Muutamassa päivässä maa ja metsät muuttuivat vihreiksi. Ensin tuli vettä, sitten auringonpaistetta. Sen seurauksena lehtipuut saivat kruunaa ja maastoon nousi lukemattomia vihreitä kasveja. Mahtava tunne tämä kasvun tunne. Näin vanhana ihmisenä iloitsen tästä muutoksesta ja sen nopeudesta. Sanotaan, että tämä tapahtuu joka kevät. Totta kai, mutta aina se on yhtä dynaaminen. Luonto elää.
Vihreä puolue ei sen sijaan vihertää. Tai sitten sanoma ei mene perille. Ei se ainakaan erotu muista puolueista. Wärtsiläkin on vihreämpi kuin vihreä puolue. Selkeät yksinkertaiset teemat ovat kateissa. Luonnon ja ilmaston puolustaminen on kadonnut turvallisuuden ja valtion velkojen ongelmien ratkaisemisen sijaan. Lisäksi tarvittaisiin hyviä, karismaattisen johtajia. Ville Niinistön jälkeen vihreä puolue on ollut vailla vaikuttavaa johtajaa. Pekka Haavistokin on siirtynyt ratkaisemaan kansainvälisiä asioita. Vihreiden kohtalona on jäädä divaripuolueiden porukkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti