Hiihdosta oli kyse Imatran SM-kisoissa. Tutuissa Ukonniemen maastoissa hiihdettiin kilpaa. Nostalgian kyynel silmäkulmassa katselin tuttuja maastoja. Hiihtelin itse kymmenvuotiaana yli 300 kilsaa näissä maastoissa. Nyt paikalla on hiihtostadion. Kuusikymmentäluvulla paikalla oli hiihtomaja, josta sai ostaa taivaallista kuumaa mehua ja munkkeja. Maja oli Saimaan rannalle, jonne laskeuduttiin "helvetillistä" mäkeä. Siinä otettiin joka toinen kerta akat eli turvalleen hankeen. Nyt nuo mäet näyttivät loivilta, vaikka kisamatka moitittiin liian vaativaksi. Olisitte ollut vuonna 1961 näillä laduilla. Silloin se oli vaativa.
Nautin myös Tapio Suomisen asiantuntevasta ja rauhallisesta selostuksesta. Hänen seurassa saa keskittyä olennaisiin asioihin. Suominen arvostaa ladulla hiihtäviä kilpailijoita eikä alennu joukkueurheiluselostajien intoiluihin tai negatiivisuuteen. Nautin myös Kalskeesta, Ankkureista, Pyrinnöstä, Valosta, Voitosta, Jänteestä, Pohtista, Kuulasta, Rivakasta, Ponnistuksesta, Hakasta ja Ryhdistä. On siinä suomalaista sielukkuutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti