Jääkiekkoliiga alkaa muutaman viikon kuluttua. Sitä varten joukkueet hiovat kuntoaan ja pelaavat harjoituspelejä. Ilveksen vastustajana oli keskiviikkona Porin Ässät. Ottelu oli merkittävä sen takia, että pitkään loukkaantuneena ollut Ilvesidoli Sami Sandell palasi kaukaloon. Edellinen peli oli viime vuoden lokakuun alussa. Hyvin Sandell pelasikin. Muuten molempien joukkueiden peli oli hapuilevaa. Sen verran Ässien luistin kulki nopeammin ja kiekko pomppi mailaan, että voitto meni Poriin. Peli ei tosiaakaan sisältänyt suuria hienouksia. Päinvastoin. Molemmat sähläsivät ja sen jälkeen sähelsivät. Ilveksen kokoonpanosta puuttui kentällinen vakiomiehiä. Uusia tulokkaita ajetaan sisään ja testataan olisiko heistä pelimiehiksi.
Ilveksen valmentaja Karri Kivi on toteutanut sen, mitä olen jo vuosia toivonut. Nyt joukkueessa pelaa tukku paikallisa nuoria Ilves-kasvatteja. Tämän päivän peliä katsellessani ajattelin kyllä muutakin. Ovatko nopeat, mutta aika pienikokoiset nuoret liian heppoisia isojen miesten kahvakiekkoon ? Toisaalta, joskushan se ura on aloitettava. Nyt on monella lupauksella näytön paikka. Tai ehkä ensi vuonna. Vuosi Lekissäkin voi tehdä hyvää lupaaville pelaajille. Silloin omena ei putoa suuhun liian helposti. Joka tapauksessa nyt on Ilveksellä näytön paikka. En puhu mestaruudesta tai sen sellaisesta. Nyt on tilaisuus murista ja pelata tosissaan joka peli. Virkamieskiekkoa on nähty liian monta vuotta. Murinaa kannattajat ainakin odottavat. Riitti se sitten huipulle tai hännille.
keskiviikko 16. elokuuta 2017
sunnuntai 13. elokuuta 2017
MM-kisojen jälkipyykki
Lontoon kisat saatiin tänään pakettiin. Kovaa kisaa ja draamaa nähtiin päivittäin. Suomen neljäntoista urheilijan saavutukset jäivät keihäsmies Pitkämäen varaan. Mies säilytti tasonsa ja heitti viidenneksi. Viimeisenä päivänä nuori kävelijä Aleksi Ojala herätti suomalaisten toiveet. Tuloksena neljästoista sija. Kokonaisuutena meikäläisten saavutukset menivät lähes poikkeuksetta penkin alle. Pahemmin kuin koskaan aiemmin.
Urheiluliiton edustajat ovat selitelleet perinteisillä tavoin. Nuoret eivät halua harjoitella. Muut lajit vievät parhaat nuoret muualle. Rahaa on liian vähän tai vammat ovat verottaneen urheilijoidemme suorituksia. Näihin tuttuihin fraaseihin on totuttu. Tilanne on kuitenkin heikentynyt kisa kisalta. Tilanne herättää useita kysymyksiä. Jopa penkkiurheilija näkee meikäläisten touhussa monia omituisuuksia.
Miksi kisoihin lähetetään urheilijoita, jotka ovat kerran ylittäneet tulosrajan, mutta yleisesti jäävät selvästi heikommalle tasolle ? Miksi kisavalinnan kriteerinä ei enää ole loppukilpailuun pääseminen ? Eivätkö valmentajat tiedä valmennettaviensa todellista kisakuntoa vai salaavatko he sen yhdessä urheilijan kanssa ? Miksi kisoihin on lähetetty urheilijoita, jotka kertovat jälkikäteen etteivät ole olleet terveitä ? Eikö urheilujohtajia kiinnosta urheilijoiden kisakunto ja mahdollisuudet ? Haluavatko urheilujohtajat lähettää maksimimimäärän urheilijoita pr-mielessä, koska kisoja seurataan paljon Suomessa ? Voitaisiinko tehdä niinkuin Tanskassa, joka lähetti neljä potentiaalista kilpailijaa ?
Kehnon tuloksen seurauksena pitäisi vaihtaa valmentajia, vaihtaa SUL:n urheilujohtoa, kyseenalaistaa Olympiakomitean huippu-urheiluyksikön aikaansaannokset, pienentää SUL:n huippu-urheilun valtionapuja ja noudattaa liike-elämästä tuttua tulos ulos-periaatetta. Kysehän on kilpailemisesta, jossa menestyminen tai menestymättömyys on helppo havaita.
Valitettavasti olen tässä asiassa kuitenkin pessimisti. Odotan, ettei mitään olennaisia muutoksia
tapahdu. Mediassa pöyhitään pari viikkoa yleisurheilun tilaa, mutta sitten alkavat pesäpallo, jalkapallo, koripallo, jääkiekko sun muut lajit nousta tapetille. Muutokset koskevat korkeintaan yhtä-kahta henkilöä. Syntipukeiksi valitut vaihdetaan, jotta sama homma saa jatkua.
Ehdotan jotain aivan muuta. Tehkäämme kuten Turkki, Yhdysvallat, Qatar ja Ruotsi. Ostetaan tuoreita voimia ulkomailta ja puetaan heille Suomen edustusasu päälle. Lopetetaan paikallaan junnaavien urheilijoiden ja heidän valmentajiensa hyysääminen ja annetaan rahat ulkolaisille. Näissäkin kisoissa on ollut lukuisia potentiaalisia nimiä. Tässä oma listani muista maista ostettavista huippu-urheilijoista: Ugandan Kissa, Kenian Rutto, Portugalin Lima, Tsekin Juska ja Venäjän Mullina. Katsotaan vaihteeksi miten näillä keinoilla pärjätään.
Urheiluliiton edustajat ovat selitelleet perinteisillä tavoin. Nuoret eivät halua harjoitella. Muut lajit vievät parhaat nuoret muualle. Rahaa on liian vähän tai vammat ovat verottaneen urheilijoidemme suorituksia. Näihin tuttuihin fraaseihin on totuttu. Tilanne on kuitenkin heikentynyt kisa kisalta. Tilanne herättää useita kysymyksiä. Jopa penkkiurheilija näkee meikäläisten touhussa monia omituisuuksia.
Miksi kisoihin lähetetään urheilijoita, jotka ovat kerran ylittäneet tulosrajan, mutta yleisesti jäävät selvästi heikommalle tasolle ? Miksi kisavalinnan kriteerinä ei enää ole loppukilpailuun pääseminen ? Eivätkö valmentajat tiedä valmennettaviensa todellista kisakuntoa vai salaavatko he sen yhdessä urheilijan kanssa ? Miksi kisoihin on lähetetty urheilijoita, jotka kertovat jälkikäteen etteivät ole olleet terveitä ? Eikö urheilujohtajia kiinnosta urheilijoiden kisakunto ja mahdollisuudet ? Haluavatko urheilujohtajat lähettää maksimimimäärän urheilijoita pr-mielessä, koska kisoja seurataan paljon Suomessa ? Voitaisiinko tehdä niinkuin Tanskassa, joka lähetti neljä potentiaalista kilpailijaa ?
Kehnon tuloksen seurauksena pitäisi vaihtaa valmentajia, vaihtaa SUL:n urheilujohtoa, kyseenalaistaa Olympiakomitean huippu-urheiluyksikön aikaansaannokset, pienentää SUL:n huippu-urheilun valtionapuja ja noudattaa liike-elämästä tuttua tulos ulos-periaatetta. Kysehän on kilpailemisesta, jossa menestyminen tai menestymättömyys on helppo havaita.
Valitettavasti olen tässä asiassa kuitenkin pessimisti. Odotan, ettei mitään olennaisia muutoksia
tapahdu. Mediassa pöyhitään pari viikkoa yleisurheilun tilaa, mutta sitten alkavat pesäpallo, jalkapallo, koripallo, jääkiekko sun muut lajit nousta tapetille. Muutokset koskevat korkeintaan yhtä-kahta henkilöä. Syntipukeiksi valitut vaihdetaan, jotta sama homma saa jatkua.
Ehdotan jotain aivan muuta. Tehkäämme kuten Turkki, Yhdysvallat, Qatar ja Ruotsi. Ostetaan tuoreita voimia ulkomailta ja puetaan heille Suomen edustusasu päälle. Lopetetaan paikallaan junnaavien urheilijoiden ja heidän valmentajiensa hyysääminen ja annetaan rahat ulkolaisille. Näissäkin kisoissa on ollut lukuisia potentiaalisia nimiä. Tässä oma listani muista maista ostettavista huippu-urheilijoista: Ugandan Kissa, Kenian Rutto, Portugalin Lima, Tsekin Juska ja Venäjän Mullina. Katsotaan vaihteeksi miten näillä keinoilla pärjätään.
perjantai 11. elokuuta 2017
Tapahtumien yö
Samaan aikaan, kun maailmankuulu poppari Robbie Williams viihdytti suurella rahalla ja rekvisiitalla härmäläisiä Ratinan stadionilla, järjestettiin meille perustamperelaisille tapahtumien yö. Tai eihän se mikään yö ole, kun ohjelmatarjonta on iltapäivällä ja illalla. Valitsimme musiikkipitoisen polun.
Laukontorilla vedettiin bluesia oikein Jeesuksen kanssa. Helluntaiseurakunnan bluesbändi revitteli bluesklassikoita lisäämälllä sanoituksiin Jeesuksen. Hyvin soittivat. Erityisesti rytmiryhmä eli komppi oli tukevaa ja tiukkaa. Amerkikkalaissyntyinen vokalisti julisti Sanaa ja lauloi bluesmaisesti. Tuttuja biisejä olivat ainakin Crossroads ja Summertime. Kuultiin myös Dylania. Huuliharpussa kuultiin tuttua kaveria, nimittäin koskilainen Laaksosen Make veteli tummat lasit päällä kuin bluesbrothersit konsanaan. Hyvä meno oli päällänsä.
Kahvila Runo Ojakadulla oli täpösen täysi, kun viulu-selloduo esitti Ravelin sonaatin viululle ja sellolle. Duon jäsenien nimet jäivät pimentoon, mutta duo soitteli oikein taitavasti. Maurice Ravel kuuluu niihin klassisen musiikin säveltäjiin, joiden sävelissä kuulen nykyajan äänia, atonaalisuutta ja reipasta rytmiikkaa. Ei mitään romantiikan arvattavaa höttöä vaan ristiriitaisia sointuja ja aikamme kontrapukteja (pitäisiköhän alkaa musiikkiarvostelijaksi ?). Puolituntinen teos sulateltiin Runon kuumassa mutta vastaaottavassa tunnelmassa. Tosin olimme ulko-oven edessä, kun emme mahtuneet sisään, emmekä kestäneet hikistä sisäilmaa. Hyvää saatiin kuitenkin ulos asti.
Finlaysonin palatsin terassilla soitettin jazzia. Tamjazzin tilaisuudessa veteli tuntemattomaksi jäänyt kvintetti tuttuja jazz-standardeja. Täälläkin kuultiin Summertime, mutta myös Django Reinhartia, Anton Carlos Joabimiä, Sonny Rollinsia ja paljon muuta. Satakunta vanhan jazzin kuulijaa oli paikalla. Naisvokalisti lauloi oikein mukavalla äänellä, vaikkei mitään syvempää improvisaatiota kuultukaan. Bändin kitaristi soitteli minun makuuni sekä komppiosuuksia että sooloja. Ilta jatkui jameilla, mutta niitä emme jääneet enää kuuntelemaan. Olimme saaneet riittävästi tyydytettyä musiikkinälkäämme. Sitä paitsi kaikki soitto oli ilmaista.
Laukontorilla vedettiin bluesia oikein Jeesuksen kanssa. Helluntaiseurakunnan bluesbändi revitteli bluesklassikoita lisäämälllä sanoituksiin Jeesuksen. Hyvin soittivat. Erityisesti rytmiryhmä eli komppi oli tukevaa ja tiukkaa. Amerkikkalaissyntyinen vokalisti julisti Sanaa ja lauloi bluesmaisesti. Tuttuja biisejä olivat ainakin Crossroads ja Summertime. Kuultiin myös Dylania. Huuliharpussa kuultiin tuttua kaveria, nimittäin koskilainen Laaksosen Make veteli tummat lasit päällä kuin bluesbrothersit konsanaan. Hyvä meno oli päällänsä.
Kahvila Runo Ojakadulla oli täpösen täysi, kun viulu-selloduo esitti Ravelin sonaatin viululle ja sellolle. Duon jäsenien nimet jäivät pimentoon, mutta duo soitteli oikein taitavasti. Maurice Ravel kuuluu niihin klassisen musiikin säveltäjiin, joiden sävelissä kuulen nykyajan äänia, atonaalisuutta ja reipasta rytmiikkaa. Ei mitään romantiikan arvattavaa höttöä vaan ristiriitaisia sointuja ja aikamme kontrapukteja (pitäisiköhän alkaa musiikkiarvostelijaksi ?). Puolituntinen teos sulateltiin Runon kuumassa mutta vastaaottavassa tunnelmassa. Tosin olimme ulko-oven edessä, kun emme mahtuneet sisään, emmekä kestäneet hikistä sisäilmaa. Hyvää saatiin kuitenkin ulos asti.
Finlaysonin palatsin terassilla soitettin jazzia. Tamjazzin tilaisuudessa veteli tuntemattomaksi jäänyt kvintetti tuttuja jazz-standardeja. Täälläkin kuultiin Summertime, mutta myös Django Reinhartia, Anton Carlos Joabimiä, Sonny Rollinsia ja paljon muuta. Satakunta vanhan jazzin kuulijaa oli paikalla. Naisvokalisti lauloi oikein mukavalla äänellä, vaikkei mitään syvempää improvisaatiota kuultukaan. Bändin kitaristi soitteli minun makuuni sekä komppiosuuksia että sooloja. Ilta jatkui jameilla, mutta niitä emme jääneet enää kuuntelemaan. Olimme saaneet riittävästi tyydytettyä musiikkinälkäämme. Sitä paitsi kaikki soitto oli ilmaista.
maanantai 7. elokuuta 2017
Lämpöä tänne ja heti !
Me allekirjoittaneet eläkeläiset vaatimme lämpöä ja helteitä tänne heti. Meitän työehtosopimuksessa luvataan vähintään viikon hellejakso kerran vuodessa kesällä. Se on useimmille meistä tarpeen, sillä kylmät luut ja heikentynyt verenkierto ei enää lämmitä niinkuin nuorena. Kaikilla ei ole varaa matkustaa etelän lämpimiin maihin. Hallituksen on tuotava Lusifer-ilma tänne Pohjolan perukoille. Muuten menemme lakkoon, emmekä osta enää karjalanpiirakoita ja kaalilaatikkoa Prismasta tai käy Kauppahallissa aamukahveella. Kannattaa huomioida, että kahdella miljoonalla eläkeläisellä on pienet tulot, mutta meitä on monta. Lakko romahduttaisi kansantalouden viikossa. Siksi olemme yhtenäisenä rintamana vaatimassa meille kuuluvaa lämpöä.
Peltolammin eläkeläisten lämpöklupi
Peltolammin eläkeläisten lämpöklupi
lauantai 5. elokuuta 2017
Vanhanaikaista mittaamista
Kysyn: miksi pituudessa ja kolmiloikassa hyppyjen pituudet mitataan lankulta eikä niiden todellisesta lähtöpaikasta. Siihen olisi kaikki tekniset edellytykset ja tällä tavoin saataisiin hyppääjien todelliset kyvyt vertailuun. Voitaisiinko vihdoinkin siirtyä nykyaikaan ? Keneltä se on pois ? Kysyn vaan ?
Se olisi oikeudenmukaista urheilijoille.
Se olisi oikeudenmukaista urheilijoille.
Yleisurheilun MM-kisat käyntiin
Lontoo isännöi yleisurheilun MM-kisoja pian olympialaisten jälkeen. Tämä on toki järkevää kisapaikkojen ja kisaorganisaatioiden hyödyntämistä. Ansionsa lienee myös Kansainvälisen yleisurheiluliiton puheenjohtajalla, brittiläisellä mailerilla Sebastian Coella. Joka tapauksessa kisat ovat käynnistyneet runsaan kisayleisön ja televisiokatselijoiden edessä. Odotettavissa on kiinnostava kisaviikko, elämyksineen ja draamoineen.
Meikäläiset ovat odotetusti pudonneet heti karsintakierroksilla. SUL:n valmennusjohtaja Jorma Kemppainen sanoi selityksenä Kalevan Kisojen heikon tulostason jälkeen, että sama ongelma on muillakin Pohjoismailla. Yksi maailmanluokan kisailija eikä muita. Nyt kuitenkin lähes kaikissa jo suoritetuissa karsintalajeissa ruotsalaiset ovat menneet loppukilpailuihin. Toki muut pohjoismaat ovat olleet Suomen tapaan näkymättömissä. Ilmeisesti valmennuspäällikkö ei ole ihan tilanteen tasalla selityksineen. Parempaa pitää löytyä. Niin tuloksissa kuin johdon selityksissäkin.
Meikäläiset ovat odotetusti pudonneet heti karsintakierroksilla. SUL:n valmennusjohtaja Jorma Kemppainen sanoi selityksenä Kalevan Kisojen heikon tulostason jälkeen, että sama ongelma on muillakin Pohjoismailla. Yksi maailmanluokan kisailija eikä muita. Nyt kuitenkin lähes kaikissa jo suoritetuissa karsintalajeissa ruotsalaiset ovat menneet loppukilpailuihin. Toki muut pohjoismaat ovat olleet Suomen tapaan näkymättömissä. Ilmeisesti valmennuspäällikkö ei ole ihan tilanteen tasalla selityksineen. Parempaa pitää löytyä. Niin tuloksissa kuin johdon selityksissäkin.
perjantai 4. elokuuta 2017
Lounasta
Keskiviikkona kävimme lounaalla Helsingissä Factory-ravintolassa. Paikka sijaitsee Aleksanterinkadulla Aleksi 13 asustetalon viidennessä kerroksessa. Factory oli oikein sopiva nimi, sillä paikka muistutti tehtaan ruokalaa. Porukkaa oli kuin helluntaiepistolassa. Buffetlounas maksoi kympin. Siihen kuului kuuden salaatin tai raasteen salaattipöytä, sosekeitto, lämpiminä ruokina kanafilettä kastikeessa, pulled porkkia, kaalipataa, falafelpyöryköitä, riisiä, ranskalaisia, hotdogsämpylöitä ja jälkkärinä mustikkakiisseliä kermavaahdolla ja kahvia tai teetä. Ruokaa oli aivan liikaa, sillä tulin aivan täyteen kun halusin maistaa kaikkea tarjolla olevaa. Kaikki ruoka oli kyllä maukasta ja hyvistä raaka-aineista valmistettua, mutta keitossa ja kanassa oli hitusen liikaa suolaa. Myöskin lievä epäsiisteys ison ruokailijamäärän takia häiritsi ainakin minua hieman. Talon hissi oli remontissa, joten jouduimme kiipeämään viidenteen kerrokseen portaita. Se oli toki hyväksi meille. Voin suositella paikkaa nälkäisille ja kaikille, jotaka haluavat syödä paljon. Annan pisteitä tästä lounaasta 7,5.
Perjantaina syötiin lounasta Tampereellaa Hatampäävaltatien alkupäässä, paikassa nimeltään the Bull. Hampurilaispaikka näyttää täyttyvän iltapäivällä ja illalla. Halusimme käyttää Tampere passin lounasetua -50% nacho chili buffetin lounastarjouksesta. Sitä ei kuitenkaan ollut, mutta saimme sen sijaan nacho chili con carne annokset. Hinta oli vitosen per henkilö. Saimme lautasellisen nachoja, jotka oli peitetty juustokastikkeella ja chili con carne padalla. Lisäkkeinä tomaattisalsaa, guacamolea eli avocadotahnaa, creme fraissea, salaatinlehtiä ja mansikoita. Tarjoilija toi vielä santsiastian chili con carnea nachojen kaveriksi. Kaikki ruoka oli oikein makoisaa. Olimme ainoat asiakkaat, joten koko pieni bistro oli meidän. Voin suositella tätä paikkaa kaikille hampurilaisten, texmexruokien ja muiden sormiruokien ystäville. Annan tästä lounaasta kasin. No, voisin antaa vielä puolikkaan päälle loistava hinta-laatusuhteen takia, mutta se oli oikeastaan meidän tamperepassimme ansiota. Siis kahdeksan.
Perjantaina syötiin lounasta Tampereellaa Hatampäävaltatien alkupäässä, paikassa nimeltään the Bull. Hampurilaispaikka näyttää täyttyvän iltapäivällä ja illalla. Halusimme käyttää Tampere passin lounasetua -50% nacho chili buffetin lounastarjouksesta. Sitä ei kuitenkaan ollut, mutta saimme sen sijaan nacho chili con carne annokset. Hinta oli vitosen per henkilö. Saimme lautasellisen nachoja, jotka oli peitetty juustokastikkeella ja chili con carne padalla. Lisäkkeinä tomaattisalsaa, guacamolea eli avocadotahnaa, creme fraissea, salaatinlehtiä ja mansikoita. Tarjoilija toi vielä santsiastian chili con carnea nachojen kaveriksi. Kaikki ruoka oli oikein makoisaa. Olimme ainoat asiakkaat, joten koko pieni bistro oli meidän. Voin suositella tätä paikkaa kaikille hampurilaisten, texmexruokien ja muiden sormiruokien ystäville. Annan tästä lounaasta kasin. No, voisin antaa vielä puolikkaan päälle loistava hinta-laatusuhteen takia, mutta se oli oikeastaan meidän tamperepassimme ansiota. Siis kahdeksan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)