Silloin, kun elämässä kaikki toimii, ei tule ajateltua mitään. Kun ihminen on terve, hanasta tulee vettä, pistokkeesta sähköä ja pattereissa on lämpöä, ei tule ajateltua niitä sen kummemmin. Jos sitten joku asia puuttuu, joutuu miettimään ja toimimaan. Miten selvitään tästä ? Mitä pitää tehdä ?
Meillä meni vesi poikki edellisenä iltana. Siitä ilmoitettiin Facebookissa, mutta kun emme kumpaakaan ole siellä, tietoa ei tullut. Sain tiedon paikan päällä, kun kaivuri oli tullut Tampereen Veden miesten kanssa selvittämään asiaa. Naapuri kertoi, että netissä sanottiin veden olevan poikki 8 tuntia. Pihaan ilmeistyi myöhemmin iso vesisäiliö asukkaiden avuksi. Emme ehtineet tehdä oikein mitään. Ajattelimme, että kyllä se siitä. Kaikki menikin ihan hyvin ja vettä saatiin taas aamulla. Selvisimme säikähdyksellä tai oikeastaan ilman säikähdystä.
Asia jäi kuitenkin mietityttämään. Olemme niin tottuneet siihen, että kaikki toimii. Sama terveyden kanssa. Tai vaikka sähkön. Yllätys tulee ja myllertää elämän enemmän tai vähemmän uudeksi.
En edes halua ajatella millaista elämä on sotaa käyvässä Ukrainassa. Vielä kauheampaa on palestiinalaisilla Gazassa ja Länsirannalla. Kodit ovat säpäleinä, läheisiä kuolee, mistään ei löydy tukea ja turvaa. Siihen verrattuna pienet ongelmamme ovat tosi pieniä. Olemme tottuneet, että kaikki toimii ja ellei, tietoa ja apua saadaan hetkessä. Elintasomme on korkealla ja se on itsestään selvää.
Kun kaiken maailman asioille liputetaan nykyisin, voitaisiinko liputtaa niille, jotka korjaavat rikki menneet vesijohdot, viemärit ja sähköjohdot. Ja terveydenhoitohenkilöstö. Heille kaikille lippu salkoon. Kiitos teille !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti