Meidän makuuhuoneen vieressä on metsää. Tarkoitan, että metsä näkyi ikkunasta. Ei näy enää metsää, näkyy puisto. Metsää on hoidettu niin, että se on puisto. Toisin sanoen puiston läpi näkyy hyvin. Muutin parikymmentä vuotta sitten tänne Peltsulla. Ajattelin, että mukava metsikkö asunnon vieressä. Pikkupojat voivat keksiä kaikenlaista kivaa metsässä. Toisin on nyt kun metsää on "hoidettu"
Kun itse oli viisi- ja kuusikymmenluvun vaihteessa poikanen, leikimme paljon metsässä. Sieltä löytyy raaka-aineita jousipyssyihin ja ritsoihin. Seiväshyppyyn saatiin seiväs ja telineet. Metsään rakennettiin havumaja, jossa pidettiin salaisia kokouksia. Tai jos joku muu oli tehnyt majan, se hajotettiin. Metsään tehtiin latu ja siinä hiihdettiin. Mäen nyppylälle tehtiin hyppyri, josta lensi viisi metriä (no, uskoisitko kaksi !). Metsässä vakoiltiin puliukkoja. Kaikkea tätä. Olin silloin vihreä.
Tätä ei tehdä enää, kun metsää ei ole. Sitäpaitsi, kaupasta ostetaan valmiit majat, jousipyssyt sun muut. Ne seisovat turvallisesti takapihalla. Hiihtämään mennään autolla. Vanhemmat kiinnittävät sukset monoihin ja työntävät lapsen vauhtiin. Tai vievät laskettelukeskuksen. Päihteiden väärinkäyttäjät (Pultsarit) ovat nykyisin ostarin liepeillä, josta on lyhyt matka Alkoon, Kelaan, K-kauppaan, apteekkiin ja taksiin. Maailma on muuttunut ja metsää ei näe enää puilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti