Tampereen ooppera esittä ensi lauantaina ensi-iltansa saavan Puccinin klassikko-oopperan La Boheme. Libretto on Guiseppe Giacosa ja Luigi Illican käsialaa. Kävimme katsomassa omaisten esityksen ennakkoon. Oopperan juoni on yksinkertainen rakkaustarina. Runoilija ja naapurissa asuva vaalea kaunotar rakastuvat. Myöhemmin miehen mustasukkainen rakkaus erottaa parin. Lopussa sairastunut nainen tulee miehen luokse kuolemaan. Alkuperäinen tarina sijoittuu 1830-luvun Pariisiin. Tampereen esityksen ohjaaja Kari Heiskanen on sijoittanut 50- ja 60-lukujen vaihteeseen, josta kertovat lavasteissa näkyvät mainokset ja Algerian itsenäisyystaistelu. Kaikenkaikkiaan libretto on kovin kevyttä tavaraa, josta on vaikea löytää nykyajan ihmiselle syvällisyyttä. Heiskanen on parhaimmillaan torikohtauksessa, jossa vyöryy iso joukko ihmisiä (kuorolaisia) sinne tänne.
Oopperan parasta antia ovat sen päätähdet: Helena Juntunen (Mimi) ja Jesus Garcia (Rodolfo). Eivätkä tästä kaksikosta paljoa jää Arttu Kataja (Marcello), Suvi Väyrynen (Musette) ja Waltteri Torikka (Schaunard). Hyvin soitti myös Tampereen Filharmonia, jota johti Alberto Hold-Garrido. Eikä moitteen sijaa löydy myöskään Heikki Liimolan johtamasta oopperakuorosta ja Jouni Rissasen lapsikuorosta. Kaikki ansio heidän tuottamalleen nautinnolle.
Jos olisin tehnyt libreton, olisin lisännyt viidennen näytöksen, jossa kerrotaan rakastuneiden yhteiselämästä ja rakkauden kariutumisesta. Nyt se kuitattiin lyhyellä kommentilla. Jos olisin ohjaaja Heiskanen, olisi sijoittanut tarinan uneen. Sen verran kevyt oopperan tarina on, että sen laiha boheemisuus ja iso rakkaus olisi voinut olla vaikka unta. Mutta, kun olen vain yksi tuhansista katsojista, kirjoitan tämä lyhyen arvioinnin ja sillä hyvä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti