Hesan reissulla kävimme myös perinteisellä iltakierroksella. Haluttiin kuunnella musaa. Sitä löytyi Storyville terassilta. Puikoissa oli naisbändi Likka. Ihan kivaa musaa, tuttuja biisejä uusilla sovituksilla
John Scotssissa soitteli J. Hearthill Trinity rockabillyä. Basso ja kaksi kitaristia. Homma oli oman lajinsa herkkua. Bändi soitteli tunnin omaa tuotantoaan. Esitys kuului Art Goes Kapakka festariin.
Ps. Vietnamilainen ruoka on ehdottomasti parasta ruokaa mitä olen koskaan syönyt. Makuja on valtavasti ja ruokalajit ovat vahvasti kasvispainotteisia. En ole parempaa vielä saanut. Sillä vietnamilainen keittiö pesee kirkkaasti kiinalaisen tai ranskalaisen keittiön.
Niinhän siinä kävi, että Wilma pelasti Suomen huippu-urheilun johdon, suomalaiset urheiluseurat ja yleisurheilijat ja Suomen penkkiurheilijat. Minua Wilma ei pelastanut. Olen nähnyt kymmenien suomalaisurheilijoiden alisuoriutuvan MM-kisoissa. Yksi pronssi ei pelasta maamme urheilun ja koko järjestelmän kyntämistä syvällä. Kokemuksesta tiedän, ettei tätä sano kukaan ääneen. Tai ehkä joku vastarannan toimittaja sanookin, muttei se vaikuta mihinkään. Kisoihin lähetettiin iso joukkue. Useimmilla ei ollut etukäteen mitään mahdollisuuksia. Ei ollut jälkikäteen ajateltunakaan. Metsään meni valtaosalta, mutta kukapa muistaa enää heitä. Sitä tikulla silmään ! Nyt juhlitaan, sillä Suomen yleisurheilu on noussut tuhkasta yhdellä pronssilla.
Mutta hauskaa on ollut ja mukavaan aikaan illalla.
Aku Partanen käveli itsensä kuudenneksi. Siinä tärkeimmät uutiset yleisurheilun maailman parhaiden kisoissa Budapestissa. Suomella on ennätyksellisen suuri joukko kilpailijoita. Neljäkymmentä urheilijaa. Määrä ei korvaa laatua, se on jo nähty. Suomen toivo Wilma Murto karsii maanantaina ja kilpailee toivon mukaan keskiviikkona. Keihäänheiton karsina on perjantaina ja loppukilpailu kisojen viimeisenä päivänä sunnuntaina. Jotain saumaa voi olla kuuden joukkoon. Siis Oliver Helanderille.
Olympiakomitean ja Urheiluliiton johto on jo muotoillut sopivia selityksiä Suomen menestyksestä. Kuuma ilman, pienet määrärahat, kunnon ajoituksen ongelmat ja muun maailman kova taso. Siinä muutama selitys, joita voi lainata ihan vapaasti. Iso joukkue on perusteltu, sillä meillä on monia nuoria lupauksia, jotka tarvitsevat kansainvälistä kokemusta. Johonkin ne urheilun rahat on työnnettävä.
Kokonaan toinen puoli on maailman parhaiden kisaaminen. Sitä on mukava katsella, oli suomalaisia tai ei. Dramatiikkaa on jo nähty ja parhaat jännitysnäytelmä ovat vielä edessä. Me yleisurheilun ystävät iloitsemme tästä ja katsomme nenä litteänä joka päivä hienoja kisoja. Voittaa selvästi naisten jalkapallon MM-kisat.
Kuvassa ohjaaja, käsikirjoittaja Juha Hurma ja musiikin säveltänyt Pekko Käppi.
TTT kutsui meidät avoimiin harjoituksiin katsomaan Juha Hurmeen näytelmän Väinämöinen valmistumista. Meitä oli koko Eino Salmelaisen katsomo täynnä väkeä. Tilaisuus osoittautui erittäin mielenkiintoiseksi, kiitos Juha Hurmeen tarinoinnin.
Aluksi ohjaaja Hurme esitteli näytelmän taustoja. Kalevalaa on pidetty suomalaisen kansanperinteen perustarinana. Asia ei kuitenkaan ole aivan niin. Se on Elias Lönnrotin kirjoittama tarina, joiden lähteenä ovat olleet hänen keräämänsä kansan runot. Hurme pyysi peruskoululaisia kirjoittamaan oman versionsa Kalevalasta. Hän keräsi sitä varten Kalevalaa koskevan perusaineiston. Saaduista tarinoista syntyi kirja Väinämöinen, Mäinämöinen ja Zäinämöinen. Kokonaan erilaisen runoaineiston keräsi aikoinaan Senkkane Miihkali. Hänen keräämässä runoissa on huomattavasti roisimpi ja seksuaalisempi sisältö. Näistä materiaaleista Hurme kehitteli näytelmän Väinämöinen. Se saa ensi-iltansa puolentoista viikon kuluttua. Samaan aikaan julkaistaan Hurmeen aiheeseen liittyvä kirja Kenen Kalevala.
Näimme kaksi kohtausta parin tunnin mittaisesta näytelmästä. Näytelmän juonena on löytää Sampo, joka on varastettu. Sehän oli laite joka täytti kaikki toiveet. Väinämöinen ja Ilmarinen kisaavat palkinnosta, joka on Aino. Mutta miten lopulta käy, se jää nähtäväksi. Ehkä vastaus löytyy ensi iltana.
Sorsapuistossa järjestettiin Tampereen Filharmonian perinteinen puistokonsertti. Tällä kerralla kiinnostava asia oli uuden kapellimestarin Matthew Hallsin ensiesiintyminen. Orkesteri soitteli elokuvamusiikin ja George Gershwinin sävellyksiä. Solistina oli sopraano Helena Juntunen. Konsertti keräsi Sorsapuiston nurmille tuhansien kuulijoiden väen. Picknick-konsertti on mukava ilmaistapahtuma, joka on tavoittanut suuren joukon tamperelaisia. Hyvä niin. Ilmainen konsertti, kaunis ilma ja hyvä musiikki. Ja tuli vielä Teemalta muille suomalaisille. Mitä ihminen muuta tarvitsee ?
Perinteinen Tapahtumien yö tapahtui perinteisesti Teatterikesän torstaina. Tapahtumia oli taas kahmalokaupalla ja väkeä liikkui Tampereen keskustassa runsaasti. Me menimme alkuillasta tankkaamaan Luckiefun- sushiravintolaan, jotta jaksaisimme kuljeskella ympäri ämpäri
Näsinkallion laululavalla tanssiorkesteri soitteli tuttuja kotimaisia ja ulkomaisia säveliä. Jutun idea oli soitella aiemmin vihittyjen parien häämusiikkia, joita hääparit tanssivat. Hauska idea ja porukkaakin tuli mukavasti paikalle
Finlaysonin palatsin terassilla soitteli TamJazzin orkka tuttuja vanhoja jazzsäveliä. Mentiin 50- ja 60-lukujen tunnelmissa. Porukkaa oli pilvin pimein, monta sataa. Puistoineen terassi on oiva paikka tällaiselle viihteelle.
Tampere Chamber soittele Vooninkissa Finlaysonilla kansansävelmästä. Seinillä oli japanilaisen taiteilijan abstrakteja töitä. Tunnelmallinen paikka vaikka talli tai tupa olisi oikea paikka kansanmusiikin soitoille. Hyvin pelasivat, ammattimuusikot.
Poikkeuksellisesti tapasin neljä tuttua. Pakkahuoneen baarimikon, Perusopetuksen suunnittelijan, Ex-koulutoimenjohtajan ja Ex-johtavan kuraattorin. Yleensä en tapaa ketään tuttua. Johtuu siitä, että olen asunut täällä yhteensä vasta 35 vuotta.
