Tarkkasilmäinen penkkiurheilija löysi jyvän. Ei Iivo Niskanen pelastanut Suomen mainetta.
Se oli Krista Pärmäkoski. Hän tahkosi yhden hopean ja kaksi pronssia. Sehän on puolet koko mitalisaaliista. Tämä voimanainen pelasti Olympiakomitean johtajien pallit ja urheilijoiden maineen. Kristaa saavat kiittää ne peräti 104 urheilujohtajaa, valmentajaa, huoltajaa, psykologia, sun muuta urheiluelättiä, jotka reissailivat olympiamatkalla kansan rahoilla.
Nyt on taas mielenkiintoisimman osuuden aika. Urheilujohtajat ja muut vähänkin mukana olevat alkavat selitellä. Tämä näytelmä on yhtä värikäs ja kiinnostava kuin itse kisat. Dramatiikkaa ei puutu ja äärilaidoilla kuljetaan. Joku lopettaa, joku haukkuu kumppaninsa ja moni puhuu suunsa puhtaaksi. Sitten selvitellään puoli vuotta mitä tuli sanottua. Sitten onkin kesä ja syksy.
Useimmat osaavat olla hiljaa ja varmistaa paikkansa neljän vuoden kuluttua lähtevään Pekingin koneeseen. Yhä suuremmalla joukkueella ja johtajaporukalla mennään hakemaan entistä pienempää mitalisaalista. Minä epäilen, ettei Suomen urheilueliitti uskaltaa katsoa peiliin tänäkään vuonna saati sitten tehdä johtopäätöksiä. Tai nyt sanoin väärin. Päinvastoin. Kohta joku urheilujohtaja sanoo, että määrärahoja tarvitaan lisää. Tämä on kummallista, sillä huippu-urheiluun on vuosittain satsattu lisää ja samaan aikaan tulokset ovat pienentyneet. Tätä urheilujohto ei halua sanoa ääneen, koska sillloin sahattaisiin heidän omaa oksaansa, jonka he ovat itse tehneet. Piiri pieni pyörii, miljoonien verorahat siinä hyörii.
Mutta nyt on kiitoksen paikka. Hyvä Krista ! Kiitos !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti