Calle Dr. Grau Bassas

Tämän nimisellä kadulla on meidän asumispaikka täällä Canteraksella. Lyhyt katu, mutta saimme kuusi tuntia kulumaan kadunpätkän varrella. Kuudesta puolille öin.

Ilta alkoi ravintola Chicassa. Söimme perinneruoka paellaa. Listan mukaan Paella con pescada y marisco. Kala- ja äyriäispaella. Ateria kahdelle maksoi 29 € ja kymppi päälle juomista. Paellassa ei näkynyt kalaa, mutta sinisimpukoita ja langostinoja oli sopivasti. Nyt sain maistaa oikein kypsennettyjä langostinoja. En itse onnistunut ensimmäisellä kerralla, mutta nyt tiedän ettei pidä kuumentaa liian kauan. Silloin ravut ovat tuoreita ja pehmeän mehukkaista. Mustekalan paloja,
gamboja (jättikatkarapuja) ja katkarapuja oli riisin seassa.

Ilta jatkui kadun toisessa päässä. Siellä on pienehkö kolmion muotoinen aukio. Aukion laidalla on viisi terassiravintolaa. Nyt aukion keskellä aseteltiin bändikamoja. Jotain oli tapahtumassa. Menimme Fat Frank ravintolaan odottelemaan ja maistelmaan paikallisia juomia. Iso olut ja punkkulasillinen maksoivat 5,60 €. Ravintolan sisällä ei ollut muita asiakkaita, mutta henkilökunta painoi hiki hatussa hommia. Pizzoja ja hamppareita rakenneltiin. Juomia vietiin terassille sokenaan. Sitten bändi aloitti ja mekin menimme aukiolle ihmettelemään. No Stress oli bändin nimi. Ja todellakin soitettiin Stingin musaa, joka on parhaimmasta päästä ja stressitöntä. Kaikki biisit olivat tuttuja, koska olen jonkinlainen Sting fani. Bändi soitti reilun tunnin putkeen. Ja hyvin soittivatkin. Kiitos siitä heille.

Puoli välissä katuamme on paikka nimeltä Motown. Sehän on menneiden aikojen mustan soulin mekka. Motown records nosti mustan musiikin maailman kartalle. Nimet Diana Ros & Subremes, Stevie Wonder, The Temptations, Gladys Night and the Pips jne olivat Motownin tuotteita.

Meidän kadun paikassa oli jami-ilta. Lavalle kapusi erilaisia kitaristi-laulajia. Varsinaista jamittelua ei kuitenkaan kuulunut.  Aika epätasaisia esiintyjiä. Mutta yleisö innostui muutamista espanjalaisävelmistä. Itse tunnisti Raidioheadin hitin Creep ja Princen Purple Rainin. Kun paikan tarjoilija alkoi soittamaan fonia, meidän oli aika poistua. Jotain rajaa sentään.