Kävin tiistaina pitkästä aikaa Nokia Areenalla katsomassa kärkipeliä Ilves-TPS. Ottelu oli vauhdikas, tasainen jännitysnäytelmä alusta loppuun. Päästä päähän painettiin ja maalipaikkoja oli molemmilla runsaasti. Ilves oli tällä kertaa onnekkaampi ja voitti 3-1. Loppuun saakka TPS taisteli tasoituksesta, mutta Ilves kesti ja sai lopulta ratkaisumaalin tyhjiin. Nuori mies Samu Bau valttiin ottelun parhaaksi, sillä hän onnistui kauden ensimmäisessä maalissaan.
Katselin telkusta torstaina Ilves-KalPa ottelua. Vajaamiehinen KalPa oli hävinnyt edellisenä iltana 6-2 HPK:lle. Peli näytti paperilla selvältä. Toisin kuitenkin kävi. KalPa nappasi 0-1 voiton kotiin. Ilves tuudittautui pullasorsan rooliin alkua lukuunottamatta. Se antoi Kalpalle pisteet. KalPa puolusti ansiokkaasti ilman paineita ja ilmiömäinen maalivahti Randelin hoiteli loput. Vaisu Ilves väisteli vastuuta ja odotteli jonkun oman pelimiehen ratkaisevan pelin. Ei ratkaissut. Kun yhteispeli ei toimi, alkaa sooloilu ja sähläys. Ylivoimia oli Ilvekselle riittävästi, mutta joukkuepeli ei toiminut. Tässä näkyy perinteinen Ilves-ongelma. Pelataan vastustajan mukaan. Hyvää joukkuetta vastaan hyvin ja heikkoa joukkuetta vastaan heikosti. Nyt tuli hyvä opetus. En kyllä usko joukkueen oppivan tästä mitään. Joka tapauksessa tässä ei ole kevään mitalijoukkue. Henkinen voima puuttuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti