Amy Winehousesta kertova elokuva on nimeltään lyhykäisesti Amy. Elokuva kertoo nopeasti maailman huipulle kohonneen vokalistin elämäntarinan. Dokumentinomaista elokuvaa ryydittää Winehousen musiikki. Se onkin elokuvan parasta antia. Pääteemana ei ole kuitenkaan musiikki vaan Winehousen päihteiden käyttö. Hän kuoli kesällä 2011 alkoholin aiheuttamaan sydämenpysähtymiseen 28-vuotiaana. Elokuva piirtää kuvaa Winehousen päihteiden käytöstä läheisten kertomuksilla. Hän ei ottanut huomioon kanssaeläjien neuvoja vaan tuhosi elämänsä. Winehouse ei elokuvan mukaan pystynyt kestämään valtaisaksi ryöpsähtänyttä julkisuutta ja menestystä, johon hän ei koskaan tottunut. Hän oli tavallinen, suorapuheinen tyttö, joka halusi tehdä omaa musiikkiaan. Hänen säveltämän musiikin ja sanoitusten taustana oli arkielämä ja sen omakohtaiset kokemukset.
Oli todellisuus mitä tahansa, en voi sanoa pitäneensä elokuvasta. Olen suuri Amy Winehousen fani, mutta elokuva keskittyy päihteisiin ja niiden tuomiin ongelmiin. Kaksituntinen elokuva on venytetty liian pitkäksi. Ohjaaja Asif Kapada on selvästi valinnut näkökulmansa. Se antaa lohduttoman kuvan Winehousen elämästä. Käsittelemättä jää lähes taysin laulajan hieno lauluääni, sen kehittyminen tai oman musiikillisten taitojen kehittyminen. Elokuvasta jää se kuva, että Winehouse kuunteli jazzia ja oppi sen myötä laulamaan omalla tavallaan. Mitään muuta ei tarvittu. Pääasia olivat päihteet. Harmi, jos näin ainutlaatuisesta laulajasta jää näin surullinen kuvaus jälkipolville. Vaikuttaa siltä, että ohjaaja on halunnut ulosmitata viimeisen rahastuksen kohutusta laulajasta.
Amy Winehousen musiikki on ainutlaatuista ja lauluääni hakee vertaistaan kymmenien vuosien takaa esiintyneistä huipuista. Meille Amy Winehousen ihailijoille ja kuuntelijoille Amyn musiikki elää ja tuo nautintoa. Sitä kautta Amy Winehouse elää keskuudessamme keskuudessamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti