Luistelemassa

Ostin kirpparilta luistimet neljällä eurolla. Ne ovat tumman ruskeat. Minulla ei ole koskaan ollut näin hyvä luistimia. Menin heti kokeilemaan läheisen leikkipuiston jääradalle. Hädin tuskin pysyin pystyssä. Tasapainon säilyttäminen liukkailla luistimilla oli vaikeaa. Tuntui kuin pitäisi opetella kävelemään uudelleen. Pikku hiljaa homma alkoi sujua. Se tarkoittaa, että uskalsin ottaa pari potkua eteenpäin ja että onnistuin painamaan asentoa matalammaksi. Pelasin jääkiekkoa viisikymmentä vuotta sitten. Vanhoilla meriiteillä ei ollut paljon painoa. Pyörin varovaisesti pienen jääradan ympäri kahdeksikkoa. Yakaperinluistelun päätin jättää seuraavaan kertaan. Parinkymmenen minuutin jälkeen jalat ja nilkat olivat sen verran  väsyneitä, että riisuin hienot, uudet luistimet jalasta. Hommasta jäi kuitenkin sen verran hyvä fiilis, että aion palata rikospaikalle. Ehkäpä tällä viikolla. Tai ensi viikolla. Tai... No, selvisin kuitenkin eka kerrasta ilman kaatumisia. Se on jo mahtava saavutus. On se ihmeellistä, että voi iloita näin paljon muutamasta vedosta luistinradalla. Ulkopuoliselta meno näytti kömpelön vanhuksen koikkaroinnilta. Sitä se ei kuitenkaan ollut. Se oli pelkkää juhlaa, huvia ja nautintoa. Ihminen voi iloita pienistä asioista ilman, että on maailman paras.