Juuri ja juuri selvittiin presidentinvaalien huikeasta jännitysnäytelmästä, kun tuli todellinen pommi. Presidentille syntyi jälkikasvua. Mikä yllätysten yllätys. Ja vielä poika ! Onnea vaan sinne Mäntyniemeen.
Olemme vuosia, vuosikymmenia ja jopa vuosisatoja saaneet lukea mediasta kuinka Ruotsin kruununperilliset saavat nimiä. Ei hätää. Nyt meillä on oma presidenttiprinssi, jonka elämää saamme seurata mielenkiinnolla. Ensin tulee tietysti kiinnostavin momentti. Lapsen ensimmäinen näyttäytyminen julkisuudessa. Miltä hän näyttää ? Onko isänsä näköinen ? Sitten kastajaiset. Sen jälkeen seurataan kehityksen pikaista etenemistä. Miten nopeasti poika oppii sanomaan ensimmäisen sanan ja mikä se on ? Varmaan isä. Sitten hänmalkaa ryömimään, kävelemään, ajamaan polkuautoa ja vihdoin polkupyörää. Niin ja tietysti hiihtämään, luistelemaan ja erityisesti rullaluistelemaan. Sen jälkeen mennään tarhaan (tarvitseekohan hänen mennä päiväkotiin ?), kouluun ja lukioon. Sitten ylioppilaaksi, armeijaan ja kihloihin. Pian myös naimisiin. Mahtavan uran jälkeen onkin edessä eläkepäivät. Tai noh ! Eihän Saulikaan näytä eläkepäiviää ihan vielä viettävän.
Nyt pidemmittä puheitta asiaan. Mikä prinssille nimeksi ? Asiaa voidaan lähestyä monelta kannalta. Tietenkin presidenttipari tekee oman valintansa, mutta kun kyseessä on ikäänkuin koko Suomen oma poika, asian voi katsoa kuuluvan meille kaikille. Nimi voisi olla jotain Suomen historiaan liittyvää. Väinämöinen, Ilmarinen, Sampo, Kullervo tai Joukahainen olisivat hienoja Kalevalan kantaisien nimiä. Suomalaisten suurmiesten nimet olisivat juhlava kädenojennus maamme lähihistorian suuntaan. Pehr Gustav, Kyösti, Risto, Juho Kusti, Urho, Mauno, Martti tai Sauli. Tai sitten Elias, Eliel, Jean, Jörn tai Esapekka. Urheilumiehen nimiä ovat Paavo, Hannes, Ville, Lasse, Matti, Teemu tai Kimi. Vaimon kirjallinen intohimo näkyisi kirjailijanimissä Juhani, Aleksis, J.L., Frans Emil, Väinö tai Jari.
Presidentti on selvästi isänmaallinen mies. Silloin nimi voisi olla veteraaniemme nimiä sivuava. Toisaalta eurooppalainen nimi olisi kädenojennus EU:n suuntaan. Jos minä saisin päättää, nimi olisi jokin uusi ja uniikki. Sellainen jäisi mieleen ja pian kaikki nimeäisivät poikansa prinssin mukaan. Ihan niinkuin Amsterdamissa on sankoin joukoin Litmasen Jarin nimisiä poikia.
Oli nimi historiallinen tai ei, sen pitää olla miehekäs. Nyt Jonit, Janit, Jesset ja Jasset, Nikot ja Samit eivät tule kuuloon. Nimen pittää olla suomalaiseen graniittiin hakattu, vankka ja vakuuttava, koko kansan nimi. Siitä voimme nauttia vuosikymmeniä. Sitä voivat sitten ruotsalaiset ja muiden naapurimaiden eerikit kateellisina ihastella. Nimi, joka tuo mieleen Finlandia-hymnin alkutahdit,jääkiekkojoukkueen maailmanmestaruuden ja kuuman saunan kirpeät löylyt, pulahdus leppeään järveen ilta-auringon siivittäessä nauttimaan grillimakkaraa ja lapin kultaa.
Päätän raporttini täältä brittiläisen vedonlyöntiyhtiön sivuilta. Eero, Aapo, Tuomas, Simeoni, Juhani, Lauri.....?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti