Liiga käyntiin

Suomen suosituin urheilulaji, jääkiekko alkoi pyöriä viikonloppuna. Liiga tahkottiin pari kierrosta ja tutut joukkueet olivat pelipäällä. Kahden kierroksen perusteella ei voi paljoa päätellä, mutta jotain yllättävääkin on nähty. Jumboinä ovat Blues ja Ässät ilman pisteitä. Ässät ei ole onnistunut myöskään maalinteossa. Kärpät, Tappara,  H IFK ja SaiPa vaikuttavat vahvoilta.

Jotain uuttakin on tullut peliin. Jatkoajalla kentällä on kolme pelaajaa molemmista joukkueista. Tilaa riittää. Aika näyttää tuleeko joukkueisiin jatkoajan peliin profiloituneita erikoismiehiä.

John Mayall

Valkoisen bluesin kruunaamaton kingi, brittiläinen John Mayall teki pienen Suomikiertueen.  Kiertueen nimi oli Hands that play the Blues. Torstaina hän soitteli Tampere-talossa. Tämä oli noin kymmenes vierailu Suomeen. Kokoonpanossa soittivat Rick Athas kitara, Greg Rzab basso ja Jay Davemport rummut. Maestro itse lauloi ja soitti kosketinsoitinta, kitaraa ja huuliharppua. Tukeva rytmiryhmä ja  garymooremainen kitaristi tekivät Mayallin roolista  kiitollisen. Hän oli parhaimmillaa huuliharpistina ja laulajana. Mayall oli edelleen loistava harpisti. Myös laulu oli entisenlaisessa kuosissaan.  Kitara ja kosketinsoitin toivat esiin välillä turhanaikaista pimputtelua.

Olin edellisen kerran katsomassa Mayallia Helsingin Kulttuuritalolla vuonna 1969. Mies on edelleen hyvässä vedossa. Samanlaisessa kuin silloinkin. Biisit ovat tutun Mayall-kaavan mukaisia. Niissä on positiivinen tempo ja  melodia. Kiva katsella,  kun mies itse on iloinen ja tykkää hommasta.

Mayall tunnetaan parhaiten hänen Bluesbreakers kokoonpanoistaan. Iso joukko tunnettuja soittajia on käynyt Bluesbreakers-myllyssä: Eric Clapton, Jack Bruce, Peter Green,  Mick Fleetwood,  Coco Montoya, Mick Taylor ja moni muu. Nykyisin 81-vuotias valkoisen bluesin veteraani jaksaa edelleen keikkailla. Ja mikä ettei. Ääni kulkee ja soitto soi.

Reckhart Huurupiilossa

Simo Laihosen improvisaatiojazzillat jatkuivat keskiviikkona Huurupiilossa. Paikka olikin huurussa, kun kolmisenkymmentä ihmistä oli ahtautunut sisälle. Wigwamin kitaristina tunnettu Pekka Rechart veti soolokeikan. Aiemmasta vierailusta tuttua dialogista soittoa kuultiin nytkin. Vajaan tunnin setti oli raikas ja kepeä. Rechart keskusteli itsensä kanssa ikäänkuin superminän ja minään kesken.

Sound the bell-niminen trio, Ukkonen, Mentu, Laihonen heläytteli omia biisejään. Tykkäsin basisti Jari Ukkosen vankasta soitosta. Simo Laihoselle pitäisi antaa jonkinlainen kansalaismitali. Siinämäärin aktiivisesti hän on hoitanut erilaisia marginaalimusiikin soittajia Huurupiiloon ja muuallekin.

Hallitus pani tuulemaan

Hallitus päätti toimista viiden prosentin tuottavuuden parantamiseksi. Aiemmin uhatut toimet on hieman muutettu ja kohdistettu työtätekevän väestöön. Pari arkipyhänä muuttuu palkattomiksi, ensimmäinen sairauspäivä on palkaton ja 2-9 päivältä tulee 80 % palkasta, julkisen sektorin lomaoikeutta rajataan, ylityökorvauksia puolitetaan. Tämä on herättänyt luonnollisesti ammattijärjestöt taisteluvalmiuteen.  Nehän ovat tarvinneet jotain yhteistä vihollista, sillä jäsenistö on vähentynyt viime vuosina. Samalla ammattijärjestöt ovat jääneet epämääräisiksi asiantuntijaelimiksi, joiden maailma on ollut kaukana työntekijöiden elämästä. Mutta nyt hallitus on pamauttanut suoraan työntekijäkentän ytimiin. Kuitenkin useat työntekijätahotkin katselevat toimenpiteitä myötäkarvaan. Palkat pysyvät ennallaan, verotus ei kiristy, muutama työpäivä tulee lisää. Lyhyet sairauslomat vähenevät oletettavasti ja työpaikalla ei tarvitse paikata näiden lomalaisten työtehtäviä. Positiivisia vaikutuksia odotetaan työllisyyden lisäämisen muodossa. Se olisi tervetullutta, mutta suuruudesta ei ole mitään takeita.

Nostan hattua, sillä nämä toimet ovat ainakin konkreettisia. Tässä riittää polemisointia parille seuraavalle vuodelle. Hallitus tarjosi neuvotteluja, mutta SAK:n vahvat liitot viittasivat kintaalla. Nyt tie on tullut vetävän käteen. Kun itse olen jäämässä eläkkeelle, työelämän uudistukset eivät suuremmin hetkauta. Oma ostovoima pysynee samalla tasolla.  Nykyisin itsekkyys on vallannut myös oman elämäni. AY-liike ei ole omalla kohdallani saanut mitään merkittävää parannusta aikaan. Se on keskittynyt muiden työntekijöiden etuuksiin. Nyt annan itsekkyydelle vallan.

Amy

Amy Winehousesta kertova elokuva on nimeltään lyhykäisesti Amy. Elokuva kertoo nopeasti maailman huipulle kohonneen vokalistin elämäntarinan. Dokumentinomaista elokuvaa ryydittää Winehousen musiikki. Se onkin elokuvan parasta antia. Pääteemana ei ole kuitenkaan musiikki vaan Winehousen päihteiden käyttö. Hän kuoli kesällä 2011 alkoholin aiheuttamaan sydämenpysähtymiseen 28-vuotiaana. Elokuva piirtää kuvaa Winehousen päihteiden käytöstä läheisten kertomuksilla. Hän ei ottanut huomioon kanssaeläjien neuvoja vaan tuhosi elämänsä. Winehouse ei elokuvan mukaan pystynyt kestämään valtaisaksi ryöpsähtänyttä julkisuutta ja menestystä, johon hän ei koskaan tottunut. Hän oli tavallinen, suorapuheinen tyttö, joka halusi tehdä omaa musiikkiaan. Hänen säveltämän musiikin ja sanoitusten taustana oli arkielämä ja sen omakohtaiset kokemukset.

Oli todellisuus mitä tahansa, en voi sanoa pitäneensä elokuvasta. Olen suuri Amy Winehousen fani, mutta elokuva keskittyy päihteisiin ja niiden tuomiin ongelmiin. Kaksituntinen elokuva on venytetty liian pitkäksi. Ohjaaja Asif Kapada on selvästi valinnut näkökulmansa. Se antaa lohduttoman kuvan Winehousen elämästä. Käsittelemättä jää lähes taysin laulajan hieno lauluääni, sen kehittyminen tai oman musiikillisten taitojen kehittyminen. Elokuvasta jää se kuva, että Winehouse kuunteli jazzia ja oppi sen myötä laulamaan omalla tavallaan. Mitään muuta ei tarvittu.  Pääasia olivat päihteet. Harmi, jos näin ainutlaatuisesta laulajasta jää näin surullinen kuvaus jälkipolville. Vaikuttaa siltä, että ohjaaja on halunnut ulosmitata viimeisen rahastuksen kohutusta laulajasta.

Amy Winehousen musiikki on ainutlaatuista ja lauluääni hakee vertaistaan kymmenien vuosien takaa esiintyneistä huipuista. Meille Amy Winehousen ihailijoille ja kuuntelijoille Amyn musiikki elää ja tuo nautintoa. Sitä kautta Amy Winehouse elää keskuudessamme keskuudessamme.

Viikon syyllinen: Työmies Matti Putkonen

Perussuomalaisten työmies Matti Putkonen tekaisi mustan listan kaikista keljuista kavereista, jotka ovat sorsineet kansanedustaja Immosta ja sitä kautta koko Perussuomalaista puoluetta. Samalla hän palautti mieleen vanhan ajan mustat listat, joilla karsinoissaan meikäläiset ja vastustajat. Putkonen kutsui mustan listan porukan keskustelemaan Perussuomalaisten toimistolle, mutta useimmat kieltäytyi täällä mustan listan kutsusta.

Kansan tuomio:

1. Putkonen ryhtyy kirjoittamaan kolumneja valtakunnan päälehtiin aiheena:
Tunnustuksia ja havaintoja. Miten kivoja tyyppejä mustan listan henkilöt oikeasti ovat.

2. Työmies Matti Putkosen itse itselleen antama työmies-titteli vaihtuu. Putkonen antaa itse itselleen uuden nimikkeen, joka kuvastaa hänen positiivisuuttaan, ystävällisyyttään, empaattisuuttaan, vähemmistöjen ymmärtämistä, monikulttuurisuuttaan ja yleistä suvaitsevaisuutta. Vahvoja vaihtoehtoja ovat humanisti, rauhan tekijä, ihmisystävä, filantrooppi, kansojen ystävä, globalisti tai pluralisti

3. Matti Putkonen kirjoittaa omaelämänkerrallisessa kirjan: Kuka keksi rakkauden ? McCarthyn opeista mustien listojen nykypäivään.

4. Matti Putkonen lähetetään EU:n hyvän tahdon lähettilääksi Budapestiin, Lampedusaan ja Kossille. Siellä hänen tehtävänään on osoittaa pakolaisille uusi kotimaa Euroopan rikkaista maista.

Terassin puunkyllästys

Minulla on sisäpihalla pieni puinen terassi. Se on kahdeksan neliön suuruinen. Päätin vetää siihen puunkyllästysainetta. Katselin netistä ohjeita. Puisen terassin vaivaan on kolme asiaa. Lahoaminen, home ja aurinko. Tämän takia puinen terassi tulisi suojata puunkyllästeellä. Paras kyllästysaine on puuöljy. Puuöljyssä on hyvä olla pigmenttiä, jotta se ehkäisee auringon valon aiheuttajalta kuivumisesta. Laitojen päät on hyvä maalata vahvasti, sillä laudan lahoaminen tapahtuu laudan päästä. Kosteus pääsee parhaiten sieltä puun sisään. Terassi on syytä pestä ennen maalausta Levä-ja homepesuaineella. Pesun jälkeen terassi huuhdellaan hyvin vedellä ja annetaan kuivua neljä tuntia. Sitten sen voi maalata puuöljyllä. Kannattaa maalata lauta kerrallaan, niin jälki on yhtenäinen. Puuöljy kuivuu kuivassa parinkymmenen asteen lämmössä 16 tuntia.

Tämän kaiken opin netistä. Sen jälkeen menin kauppaan ja ostin puuöljyä ja pesuainetta. Hintaa tuli yhteensä 25 euroa. Pensseli ja juuriharja löytyivät kotoa.

Ensin tyhjensin terassin. Harjasin terassin harjalla. Rapsuttelivat veitsellä varovasti isommat romppeet. Sitten sekoitin vettä ja homepesuainetta suhteessa 4:1. Jynssäsin juuriharjalla terassin läpikotaisin. Valelin kastelulannulla vettä laudoille, jolloin saippua ja mustat likavedet huuhtoutuivat pois. Annoin laudoitukset kuivua neljä tuntia. Sitten sävelin puuöljyä lauta kerrallaan, kunnes koko terassi oli kyllästetty. Puuöljyssä oli ruskea väriaine, vaikka nykyisin on muotia kyllästää harmaalla. Litran purkki riitti juuri peittämään koko terassin neliöt. Annoin terassin levätä seuraavaan päivään.

Hyvä tuli !