Suomen urheilun terävin toimintalogiikka on halvaantunut ja menettänyt kasvonsa. Kaikki näyttää sekavalta selittelyltä, totuuden salaamisesta ja pikkupoliitikoinnilta. Olympiakomitean toiminnallinen ja luottamusjohto ei ole tehtäviensä tasalla. Sen piti viedä suomalaista urheilua ja liikuntaa eteenpäin, mutta nyt luottamus on mennyt. Jäljellä on epäselvä kuva pienestä hallituksen poliitikkoporukasta, joka päätti jotain ja jätti senkin kertomatta muille hallituksen jäsenille. Sitten sovittiin Lehtimäen jatkosta hallituksen kanssa, joka ei tiennyt varoituksesta. Nyt on kerrottu fyysisestä kosketuksesta, uran estämisestä ja uudesta tapauksesta. Kukaan ei tiedä mikä on tuttua ja mikä juorua. Puheenjohtaja Vapaavuori on pahoillaan ja pyytää anteeksi, muttei aio erota.
Tiivistetysti voi sanoa, että Olympiakomitean johto, puheenjohtajisto ja hallitus on pikkusieluinen säheltäjien porukka, joka on saanut aivan liian suuren mandaatin, johtaa suomalaista urheiluelämä. Eihän se pysty johtamaan edes omaa pientä organisaatiotaan. Puheenjohtaja Vapaavuori tunnetaan periksiantamattomana jääränä. Hänhän eroaa yleensä vasta kun pöly on laskeutunut. Erityisesti ihmettelen hallitusta, joka on niin merkityksetön porukka, että sen olemassaolon voi täysin kyseenalaistaa. Napinpainajia ja erityisesti saman puolueen napinpainajia tarvitaan hegemonian ylläpitämiseksi. Nyt se näyttäytyy pienen sulle mulle piirin puuhastelijoiden poppooksi. Vieläkö tällaista poliittista pelleilyä tarvitaan nykypäivän Suomessa.
Ratkaisu on helppo. Hallituksen ja puheenjohtajiston tulee erota. Ylimääräinen kokous valitsee uuden puheenjohtajan, hallituksen, toiminnanjohtajan ja huippu-urheiluyksikön johtajan. Sen jälkeen palataan varsinaisen agendan pariin. Suomen urheilun ja liikunnan kehittämiseen. Sillä tavoin palautetaan luottamus Olympiakomitean työskentelyyn.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti