Ilveksen jääkiekko kulkee totuttuja latuja. Peli ei kulje ja joukkue on joutunut tuttuun peräpään sakkiin Liigassa. Tämä on sama tilanne niiden kymmenenvuoden ajalta, jolloin olen käynyt katsomassa Ipan pelejä. Vaikka alkusyksystä tulisikin voittoja, talvi ja kevättalvi tuovat tutun lamaannuksen.
Pelissä on ainakin kolme ongelmaa. Puolustus on heikko lenkki. Erityisesti puolustajien pelaaminen ja koko joukkueen puolustaminen. Joskun maalivahti sinnittelee joukkuetta pystyssä, mutta useimmin vastustajan hyökkääjät pääsevät vapaasti lähietäisyydelle iskemään tarvittavat maalit. Niistä paikoista tehdään peleissä useimmat maalit. Ipan puolustajat seikkailevat missä milloinkin. Puolustaminen kuuluu koko joukkueen tehtäviin.
Toiseksi kiekollinen pelaaminen on säheltämistä. Joukkue pysyy parhaiden vauhdissa ja voimaakin on viime aikana tullut riittävästi. Kiekollisessa pelissä ei ole selvää juonta. Kiekkoa pelataan nopeasti päätyyn nykykiekon muodin mukaisesti. Joukkue pyörii nurkissa, mutta muuta tulosta ei siitä seuraa. Kiekkoa ei lyödä maalille, eikä maalilla ole omia miehiä. Näennäisestä painostamisesta huolimatta maaleja ei nurkista synny.
Kolmas ongelma on kunnon pettäminen. Usein Ilves jaksaa panna kampoihin vastustajaa vastaan kaksi ja puoli erää. Viimeisen kymmenen minuutin tai jatkoajan myötä tulee noutaja. Kunto ei kestä koko peliä. Tasaisissakin peleissä ratkaisu tulee pelin lopulla. Useimmiten kiekko on Ilveksen maalissa.
Valmennuksen ongelmia on myös ollut muutamia. Edellä mainittu kunnon pettäminen on valmennuksen vastuulla. Miksi kuntoa ei pystytä kehittämää ? Johtuuko se harjoittelun omavastuuta ? Parina viime vuotena iso joukko pelaajia on loukkaantunut syksyllä. Syynä voi olla pienten vammojen hoitamattomuus kesällä tai venyttelyn huono suorittaminen. Peluutus on myös ollut epäonnistunutta. Tappioiden myötä kokoonpanoja muutellaan kun arpajaisissa. Vakiokokoonpanoissa on mahdollista oppia tietämään mitä kaveri tekee ja missä hän menee. Vaihtoruletti vaikuttaa yritteliäältä, mutta se näyttää myös sekoittavan kuvioita.
Joukkueen johto on hankkinut pelaajia ulkomailta ilman, että he ovat olleet vahvistuksia. Lähes kaikki ovat epäonnistuneet tai myyty nopeasti pois. Menestyneitä omia pelaajia on pikaisesti kaupattu pois, jotta taloutta saadaan kohennettua. Aspelund, Tukonen, Hinz, Kivistö, Kantola ovat kaikki menestyneet Ilveksessä ja myyty sen jälkeen pois. Kotimaiset hankinnat ovat olleet ilmeisesti edukkaita, muttei heistä ole löytynyt voittajan ominaisuuksia. Valmentajan vaihdokset ovat olleet useimmiten hätäisiä lyhyen aikavälin pakkotilanteita. Niistä on jouduttu maksamaan kahta palkkaa, jolloin pelaajavahvistuksiiin ei ole jäänyt varoja.
Alamäki on noudattanut Vincent Mannkordin omistajakautta. Mannkordin tuli pelastamaan joukkueen, mutta alamäki on jatkunut lukuisten skandaalinkäryisen tapahtumien myötä. En tiedä auttaako mitään fanien johtoa kohti suunnatut boikotit tai mikään muukaan. Ongelmat ovat monella tasolla, eikä yhden tason korjaukset paranna asioita kuin hetkellisesti.
Uusi Ilves lienee pelkkä kaukainen haave. Toive nousee erityisesti aina kun uusi valmentaja aloittaa tehtävässä. Nyt sellainen aika on taas tulossa. Kauden tässä vaiheessa Ilveksellä on vielä teoreettinen mahdollisuus nousta säälipleijareihin. Muutaman tappiokierroksen jälken seura voisi myydä parhaimpia pelaajia ja antaa nuorille junioreille tilaisuus liigakiekkoiluun. Katsojat kannustavat nuoria innokkaita pelimiehiä, jotka jaksaneet raataa hävinneitä konkareita enemmän. Samalla uusi valmentaja saisi näkökulmaa ja eväitä uuden joukkueen rakentamiseen.
Kaikesta tästä huolimatta käyn hallissa katsomaan tätä sähellystä. Fanius on syvällä. Usein katson kaki erää ja menen sitten kotiin. Muutamia hyviä pelejäkin sisältyy aina kuten. Ne antavat usko tulevaisuuteen vaikka se em. syistä katoaa seuraavalla kerralla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti