Siirryttiin toisenlaiseen kaupunkiiin, Puerto de la Cruziin. Se on eläkelästuristien lomakohde. Tällä voit tavata suomalaisia, ruotsalaisia, saksalaisia, ranskalaisia, puolalaisia, espanjalaisia jne eläkeläisiä. Itse kaupungissa on vaivaiset 30.000 asukasta, mutta turisteja on vähintäänkin yhtä paljon. Se tarkoittaa matkamuisto-, vaatetus-, koru-, minimarketmyymälöiden ja nähtävyystoimistojen loppumatonta suota kävelykaduilla. Se tarkoittaa myös kahviloita, ravintoloita, karkkikauppoja, jäätelömyymälöitä ja leipomoita. Kaikkea on mitä turisti tarvitsee.
Asuntomme oli Muellen sataman rannalla. Täällä vaeltavat turistijoukot ees taas. Asuntomme oli neljänkymmenen neliön yksiö parvekkeella. Santa Cruzissa oli viidenkymmenen neliön kaksio samaan hintaa. Molemmista löytyivät myös kattoterassi ja uima-allas. Molemmissa vuokra on ollut 480 euroa kuudelta päivältä. Laitamme asunnossa aamiaista ja nukumme. Muu aika kuluu pääosin auringossa, uima-altailla tai kaupunginkaduilla, kahviloissa ja ravintoloissa.
Puerto sana (satama) kaupungin nimessä tarkoittaa kalaravintoloita. Olemmekin nauttineet katkaravuista, simpukoista ja mustekaloista erilaisin tavoin. Löysimme myös Pinchoravintolan (baskilaisittain pinxho). Päivän tarjous oli neljä pinchoa, lohkoperunat tulisella kastikkeella, grillatut paprikat ja pari lasillista viiniä, yhteensä 16 euroa. Siis se sama hinta mitä Härmässä maksetaan kahdesta viinilasillisesta. Vähän nauratti. Vielä pitää kertoa, että paikalliset leivokset ja jäätelöt ovat kuuluneet lähes jokapäiväiseen elämään. Paljon kivaa löytyi. Esimerkiksi perjantaina eteen käveli Remu Aaltonen rollaattorin kanssa. Piti ihan morjenstaa Ukkojen Ukkoa. Asustelee täällä kylmää paossa.
Kivaa oli, mutta tuskin tänne tullaan enää uudestaan. Annetaan eläkeläisten vaeltaa rauhassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti