Olin pitkästä aikaa Porin Jazzissa. Syynä oli suosikkikitaristi Eric Gales, joka tuli vihdoin Poriin. Toki paikalla oli paljon muitakin esiintyjiä ja kuultiin viime vuosien tapaan musiikkia laidasta laitaa,. Kolme lavaa takaavat hyvän kattauksen eri genreen mestareita. Päälaavalla ja kahdella sivulavalla vuorotellaan. Musiikkia tuli torstaina kymmenen tuntia. Kaksitoista bändiä tai solistia vieraili lavoilla. Satasen lippunhinta on kohdallaan, mikäli musiikin taso pystytään pitämään korkeana. Parasta Porissa on aina ollut huipputarkka äänentoisto. Musiikkia voi kuunnella läheltä tai kaukaa niin, että kaikki instrumentit tai matalat ja korkeat äänet erottautumaan puhtaasti. Myöskin muut fasiliteetit toimivat Porissa hienosti : ruokailu- ja juomaposteitä on paljon, ravintoloita ja pieniä myyntipisteitä sekä bajamajoja ja vesipisteitä löytyy riittävästi. Toki Päälava on aika kaukana rinteen nurmella picknikillä nautiskelevalle yleisölle, mutta isot screenit näyttävät mitä lavalla tapatuu
Torstaina paikalla oli oman arvion mukaa 25.000 ihmistä. Kolme ensimmäistä tuntia satoi, mutta sitten aurinko repesi taivaalle koko loppuillaksi. Tykkäsin kovasti kolmesta esiintyjästä: kitaristi Gales, jazzlaulaja Kurt Elling ja Walesin tiikeri Tom Jones. Näistä kustakin pidempi kommentti myöhemmin. Tykkäsin hieman myös Tuomo ja Markus bändistä ja Erja Lyytisen kitarasooloista. Pienemmälle huomiolle jäivät Pekka Laine bändeineen, Kaisas Machine, Nduduzo Makhathini, Teskey Brothers, Erja Lyytinen, Pepe ja Saimaa, Julian Lago ja Dave Holland. Hyviä monien mielestä, mutteivät vakuuttaneet meikäläisen kriittistä korvaa.
Keli oli aluksi kiusallisen sateinen. Jos pitää jotain parannettavaa sanoa Poriin toivoisin sateen varalta sadekatoksia, eri puolille isoa aluetta. Sateessa kaikki on kurjaa, vaikka olisi kuinka hyvää musaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti