Tarkoitus oli laittaa nettiin myyntiin (tori.fi) erilaista varastoista löytyvää ylijäämäkamaa. Niin tehtiinkiin. Kaivoin esiin myös äänentoistolaiteita. Harman Kardon viritin-vahvistin. Ostin sen vuonna 1982 hintaan 1200 markkaa (200€). Se on kulkenut mukanani yli kymmenessä asunnossa melkein neljäkymmentä vuotta. Tämä legendaarinen 100 W putkivahvistin luo laajan, bassovoittoisen äänen, joka hakee vertaistaan. Basso möyryää matalaakin matalammilla taajuuksilla. Toinen varastolöytö oli Estonia kaiutinpari. Minulla on näitä kaiuttimia yhteensä neljä. Ostin ne 90-luvun alkupuolella entisen vaimoni entiseltä mieheltä. Hän toi niitä Virosta. Yksi kaiutin painaa kymmenen kiloa. Se on vakaa kolmitiekaiutin, joka sopii hyvin jyhkeän vahvistimen kaveriksi. Löysin vielä pienen cd/dvd-soittimen, jota ei oltu juuri käytetty koskaan. Tässä mainio paketti.
Ajattelin kasata varastosta löytämistäni laitteista paketin mahdollista ostajaa varten. Näin ostaja saisi
kuulla ja nähdä, että laitteet toimivat. Muutaman päivän tahkoamisen jälkeen sainkin homman toimimaan. Siis kuulumaan. Vanhassa laitteessa on aina omia ryytymis-ja väsymisilmiöitä, joita pitää ajaa pois. Mutta lopulta se alkoi soimaan. Wow ! Mikä soundi !
Päiväni oli pelastettu. Lopulta päätin, etten myy näitä hienoja laitteita. Nyt minulla on kaksi ikivanhaa stereopakettia, jotka täyttävät entisestään täyden työhuoneeni. Kaiken lisäksi näin kivikautisia laitteita ei käytä kukaan nuorempi ihminen. Heillä on pienet bluetooth-laitteet, joista kuuluu kaikki mahdollinen äänentoisto. Ei haittaa. Olen vanhan liiton miehiä. Mutta ennen kaikkea ääni on hunajaa. Soittelen näillä putkilaitteilla vain ihan keskipäivällä. Säästän naapurini korvia. Volyymi on kohdassa 1 asteikolla 7. Jos laittaisin kaiuttimet ulos parvekkeelle, voisin hoitaa Peltolammin musiikkifestivaalin Harman-Kardonin tehoilla. En kuitenkaan tee sitä. Minulle riittää jytinä omassa työhuoneessa.
Olen piirun verran onnellisempi ihminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti