Tuttavallisesti Pjongtsang. Tänään Etelä-Korean talviolympialaiset avattiin. Etelä ja Pohjois-Korea ovat solmineet välirauhan ja esiintyvät kisoissa yhteisesti. Hyvä niin vaikka etelän ihmiset eivät siitä pidäkään. Suomen joukkue marssi veteraani Janne Ahosen kantaman lipun johdolla. Kiintoisa kysymys on, miten Suomi menestyy. Kuinka paljon tulee mitaleita ? Olympiakomitea on asettanyt tavoitteeksi 7 mitalia. Se on aika realistinen arvio. Potentiaalisia mitalisteja löytyy maastohiihdosta kaksi, yhdistetystä yksi, lumilautailusta yksi, ampumahiihdosta yksi, pikaluistelusta yksi ja jääkiekosta yksi. Enemmänkin voi tulla, mutta eri asia on kuitenkin, kuinka tämä on mahdollista. Etelä-Korea on vieraampi ympäristö kuin Euroopan tutut rinteet ja kaukalot. Joukkueessamme on satakunta urheilijaa ja oletettavasti iso joukko huoltajia, lääkäreitä,mfysioterapeutteja, hierojia, voitelijoita ja johtajia.
Positiivinen penkkiurheilija odottaa kymmentä mitalia. Pessimistisempi katsoja pelkää mitalien putoavan kolmeen tai neljää. Olen aiemmin kritisoinut paljon olympiakomitean huippu-urheiluylsikön toimintaa. Nyt kuitenkin odotan kuutta mitalia. Se on lähes yhtä paljon kuin urheilujohdon tavoite. Kuuden mitalin saavutuksella päitä ei putoile olympiakomitean johdosta. Johtopaikat on joka tapauksessa pantu hakuun ja kisojen jälkeen tehdään valintoja. Tässä on oikeaa tulos tai ulos meininkiä. Siksi seurailen mitalisaaliin kohoamista mielenkiinnolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti