Pelailua

Ostin ärrältä eläkeläislipun Ilves-Pelicans peliin. Viime kerralla sain lipun A-katsomon alariville hintaa 11 euroa. Nyt lippu oli C-päätyyn eli vastustajan päätyyn ja maksoi 13 euroa. Selvyyden vuoksi sanon, että C-katsomo on huonoin katsomo Ilveksen kannattajan kannalta. Katsoin lippua jälkikäteen ja huomasin, että lipussa oli hinta 10 euroa. Maksoin siis ärrälle ja Lippu.fi:lle kolme euroa välittämisestä. Aika paljon. Välittämisen hinta lienee kiinteä riippumatta lipun hinnasta. Olin joka tapauksessa kiukkuinen.

Itse ottelu oli melkoista sähellystä. Läpi ottelun Pelicans piti kiekkoa ja purjehti Ilveksen päädyssä. Pelicans sa paljon tekopaikkoja muttei yhtään maalia. Ilves iski ylivoimalla pari maalia ja kolmannen tyhjiin ottelun lopussa. Ilves voitti siten ylivoimaisesti koko ottelun. Tiivistetysti voi sanoa, että Pelicans pelasi ja Ilves poimi marjat. Enpä usko, että nämä joukkueet saavat suurta menestystä pian alkavassa playoff-sarjassa. Kympin lippu tästä olisi ollut sopiva hinta. Kolmetoista euroa oli aivan liikaa. Siinä määrin sekavasti molempien peli kulki. Silti olin virkistynyt kympin edestä.

Luistelemassa

Ostin kirpparilta luistimet neljällä eurolla. Ne ovat tumman ruskeat. Minulla ei ole koskaan ollut näin hyvä luistimia. Menin heti kokeilemaan läheisen leikkipuiston jääradalle. Hädin tuskin pysyin pystyssä. Tasapainon säilyttäminen liukkailla luistimilla oli vaikeaa. Tuntui kuin pitäisi opetella kävelemään uudelleen. Pikku hiljaa homma alkoi sujua. Se tarkoittaa, että uskalsin ottaa pari potkua eteenpäin ja että onnistuin painamaan asentoa matalammaksi. Pelasin jääkiekkoa viisikymmentä vuotta sitten. Vanhoilla meriiteillä ei ollut paljon painoa. Pyörin varovaisesti pienen jääradan ympäri kahdeksikkoa. Yakaperinluistelun päätin jättää seuraavaan kertaan. Parinkymmenen minuutin jälkeen jalat ja nilkat olivat sen verran  väsyneitä, että riisuin hienot, uudet luistimet jalasta. Hommasta jäi kuitenkin sen verran hyvä fiilis, että aion palata rikospaikalle. Ehkäpä tällä viikolla. Tai ensi viikolla. Tai... No, selvisin kuitenkin eka kerrasta ilman kaatumisia. Se on jo mahtava saavutus. On se ihmeellistä, että voi iloita näin paljon muutamasta vedosta luistinradalla. Ulkopuoliselta meno näytti kömpelön vanhuksen koikkaroinnilta. Sitä se ei kuitenkaan ollut. Se oli pelkkää juhlaa, huvia ja nautintoa. Ihminen voi iloita pienistä asioista ilman, että on maailman paras.

Krista Pärmäkoski on pelastusenkeli

Tarkkasilmäinen penkkiurheilija löysi jyvän. Ei Iivo Niskanen pelastanut Suomen mainetta.

Se oli Krista Pärmäkoski. Hän tahkosi yhden hopean ja  kaksi pronssia. Sehän on puolet koko mitalisaaliista. Tämä voimanainen pelasti Olympiakomitean johtajien pallit ja urheilijoiden maineen. Kristaa saavat kiittää ne peräti 104 urheilujohtajaa, valmentajaa, huoltajaa, psykologia, sun muuta urheiluelättiä, jotka reissailivat olympiamatkalla kansan rahoilla.

Nyt on taas mielenkiintoisimman osuuden aika. Urheilujohtajat ja muut vähänkin mukana olevat alkavat selitellä. Tämä näytelmä on yhtä värikäs ja kiinnostava kuin itse kisat. Dramatiikkaa ei puutu ja äärilaidoilla kuljetaan. Joku lopettaa, joku haukkuu kumppaninsa ja moni puhuu suunsa puhtaaksi. Sitten selvitellään puoli vuotta mitä tuli sanottua. Sitten onkin kesä ja syksy.

Useimmat osaavat olla hiljaa ja varmistaa paikkansa neljän vuoden kuluttua lähtevään Pekingin koneeseen. Yhä suuremmalla joukkueella ja johtajaporukalla mennään hakemaan entistä pienempää mitalisaalista. Minä epäilen, ettei Suomen urheilueliitti uskaltaa katsoa peiliin tänäkään vuonna saati sitten tehdä johtopäätöksiä. Tai nyt sanoin väärin. Päinvastoin.  Kohta joku urheilujohtaja sanoo, että määrärahoja tarvitaan lisää. Tämä on kummallista, sillä huippu-urheiluun on vuosittain satsattu lisää ja samaan aikaan tulokset ovat pienentyneet. Tätä urheilujohto ei halua sanoa ääneen, koska sillloin sahattaisiin heidän omaa oksaansa, jonka he ovat itse tehneet. Piiri pieni pyörii, miljoonien verorahat siinä hyörii.

Mutta nyt on kiitoksen paikka. Hyvä Krista ! Kiitos !

Iivo Niskanen pelasti !

Iivo Niskanen pelasti Suomen kansan,
- Suomen penkkiurheilijat
- Koreaan lähetetyt Olympiajoukkueen 102 urheilijaa
- Suomen jääkiekkomaajoukkueen ja päävalmentaja Lauri Marjamäen
- Koreaan matkustaneet Olympiajoukkueen 104 johtajaa, valmentajaa ja huoltajaa
- Suomen Olympiakomitean toimialajohtajat
- Suomen olympiakomitean huippu-urheiluyksikön johtajan Mika Kojonkosken
- Ministeri Sampo Terhon
- Opetus- ja kulttuuriministeriön virkamiehet
- Suomen hiihtoliiton johdon
- Hiihtoliiton päävalmentaja Reijo Jylhän
- Hiihtoliiton uuden päävalmentajan Matti Haaviston
- Ylen Koreaan lähetetyt ja Suomessa toimivat urheilutoimittajat, -kommentaattorit ja -kuvaajat

Kiitos Iivo, kun pelastit heidät/meidät !

Olympiakomitea urheilijavalinnat

Suomen olympiakomitea on suuressa viisaudessaan valinnut urheilijoita Pyeongchangin talvikisoihin. Puolet porukasta muodostuu miesten ja naisten jääkiekkojoukkueista. Toinen puoli onkin mielenkiintoisempaa väkeä.  Tiivistetysti sanottuna joukkueessa on puolet turisteja, joilla ei alun perinkään ole mitään mahdollisuutta menestyä eli päästä omassa lajissaan kymmenen parhaan joukkoon.  Hiihdossa miesten ja naisten joukkueessa riittää olla neljä edustajaa. Kaksi heistäkin ovat mukana viestien takia. Mäkihyppyyn ei tarvitse lähettää ketään. Ampumahiihtoon riittää kaksi naista. Alppilajeihin ei ketään. Ei myöskään curlingiin eikä taitoluisteluun.

Entisaikaan valittavan urheilijan piti päästä kuuden joukkoon, myöhemmin kahdeksan parhaan joukkoon. Suomen urheilijoiden menestyksen heikkenemisen myötä on kriteereitä höllennetty. Periaate pitäisi olla, että valittava urheilija on toistuvasti päässyt kansainvälisissä kisoissa kymmenen parhaan joukkoon. Toistuva voisi olla minimissään kolme kertaa. Mieluimmin enemmän.

Nyt Olympiakomitea haluaa palkita seuroja, valmentajia ja urheilijoita hyvästä arkityöstä. Se on palkinto, jotta urheiluväki arvostaisi Olympiakomiteaa. Toinen syy on kisojen näkyvyys. Heidän mielestään on suomalaisen urheilun etu lähettää osanottajia, joilla ei ole menestymisen mahdollisuuksia, mutta he näkyvät ruudussa. Näkökulma on ikäänkuin pr-toiminta. Tiivistetysti voi sanoa, että Olympiakomitealla on edelleen liikaa rahaa. Huippuja tukemalla ja kriteereitä tiukentamalla kerrotaan kilpaurheilijoille pelin säännöt. Urheilijan pitää olla kansainvälisen tason tekijä. Muuten ei ole asiaa edustustehtäviin.

Olen puhunut taas. Ugh !

Olutboikotti

Vain tunnustaa, että olen oluen ystävä. Erityisesti vahvat oluet ovat mieleeni. Ilahduin suuresti kun hallitus hyväksyi uuden alkoholilain. Sen myötä oli luvassa paljon parempia oluita kaupan hyllyihin. Tunnetusti Euroopassa on valtaisa määrä hyviä oluita, joiden alkoholiprosentti on 5-5,5 %. Odotin, että vuoden alusta kaupan hyllyillä alkaa löytymään monia kiinnostavia tuotteita. Mitä vielä. Lähikaupassani on ollut tarjolla noin kaksikymmentä erilaista keskioluttuotetta. A-oluita on ollut 0-2 merkkiä. Usein ei mitään. Koivistonkylän Prismasta löytyy lähemmäs sata erilaista keskioluen vaihtoehtoa. A-oluita on ollut 2-3. Nekin suomalaisia. Halvin keppana maksaa 90 senttiä. Halvin A-olut maksaa puolet enemmän. Sen sijaan kaupoista löytyy monenlaisia lonkeroita ja limuviinoja. Niitä mainostetaan uutuuksina.

Syytän Alkoa. Se on monopolillaan myynyt ja myy edelleen lihavan organisaation takia ylikalliita oluita ja muitakin juomia. Asiakas maksaa tästä tehottomasta toimintatavasta.

Syytän maitokauppoja. Niitä ei kiinnosta asiakkaiden tarpeet vaan niitä kiinnostaa tyhjentää (ja täyttää) varastojaan ja pokkuroida panimoiden ehdoilla. Hyllyt ovat täynnä keppanaa ja panimoista ei saa A-olutta.

Syytän tukkukauppoja. Niitä ei kiinnosta tuoda maahan normaaleja eurooppalaisia oluita, sillä niillä on edelleen eurooppalaisten suurpanimoiden Suomea varten tekemiä keskioluita. Niitä ei voi myydä muualle, koska kukaan muu maa ei niitä halua. Tukkukauppa haluaa jarruttaa A-oluiden maahantuontia. Niitä ei myöskään kiinnosta suomalaisten pienpanimoiden vahvat oluet niin kauan kuin sopimukset eurooppalaisten panimoiden kanssa ovat voimassa.

Syytän panimoja. Suomalaiset olutpanimot ovat kiinnostuneet tuottamaan lonkeroita ja limusekoituksia. Se on niiden mukaan uusi sauma tehdä rahaa. Panimot eivät ole kiinnostuneita panemaan A-oluita, koska niiden suurimittainen valmistaminen vaatii tuotannon uudelleen
järjestämistä ja tuotto on pienempi kuin lonkeroissa.

Olen ryhtynyt olutboikottiin. En osta kaupasta tai ravintolasta yhtään alkoholipitoista olutta. En ainakaan Suomessa. Sen sijaan ryhdyn maistelemaa 0,0 % oluita. Kuvaavaa on edellä mainittujen toimijoiden aikaansaannokset tämän oluen hinnoittelussa. Pullo tai tölkki maksaa reippaasti yli euron, vaikka siinä ei ole yhtään alkoholin valmisteveroa. Joka tapauksssa olen boikotissa siihen asti kunnes kaupasta löytyy yhtä paljon molempia oluita.

Olen puhunut. Ugh !

Huono päivä

Tänään on huono päivä. Siihen on aivan yksinkertainen syy. Menin nukkumaan kymmenen jälkeen. Heräsin puoli kolme. Sen jälkeen nukahdin puoleksi tunniksi kahdeksan ja yhdeksän välillä. Voin tunnustaa, että olen herännyt väärällä jalalla. Yön aikana valvoessani päätin kirjoitta kaksi blogia. Niissä molemmissa puren huonoa tuultani ja annan huutia kahdelle taholle. Ensikisi paljon mainostettu asia, vahvat oluet maitokauppoihin ja toiseksi Olympiakomitean urheilijavalinnat. Toivottavasti näiden kirjoitusten jälkeen voin paremmin ja nukun seuraavana yönä paljon ja pitkään.