauan tekohengitystä annetaan.

Tampere on yrittänyt aktivoida lentoliikennettä palkkaamalla elinkeinoyhtiöönsä lentokenttäpomon. Hän on tuottanut mainoksia mediaan Tampereen lennoista. Esimerkiksi: "Joulua ennen kaksi lentoa Malagaan. Kesällä alkavat lennot Budapestiin ja Bremeniin.  Keväällä suorat lennot Riikaan". Tuskin kukaan kokee moisesta wow-elämystä. Ei tarvitse olla ruudinkeksijä, että oivaltaa mistä on kysymys. Lentoyhtiöitä pitäisi saada kiinnostumaan Tampereesta. Halpalentoyhtiöitä erityisesti. Se taas tarkoittaa jatkoyhteyksiä eri puolille maailmaa, lmakohteisiin ja isoille lentoasemille. Lentäminen on siinä määrin riskibisnestä, että Ryanair lopetti pääosin kaikki lentonsa Tampereelta. Rahaa tulee enemmän Keski-Euroopasta, missä yhteyslentoja löytyy ja omaa kalustoa voi käyttää monipuolisemmin. Tampere näyttää tarrautuvan haaveisiin.

Mikä auttaisi ? Ehkä ilmainen määräaikainen palvelu lentoyhtiöille. Jos sitoudutte vuoden toimintaan, saatte kolme kuukautta ilmaiseksi. En tiedä. Jotain etua pitäisi olla tarjolla. Joka tapauksessa avainkysymys on yhtiöiden intressit. Nyt yritetään tehdä jotain palkan eteen ja mainostaa muutamaa hassua lentoa ja suuria tavoitteita. Huonolta näyttää. Toki jokaisen tulee tehdä jotain näyttävää palkkansa eteen, mutta kohde on väärä

Kotiin takaisin

Aamuaurinko herätteli meidät säteillään. Oli lähtöpäivä. Lämpötila lähenteli 23 astetta, kun vetelin nahkahousut ja pitkähihaisen paidan päälle. Taistelin ison aamiaisen, johon kuului teetä, krosantteja, kananmunaa, jogurttia, mysliä, hedelmäsalaattia ja valkosuklaapaloja. Aamiaisravintolan erikoisuus, yksi niistä, oli perinteisen kuoharin lisäksi, bloody mary ja mustaherukkalikööri. Sitä kokeilin edellisenä aamuna. Nyt oltiin kaidalla polulla matkalla kotiin.

Olimme saaneet Apollo-matkoilta viestin, että bussi lähtee parin sadan päässä olevalta toisen hotellin bussipysäkiltä. Raahauduimme sinne täysissä tamineissa. Katumme oli suljettu syövän vastaisen marssin takia. Mitään bussia ei kuitenkaan päässyt tännekään. Eräs matkakumppani sai puhelimitse tiedon, että piti kävellä sama matka eteenpäin toiseen paikkaa. Päätimme ottaa rauhallisesti. Lopulta busseja tuli uudelle paikalle, joukossa meidän matkatoimiston tunnusta kantava bussi. Espanjalainen kuski kaipaili opasta, muttei sellaista näkynyt. Kömmimme sisään ja lähdimme myöhässä liikkeelle. Kiertelimme vielä neljän mun hotellin kautta. Opasta ei näkynyt eikä kuulunut. Sama homma odotellessamme häntä tulopäivänä Villa Tagorossa infoa varten. Emme tosin kaivanneet muuten opasta, mutta nyt kun oli poikkeustilanne kaipailimme tietoa missä mennään. Lopulta tulimme kuitenkin kentälle ja jonottamisen jälkeen löysimme oikeat koordinaatit. Tuliaisiakin ehdittiin nappaamaan mukaan, kun finski oli myöhässä. Hiki otsassa, selässä, jaloissa ja muossakin paikoissa kapusimme koneeseen ja aurinko saatteli meidät kotimatkalle. Tätä pientä episodia lukuunottamatta kaikki oli sujunut kuon rasvattu. Sitähän me teimme joka päivä aurinkovoiteella.

Nyt kirjoitan tätä viimeistä kappaletta Paunun bussissa matkalla Manseen. Hieno aurinkoinen matka oli pulkassa. Vessa peilissä näkyi ruskettunut ja lihonut äijä. Olimme tehneet sen mitä suunnittelmme. Aurinkoa, loikoilua, ruokaa ja juomaa. Siinä kaikki.  Its all over now !

Nyt kuitenkin ulkona on viisi astetta pakkasta. Täällä meillä Suomessa on se hyvä puoli, ettei cocktaileihin tarvitse laittaa jäitä. Ainakaan, jos istuu ulkona terassilla. Kalseaa on, mutta hieman vielä matkahuumoria tallella. Eiköhän se karise jo huomenissa, kun pääsemme tarkastelemaan jäätynyttä ympäristöämme. Miksiköhän esi-isämme muuttivat tänne Pohjolaan ?

Ruokaa riitti

Toinen ravintola, jonne me pääsimme kerran viikon aikana oli italialanen.. Se sijaitsi hotellin pohjakerroksessa. Yläkerran baarista sattoi katsella ravintolaan, vaikka se ei tuntunut kiinnostavan ketään. Heti pöytiin ohjaamisen jälkeen tuotiin  antipastoa ja leipää. Antipasto oli paahdettu pieni leipänen yllään graavi lohiviipale. Sen jälkeen alettiin tekemään tilausta. Alkupalat, pääruoka ja jälkkäri. Otimme molemmat katkarapusalaattia, sillä sinä oli jättikatkarapuja. Mukana oli qvinnoasalaattia ja lehtisalaattia. Oli ihan kohtuullisen hyvää. Pääruoaksi otin ankkaa ja kumppani kanavartaan sienirosotolla. Ankka oli erittäin mureaa ja sen kaverina oli makeaa kastiketta, jossa uiskenteli kuumia kuivattuja aprikooseja. Paistetut perunaviipaleet olivat nahkeita. Kanavarras oli hyvin maustettu yrteillä. Risotto oli täyteläinen.. Hieman olisi kaivattu kastiketta kanalle. Jälkkäriksi erehdyin ottamaan talon jäätelöä. Erehdyin, sillä se oli kolme isoa palloa päälystettynä runsaalla kermavaahdolla ja marjakastikkeella. Puoli litraa jäätelöä on ihan liikaa vaikka söinkin sen viimeiseen pisaraan. Limoncellasorbetti oli kevyt ja maukas ja voitti mennen tullen ison jätskiannokseni. Lopuksi meille tuotiin vielä pienet limoncellat eli italialaista sitruslikööriä. Kaikenkaikkaan ihan kiva kokonaisuus.

Seuraavana päivänä menmme hieman epäillen ulkona olevaan Steakhouse-ravintolaan. Edelliset ravintolat olivat olleet hienoja sekä ulkoissti että ruokien suhteen. Kyse oli jenkkityylisestä ravintolasta, jossa olimme jo kerran syöneet myöhäisen aamiaisen ja myöhäisen lounaan. Ruokaa sai nimittäin pääravintolan lisäksi muualta lähes koko ajan. Otin alkuruoaksi maissikeittoa, joka oli oiken maukasta. Ehkä jonkinlainen leipäviipale tai krutonki olisi saanut kuulua joukkoon. Kumppanini caesarsalaatti oli iso kanasalaatti, josta löytyi salaatin ja kanapalojen lisäksi krutonkia ja parmesaanilastuja kostutettuna maukkaalla kastikkeella. Pääruoaksi päätin pelata varman päälle. Otin specialhampparin. Se oli aivan liian iso. Toki oivallisen makuinen. Maukas pihvi, pekonia, ceddarjuustoa, tomaattia, sipulia ja salaattia. Coleslavsalaatti lisäkkeenä ja tietenkin iso kasa ranskalaisia. Aika paljon jäi syömättä, sillä päätin armahtaa itseäni. Ribbsit olivat iso rivi possua, maukkaan kastikkeen kera. Lisänä coleslavsalaattia ja lohkoperunoita. Oikein oiva ja maukas kokonaisuus, vaikka ribbseistä puuttui hieman grillin polttamaa pintaa. Jälkkäriksi otimme molemmat sitruunatorttua. Se vastasi täysin kymppin suoritusta. Makeaa ja nautinnollista. Lopuksi tuotiin pienet lasit sherryä. Ei paha kokonaisuus, vaikka ehkä vaatimattomampi kuin edeltäjänsä japanilainen ja italialainen ravintola.

torstai 8. joulukuuta 2016

Pari harvaa ajatusta

Tänään on paistellut mukavasti koko päivän. Ajatus ei silloin oikein luista. Lämpötila lienee varjossa keskipäivällä n. 27 asteen kieppeillä.  Kuitenkin jotain älytöntä pälkähtää aina päähän.

Teneriffalla on maalaisjärjen mukaan kaksi kriittistä tekijää. On varmasti muitakin, mutta itse keksin nämä kaksi. Toinen on vesi ja toinen multa.

Vesi ja nimen omaan makea vesi on avainasemassa ihmisille ja myös kasveille. Merivesi ei kelpaa juomiseen eikä kasvien tarpeisiin. Kuumassa ja kuivassa ilmanalassa vettä tarvitaan paljon. Kun sateita on vähän, vettä on tuotava jostain. Saattaa olla, että maan uumenissa on pohjavettä, mutta hieman epäilen. Miljoonat turistit juovat vuosittain miljardeja litroja vettä yhdessä kantaväestön kanssa. Puhumattakaa kasveista ja nurmesta.

Kuiva ja kivikkoinen maa tarvitsee kasvualustaa, multaa. Tiedä sitten löytyykö jostain kolkasta saarta tai muualta Kanarian saarilta enemmän multaa. Mullan avulla kasvatetaan kasviksia, vihanneksia, viiniä, koristekasveja ja palmuja. Multa on välttämätöntä. Koristekasveja on istutettu hotellien ja keskustan alueille tuhansia ja taas tuhansia. Niillä on juuret jossakin mullassa. Vaikka vain vähäisessä.

Toinen asia juolahti päähän. Se on uusintaminen. Kalle Marx keksi termin uusintaminen kuvaamaan työläisten uudistumista jaksaakseen tehdä  työtä ja voittoa kapitalisteille. Työläinen tarvitsee taukoja, nukkuma-aikoja, vapaata, ruokaa, lomaa, virkistystä jne jotta jaksaa taas painaa töissä. Entä sitten me eläkeläiset täällä Teneriffalla ? Uusintamisen tarve on tuotannon näkökulmasta turhaa. Silti me juuri uusinnamme otsa hiessä. Voisi sanoa, että enemmän kuin on tarpeeksi. Syömme, juomme ja lepäämme enemmän kuin kukaan työläinen. Vai onko niin, että  painamme töissäoloaikana otsa hiessä töitä, jotta voimme jättää uusintamisen eläkevuosiin. Täällä sitä sitten uusinnetaan oikein isolla porukalla ja kapitalistien lihottaminen on jäänyt unholaan. Se taitaa ollakin eläkeläisten uusintamisen pääasiallinen idea.


keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Sakura-ravintola

Meille Conquistadorin all-inclusive asiakkaille kuuluu illallisvaihtoehtona italialainen, japanilainen ja amerikkalainen illallinen kerran viikossa. Pöytä pitää varata aamupäivällä etukäteen. Päätimme kokeilla ensimmäiseksi japanilaista Sakura-ravintolaa.

Tulimme ajoissa paikalle karuun tummanpuhuvaan ruokasaliin. Meidät ohjatttiin yhteen kolmesta pöydästä. Tai oikeastaan ne olivat pieniä keittiöitä, joiden ympärille kymmenen hengen porukka mahtui istumaan. Porukassa oli neljä norjalaista, kaksi belgialaista, kaksi irlantilaista ja me kaksi finskiä. Tarjoilija kysyi vaihtoehtoja. Tarjolla oli kuusi annosta, joissa kaikissa oli kaksi vaihtoehtoa. Tai ei ihan kaikissa, sillä ensimmäinen oli kaikille sama. Sushilajitelma. Sitten keittoa, kalaa, sorbettia, lihaa ja lopuksi jäätelöä. Hieman tuntui erikoiselta ja liian intiimiltä, kun kymmenen toisilleen ventovierasta ihmistä istutettiin samaan pitkulaiseen pöytään.

Kun tilaukset oli tehty ja juomat tuotu pöytään (otimme pullot valkkaria ja vettä), illan maestro, kokki, astui esiin ja esitteli itsensä ja kyseli mistä olimme tulleet. Sen jälkeen hän antoi meidän syödä susheja ja alkoi itse paistella kalaa, sieniä ja sipulia. Maistelimme susheja ja kokki heitti brandyä kalojen päälle, jolloin tulilieskat pelmahtivat keskellä pöytää. Seuraavaksi tuotiin keitto. Siinä oli kookosta, riisinuudeleita, vihanneksia, sitruunaruohoa ja kanalientä. Kokki lirautti halukkaille punaisesta pullosta chilikastiketta. Yhtä maistuvaa kuin sushitkin. Raikasta, tuoreita aineksia ja hyvä tasapaino. Meidän lopeteltua keittomme, kokki oli paistanut seuraavat annokset. Tarjolla oli lohta ja tonnikalaa. Otin jälkimmäistä ja se tuntuikin maukkaammalta kuin lohi. Mukana oli myös sipulia ja iso herkkusieni. Kalapala oli paistettu kivasti kypsäksi ja maustettu joillakin nesteillä, joita en ehtinyt katselemaan. Oikein hyvää ja melko iso annos.

Seuraavaksi meille tuotiin sorbettia. Valitsin punaisten hedelmien sorbetin. Se oli makeaa, mutta mandariinisorbetti oli selvästi tyylikkäämpää ja parempaa. Tarkoitus lienee tehdä tilaa täysiin vatsoihimme. Sitä tulikin. Kokki paisteli jo riisiä ja rikkoi neljä kananmunaa kuumalle keittolevylle. Sen jälkeen hän muotoili munakkaan neliön muotoiseksi. Maestro kiersi ohuen munakkaan rullalle. Sitten kahdella teräslastalla alkoi flamenco. Mies hakkasi flamencon tahtiin munakkaasta pieniä soiroja riisikasan sekaan. Levylle jäi vielä pieniä murusia. Niitä hän alkoi heitellä ensi tarjoilijan, sitten  meidän suuhumme. Siis parin metrin heittoja. Osan meistä onnistuikin nappaamaan munakaspalan suuhunsa. Tämän jälkeen kokki toi levylle kypsymään kanavartaita ja sirlonpihvejä, jotka olivat vaitoehtoja. Otimme kanaa, joten pihvi jäi testaamatta. Vartaat paistettiin ja samalla päälle valeltiin teryaki-kastiketta. Lisäkkeenä riisiä, jossa oli mainittuja munakaspaloja. Jälleen uusia makuja ja hyviä sellaisia. Jälkiruoaksi olimme valinneet aprikoosicrepesiä, suklaajäätelöä ja kermavaahtoa. Taas kokki flambeerasi crepit isolla brandyliekillä. Ne aseteltiin isoille laitasille
jäätelön ja kermavaahdon viereen. Pienestä palavasta tulikannusta kaadettiin jotain tulista päälle, niin että jäätelön oli liekeissä. Sammui kyllä heti. Makean jäätelön päätteeksi kokki toi meille vielä pienet lasilliset sakea, riisiviiniä. Show oli päättynyt. Lopuksi kokki kätteli meidät kaikki ja toivotti hyvää illanjatkoa.

Hieno kokonaisuus kaikenkaikkiaan. Menulistan alareunassa oli pienellä aterian hinta, se oli 35 € + juomat. Meille se kaikki oli ilmaista. Tästä tuskin illallinen voi parantua, ainakaan tämän reissun aikana.


tiistai 6. joulukuuta 2016

Itsenäisyyspäivän kunniaksi

Itsenäisyyspäivää vietetään täällä pilvisissä merkeissä. Se sopii toki suomalaiseen mielenlaatun ja vuodenaikaan. Juuri nyt kello on hieman yli kuusi eli pari tuntia vähemmän kuin kotoSuomessa. Istuskelen alkkareissa parvekkeella, kun ulkona huoneessa on aika lämmintä. Ulkona on siinä 24-25 astetta lämmintä sillä en tarkene kotona istumaan olkkarissa näin vähissä vaatteissa.

Itsenäisyysjuhlan kunniaksi menemme syömään japanilaiseen ravintolaan. Se on osa tätä kolossaalista Conquistador hotellia. Ehkä nostamme illalla maljan isänmaan (Suomen) kunniaksi ulkoravintolassa, missä brasilian pojat keikistelevät ja näyttävät parhaita puoliaan. Ehkä huomenna on paremmat kelit. Siitä riippumatta joukko belgialaisia eläkeläisrouvia on juhlinut ja hoilottanut koko iltapäivän allasalueella. Ettei tänään vaan ole Belgian kansallispäivä ?

Keränen palaa Ilveksen riveihin

Takavuosien liigatähti Mikael Keränen palaa Ilvekseen. Jokerit antoivat Keräselle lähtöpassit. Oikeaa roolia ei löytymyt. Muitakin ottajia olisi ollut, mutta Ilvestä onnisti. Kasvatajaseura on hyvä akkujen latauspaikka Keräselle. Sopimus kattaa tämän vuoden ja siihen liittyy vuoden optio. Sitä tuskin käytetään. Parempia tarjouksia löytyy Keräselle varmasti mualta. Ilveksellä ei liene myöskään rahaa näin arvokkaaseen pelaajaan. Edessä on vielä puolikas kausi näyttää osaamistaan. Ilveksessä se on varmasti mahdollista, koska pelaajien tehot ovat olleet koko kauden hakusessa. Lisäksi nuoret herrat Koivula ja Parikka puurtavat nuorten MM-kisoissa vuodenvaihteessa.

Keränen ei ratkaise Ilveksen menestystä. Mutta jonkin verran yleisöä hän voi tuoda. Viikon päästä pelataan ulkojäillä pari peliä ja Keränen tuo Ipalle kavattua uskottavuutta. Ei yksi mies kuitenkaan kesää tuo. Koko joukkueen liike, puolustus ja maalitehokkuus pitää nousta pysyvästi. Myöskin ulkomaanapujen D'Amigon ja Bulmerin pitäisi alkaa näyttämään osaamistaan. Muuten hedät voi lähettää muualle haahuilemaan. Lisäksi koko seuran talous- ja hallintopulmat ovat sekaisin. Se selviävä kuitenkin muualla kuin kaukalossa.

maanantai 5. joulukuuta 2016

Aurinkoa Iholla

Tänään on paistanut koko päivän kirkkaalta taivaalta. Tänään myöskin ensimmäistä kertaa iho alkoi näyttää ruskealta. Kaikkialla näkyy joulukoristeita ja kuusia. Se tuntuu hieman huvittavalta. Punertava iho on hieman kireä ja arka.  Huomenna itsenäisyyspäivän kunniaksi olemme siis ruskettuneita. Muita juhlamenoja täällä tuskin vietetään.

Playa de las Americas

Tänään Villa Tagora vaihtui H 10 Conquistadoriin. Costa Adeje muuttui Playa de las Americaksi. Matkaa on noin viisi kilometriä. Aamulla oltiin hieman ylempänä rinteessä ja nyt täällä meren läheisyydessä. Laatu parani samalla yhden pykälän. Vaikka molemmat ovat neljän tähden paikkoja, Conquistador on tyylikkäämpi ja hienostuneempi. Muistaakseni myös hieman kalliimpi. Huoneemme on tavallinen hotellihuone, siisti sellainen. Siinä asiassa Tagoron iso huoneisto vie voiton. Ruoka on astetta monipuolisempi ja mielikuvituksellisempi. Tänään tilattiin kokeilta wokia, joka tehtiin ja maustettiin meidän ohjeiden mukaan. Erityyppistä lihaa, kalaa, salaattia, jälkkäretä. Viinit ovat laadukkaampia ja ruoka on kaikenkaikkiaan kiinnostavampaa ja maukkaampaa. Vaikka ei silti, että olemme jo viikossa mässäilleet koko loppuvuoden edestä.

Hotelli on hevosenkengän muotoinen. Sisään jää uima-allasalue aurinkotuoleineen, jossa on myös iso baari, pihviravintola ja iltaohjelma. Kaikki kalustus ja toiminta on laadukkaampaa. Vaikuttaa pieneltä luksukselta. Drinkkibaarista saa myös kaikemaailman juomia, ei ainoastaan espanjalaisia.

Väki on myös erilaista. Kun Tagorassa oli lapsiperheitä ja enemmän tavallista porukkaa, täällä Conquistadorissa on enemmistö vauraan oloisia eläkeläisiä. Meitä jonkin verran vanhempia.  Ehkä tämä on se välivaihe matkalla palvelutaloon. Seuraavaksi makailemme palvelutalon pedillä ja muistelemme miten ennen oli paremmin. Ruoka maukkaampaa ja tarjoilijat kohteliaimpia. Puhumattakaan drinkeistä ja iltaohjelmasta. Se aika on monella edessä varsin pian.

lauantai 3. joulukuuta 2016

Kaksi palmua

Aurinkotuolien vieressä on kaksi palmua. Toinen on paksumpi ja lyhyempi ja toinen ohut ja korkea. Paksu palmu on varreltaan epätasainen. Siinä on varmaankin ollut lehtiä, joiden tyvet ovat jääneet rnkoon. Korkeutta on ehkä viisi metriä. Latvassa on isoja viuhkamaisia lehtiä. Tämä on samanlainen palmu, mihin Kekkonen kiiperisi kuuskymmentäluvulla Hawajilla vai oliko se Tunisiassa. Kekkonen oli saman ikäinen kun meikäläinen nyt. Hän halusi kokeilla kiipeilemistä. Kekkonen ei ollut kuitenkaan mikään apina vaan utelias suomalainen. Paikalla oli myös suomalaisa toimittajia ja valkuvaajia, jotka saivat Urkista oivan kohteen.

Toinen palmu on lähempänä viittätoista metriä. Sen runko on ohut, sileä ja kova. Samanlainen kuin entisen ajan puhelinpylväät. Siitä tuli mieleen lapsuus ja nuoruus. Itse menin oppikouluun. Muutamat kaverin menivät kansalaiskoulun kautta ammattikouluun. Sen jälkeen avautui työ Telellä. He olivat pylväsapinoita, jotka asensivat puhelinjohtoja pylväisiin. Kun meikäläinen pääsi ylioppilaaksi, kaverit olivat tienanneet jo pari vuottaa riihikuivaa rahaa. Kun meikäläinen opiskelun jälkeen haki ensimmäistä ammattia vastaavaa työpaikkaa, kaverit ostivat oman auton ja asunnon. Kymmen vuotta meni opintolainoja maksellessa. Kaverit elelivät perheineen omakotilatoissaan. Mitenhän kaverit voivat tänään ? Posti ja tele on muuttunut TeliaSoneraksi. Puhelinpylväät ovat linkkitorneja. Ovatkohan kaverit jo eläkkeellä vai työttöminä ?

Näin kahdesta palmusta saatiin pari hauskaa tarinaa. Tai jonkinlaista tarinaa kuitenkin. En ihmettele, sillä palmu saa pohjolan pojan uteliaaksi. Nin kävi myös Kekkoselle.

Teneriffan elinkeino

Turismi on Teneriffan pääelinkeino. Tavalla tai toisella kaikki elinkeinot liittyvät turismiin. Olipa kyse maataloudesta, kaupasta, siivouksesta, liikenteestä, puutarhanhoidosta, kalastamisesta, viihteestä jne kaikki ovat cälillisesti riippuvaisia turismista. Saarella asuu 880.000 asukasta. Puolet heistä on marmaankin lapsia, eläkeläisiä tai muuten työmarkkinoiden ulkopuolella. Toinen puoli on töissä eli 440.000 ihmistä. Tämän lisäksi muualta Kanarialta, Espanjasta ja Euroopasta tulleet ihmiset. Varmasti puoli miljoonaa ihmistä. Jos ajatellaan, että keskimääräinen vuosiansio  on 30.000 €, tuloja pitää tulla 15 miljardia. Jos jokainen turisti tuo 1.000 €, tarvitaan vuosittain n. 15 miljoonaa turistia.  Tasaisesti läpi vuoden laskettuna 300.000 turistia viikossa. Majoitukseen tarvitaan n. 200.000 hotellihuonetta tai huoneistoa.Tällaisessa lomapaikassa, jossa me olemme on noin 300 huomeistoa. Näitä pitää siis olla vajaa tuhat. Hotellia, lomakylää, villaa, yksityismajoitusta.

Turismi on herkkä elinkeino. Voi vain kuvitella mitä tapahtuisi, jos tulivuori Teide purkautuisi, tulisi tautiepidemia, rikosaalto tai terroriteko.  Maineen palauttaminen veisi vuosia. Tämä vain Teneriffalla. Kanarialla on seitsemän saarta. Osa ei ole vielä turistirysiä, kuten Hierro tai Gomera. Muut ovat jo turistien kansoittamia.

Täällä on mukava lämmitellä ja nautiskella hyvästä ruoasta ja juomista. Mutta onhan tämä saaristo myyty meille turistelle, meidän ehdoilla. Se tuo leivän paikallisille, mutta se on myös tuonut uudenlaisen elämäntavan. Ota tai jätä.

torstai 1. joulukuuta 2016

Alkoholipolitiikkaa

Meillä keskustellaan alkoholilain uudistamisesta. Tarkoituksena on tuoda vahvat oluet, alle 5,5 %, maitokauppoihin ja laajentaa anniskelu ja myyntiaikoja. Vastakkain ovat liberaalit, jotka pitävät Suomea ahtaana sääntöjen maana ja raittiusihmiset, jotka sanovat alkoholin kulutuksen lisääntyvän ja alkoholiperäisten ongelmien lisääntyvän entisestään.

Täällä Teneriffalla ei ole vastaavaa ilmiötä. Maitokaupasta voi ostaa kaikenlaisia alkoholijuomia aukioloaikoina. Absinttipullon etiketissä sanotaan olevan 70 % alkoholia. Viinipullo maksaa halvimmillaan 0,99 €, ainakin meidän vieressä olevassa Grand Sur-ostoskeskuksen elintarvikeliikkeessa. Litran pullo valkoista rommia maksaa 5,50 €.  Kun olen katsellut paikallisia ihmisiä, he eivät kerää olutta, viinejä, rommia tai muutakaan alkoholia koreihinsa. En tiedä eivätkö he tiedä alkoholin iloista vai pelkäävätkö he alkoholisairauksia. Muutama pullo häviää kyllä hyllyltä, mutta ostajat näyttävät olevan meidän kaltaisia alkoholisäännösten piinaamia turisteja.

Onkohan niin, että täällä puolet kansasta makaa alkoholiparantoloissa tai sairaalan teho-osastoilla halvan viinan takia. Paikalliset ihmiset näyttävät kyllä olevan ihan selvinpäin ainakin päiväsaikaan. Yöstä en mene sanomaan, kun olen silloin nukkunut. En ole itse asiassa nähnyt yhtään paikallista juoppoa keskustassa. Miksiköhän meillä Tampereella heitä näkee joka päivä Keskustorin haminoissa, vaikka saatavuutta on rajoitettu kymmenillä kielloilla.

Yksi syy voisi olla jatkuva auringon paiste ja lämpimät kelit. Meillä on juotava, jotta selviää kylmästä ja pimeästä. Mahdollinen ilmaston lämpeneminen saattaa siis tuoda meillekin vapaamman alkoholipolitiikan. Kauankohan siihen menee ? Sata vuotta vai tuhat ? Ehkä en ole sitä ihmettä enää näkemässä.