Tänään on Palmusunnuntai. Sitä varten laitoin eteisen penkille karkkikattauksen. Seitsemän virpojaporukkaa saa palkkansa. No, ei tullut seitsemää. Tuli kuusi. Keräilen syksyn ja joulun jälkeen karkkeja palkaksi. Totuuden nimissä on sanottava, että karkit ovat eräänlaisia jäämiä. Siis niitä, joita ei ole tullut syötyä. Joka tapauksessa hyviä palkkoja. Irtsareita, tikkareita, karkkipusseja.
Tänään siirrettiin myös kelloja eteenpäin. Kesäaika. Onko kesäajassa mitään järkeä ? Eipä kai. Aika on se mikä on ! Sillä oli kuitenkin se vaikutus, että kaksi virpojaryhmää jäi oven taakse, koska me nukuimme. Tai emme nukkuneet, mutta emme halunneet avata ovea yöpuvussa.
Naapuri oli kehitellyt uudenlaisen virvontatavan. Oven vieressä oli maljakko ja teksti VIRPOMISVITSAT TÄHÄN. Maljakon vieressä oli lasi purkki, josta sai karkkia. Siis itsepalvelua. Ei tarvitse osata värssyjä. Tästä voi olla vain yhtä mieltä: Tylsää !!!
Entisaikaan virpojat saivat palkkansa vasta pääsiäisenä. Silloin oli palattava sylttytehtaalle, "työpaikalle". Virpominen ei ollut niin suurta kuin tänään. Virpojat eivät ole nykyisin yksittäisiä lapsia vaan usein porukoita. Joissakin tapauksessa myös maahanmuuttajia. Ei siinä mitään. Työstä maksetaan palkkaa ja siitähän tässä on myös kysymys. Tienaamisesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti