Black Friday

Tänään se on taas täällä. Kauan kaivattu, pitkään himoittu. Musta perjantai, black friday. Olen jo pari päivää miettinyt ja hakenut sopivia ostokohteita, johon sijoitan eläkevarojani. Sijoittaisinko rahani Giganttiin, Verkkokauppaan tai Tokmannille ? Ostaisinko XXLn, Sportian vai UFFin tuotteita. Tai sitten tuttavallisesti Prisma, Citymarket tai Lidl ? Elisa, DNA, Telia ? Lopullisen päätöksen tekeminen oli helppoa, sillä olin asettanut ostoksille ylärajan. Valitettavasti se ylittyi, mutta en olen siitä yhtään harmissani. Sain hankittua parasta laatua ja hyvään hintaan. Kävi nimittäin niin, että sain eilen illalla sähköpostiviestin, joka sinetöi lopuullisesti hankintani. Minun ei tarvinnut taistella netissä erikoistarjouksista. Eikä tarvinnut jonotella aamulla seitsemältä. Sen sijaan lähdin aamulenkin jälkeen tähän paikkaan mukanani säkhöpostissa annettu alennuskoodi. Tulin näin  ja voitin, eli ostin tuotteet rauhallisesti ja tyylillä Wigrenin tehtaanmyymälästä.

Kokonaiskustannukset olivat 6 € eli euron suunnitelmiani enemmän, mutta sillä hinnalla sain paketin Wigrenin ohutlenkkiä (2€) ja kaksi pakettia herkkunakkeja (4€). Mitä ihminen voi enempää toivoa black fridayltä ? Ei kerrassaan mitään. Näillä mennään pitkälle kohti joulua.

Kotona taas

Matkalla on kivaa, mutta mukava on myöskin palata kotiin. Kaikki on tuttua ja helppoa.

Lunta sataa pihalle, saunassa on pehmeät löylyt, Wigren tehdamyymälä myi kaalikäärylerasian eurolla, postin lakko loppui, Kärpät voitti Jypin, oluttuoppi maksaa 8 €, joululauluja soitetaan tavarataloissa, ratikkareitti rakennetaan Sorin aukiolle, huomenna on black friday.

Mitä ihminen voikaan enempää toivoa ? Oma maa mansikkka, muu maa mustikka. Näinhän se menee.

Malaga

Viimeiseksi ja myös ensimmäiseksi oltiin Malagassa. Muutama tunti oli aikaa pyörähdellä keskustassa. Asukkaita tässä satamakaupungissa on 570.000. Pääkadulla valmistauduttiin Jouluun juhlavalojen asentamisella

Syötiin pinchoja (baskikielellä pinxoja) Lola-ravintolassa. Pinchotha ovat leivänpaloja, joiden päälle on laitettuja täytteitä. Koko komeuden lävistää tikku, pincho. Pinchot ovat eräänlaisia tapaksia, mutta niissä on tämä lävistävä tikku, kehäs, seiväs, what ever. Käytiin itse asiassa kaksi kertaa Lolassa, kun oli niin hyvää. Pinchot maksavat 2,10 -3,50 € kappale. Syötiin kala ja äyriäistäytteisiä tuotteita. Viinin ja oluen kera. Bueno !

Täällä Espanjassa on kovasti esillä naisiin kohdistunut väkivalta. Ainakin telkussa on ollut esillä paljon erilaista toimintaa ja tempauksia.Ympäri maata on järjestetty naisten mielenosoituksia. Aivan meidän huoneiston nurkalla liikkui kovaa ääntä pitävä naisten kulkue illan pimetessä.

Nyt tämäkin ilo on takana päin. Andalusia on nähty ja koettu. Toivon mukaan ensi vuonna 

käydään San Sebastianissa. Se on pinxojen kotipaikka ja Baskimaan keskeisiä kaupunkeja. 

Aurinkoa etsimässä

Eilinen päivä oli sen verran mestyksekäs Cordoban turistinähkävyyksien ja muun kansan vaelluksen suhteen, että päätettiin sunnuntaina keskittyä auringon etsimiseen. Sääennusteet lupasivat auringonpaistetta aamupäivällä puoleen päivään asti. Loppupäivä olisi pilvistä. Meiltähän kestää herätä, tehdä ja syödä aamiaista sekä tälläytyä katukuntoon suurin piirtein puolille päivin. Niin nytkin.

Huomasimme kadulla, että 35 Cordoban Media Maraton juostiin lähistöllä. Numeroista päätellen kisailijoita oli 10.000. Katselijoita ja tukijoukkoja oli moninkertainen määrä. Auringon etsijöille se tarkoitti suljettuja katuja ja valtavaa ihmismassaa. Aurinko kyllä paistoi, mutta sopivan penkin tai yleensä istuttavan paikan löytyminen oli kiven takana. Tai oikeastaan kivisillä aidoilla ja penkeillä  pystyi istumaan, muttei niihin useinkaan paistanut aurinko. Guadalquivir-joen (huom. sama joki kuin Sevillassa) varrelta löytyi muutama aurinkoinen kivetys. Juoksijat ja heidän tukijoukkonsa tankkailivat ja venyttelivät kipeytyneitä jäseniään. Hivuttauduimme pikku hiljaa kohti majapaikkaamme. Löysimmekin sattumalta sisäpihan, jossa oli auringonpaisteessa pöytyä ja tuoleja. Sisällä jaettiin maratonin palkintoja. Iltapäiväkahvia teki mieli. Kaikki lähiravintolat ja -kahvilat olivat täpötäysiä tai pöytäpaikkaa ei saanut capuccino juomiseen. Lopulta sellainen löytyi sivukadulta auringon paisteesta. Kello lähenteli kolmea. Kolmelta aurinko paistoi oman kämppämme pikku terassille. Aurinko siis jatkoi paistamistaan koko iltapäivän. Olimme onnellisia. Laitoimme tapaspöydän terassin viereen ja istuimme nauttimaan.

Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta. Olut oli kylmää ja viini maukasta. Jääkaapista löydetyt maukkaat tapaspalat maistuivat auringonpaisteessa. Iloa jatkui tappiin asti eli varttia vaille viiteen. Sitten aurinko painui läheisen Mezequitan Catedraalin portin taakse ja alkoivat uudet iltariennot.

Lauantai-illan huumaa

Täällä Cordobassa lauantai-iltaisin kansa ei katsele telkusta Putousta, uutisia tai iltaleffaa. Iltapäivällä käydään syömässä ja illalla kävellään kaduilla. Kaupat ovat auki ja puolet 324.000 asukkaan porukasta on ulkona liikenteessä. Koko perhe mukana.

                                                            Joulutorikin on avattu.

Tavaratalon jouluvalot muistuttavat talven tulosta.

Huvipuisto on keskeisellä kauppakadulla.

Ja roomalaisetkin ovat paikalla.

Cordoban nähtävyyksiä

Cordobasta löytyy muutakin nähtävää kuin Mezquita Cathedraali.

Alcazar ja sen hieno puisto.

Roomalainen silta Puerta Romana

Plaza de Corredera

Ja tietysti lauantai häät!

Mezquita Catedral

Paljon olen kirkkoja ja nähtävyyksiä nähnyt, mutten mitään tämän kaltaista. Mezquita tarkoittaa moskeijaa ja Catedral kirkkoa. Arabit rakensivat mosleijan 700-900 luvulla. Sitä käytettiin neljäsataa vuotta. Kuningas Ferdinand valloitti Cordoban 1200-luvulla ja muutti moskeijan kirkoksi. Pinta-alaa on peräti 24.000 neliötä. Tarkoituksena lienee ollut, että koko kaupungin väki mahtuu suojaan.

Sisällä on eri materiaaleista tehdyt kaaripylväiköt. Pylväitä on 850.

Joka suuntaan on tilaa sata metriä, ainakin.

Kaiken lisäksi sisällä on kristillinen kirkko ja paljon sen kuvia ja symboleja.

Voi ihmettä mikä rakennus!

Kaatosateessa

Eilen saavuimme Cordobaan sateisessa säässä. Tuuli vihmoi ja päivä oli hämärä. Joskus ihminen tekee virhearviointeja ja saa maksaa niistä. Se oli virhe. Me saimme kunnon kaatosateen. Päätimme lähteä sateessa kilometrin päässä olevaan kauppaan. Vettä vihmoi ja tuuli yltyi. Ylitimme roomalaisen sillan kaatosateessa. Löysimme lopulta kaupan, joka oli kiinni. Yllättäen omistaja tuli ja aukaisi puodin. Se oli surkea kauppa, mutta saimme tehtyä aamiaisostokset. Paluumatkalla sade ja tuuli yltyi lähes myrskyksi. Viimeisen sadan metrin aika satoi kuin saavista ja vesi tulvi kadulla. Olimme yltä päältä märkiä. Toinen sateenvarjo hajosi tuulen voimasta. Onneksi löytyi jotain kuivaa kämpästämme. Jos olisimme odottaneet pari tuntia ja suunnistaneet keskustaan, kaikki olisi mennyt toisin. Nyt kuivattelimme märkiä vaatteita yhden vuorokauden. Opimmeko mitään, tuskin ?

Anteeksi !

Kansanedusta Pirkka-Pekka Petelius on pyytänyt anteeksi saamelaisilta Pulttibois-ohjelman saamelaisvitsejä. Jatkossa kän aikoo pyydellä anteeksi myös romaaneilta ja muilta vähemmistöiltä menneiden ohjelmien vitsejä. Yleensähän ihmiset pyytelevät anteeksi pahoja tekojaan ennen viimeistä voitelua.  Voi olla, että Peteliuksella onkin ketunhäntä kainalossa ja edessä siintää uusi kausi kansanedustajana ja mukava eläke kahden kauden jälkeen.

Aake Kalliala ei sen sijaan aio pyytää anteeksi, koska ei ole kansanedustaja eikä tule saamaan kansanedustajan eläkettäkään. Kansan katse onkin nyt suuntautunut muihin koomikoihin. Anteeksipyyntöä odottavat ainakin rikkaat, köyhät, sairaat, yrittäjät, johtajat, papit, urheilijat, seksuaaliset vähemmistöt, seksuaaliset enemmistöt, muusikot, maanviljelijät, ministerit, kansanedustajat ja Tasavallan Presidentti. Tai ei hän nyt sentään odota mitään anteeksipyyntöjä vitsailijoilta? Mitä turhia. Kuka pyytää seuraavaksi anteeksi irvailujaan ja vitsejään ? Vesa-Matti Loiri, Sami Hedberg, Krisse Salminen, Heikit Kinnunen tai Silvennoinen, Eija Vilpas, Ismo Leikola, Simo Frangen, Pirjo Heikkilä, Jukka Puotila, Mikko Kivinen, Aku Hirviniemi ? (Eikös Aku jo pyydellyt anteeksi joiltakin tytöiltä...?)  Koska alkavat anteeksipyynnöt oikein toden teolla ja mistä asioista ?

Peteliuksen anteeksipyynnöt on huomattu kuitenkin muualla.

Vaasan Sportin valmentaja on pyytänyt melkein anteeksi kommenttejaan pelaajien "kusemisesta" hänen päälleen. Tarkkoitti tietenkin, että Sportin tunnuksen päälle. "Pelaajat ovat pelanneet huonosti, mutta missä vika. Ehkä myös minussa on ollut jonkin verran vikaa."

Postin lakko on saanut aikaan monenlaisia anteeksipyyntöjä. Ammattiliitot ovat pyydelleet toisiltaan anteeksi. Demariministerit ovat pyydelleet taas kerran anteeksi kommenttejaan ja lupauksiaan. Työnantajat ja Postin johto ovat pyytäneet anteeksi korkeita palkkoja. Pian Joulupukki pyytää
anteeksi, kun posteljoonit eivät ole tuoneet kilttien lasten lahjatoivomuksia Korvatunturille.

Ruotsin oppositiojohtaja, konservatiivien, Kristersson on pyytänyt anteeksi Ruotsissa tapahtuneita räjähdyksiä, autojen polttoja sun muuta hässäköintiä. Syynä ovat menneiden poliitikkojen toimet massamaahanmuuton järjestämisessä ja integroimisen epäonnistuminen. Pääministeri on yrittänyt selitellä tapahtuneita ilman anteeksipyyntöjä. Kuten kokeneen poliitikon kuuluu.

Prinssi Andrew on pyytänyt anteeksi äidiltään kuningatar Elisabethiltä. Seksuaalinen ahdistelu ja jopa raiskaus ovat saaneet prinssin pyytämään hänen poistamistaan hovietiketistä. Prinssin arvoa ei Elisabeth ole kuitenkaan lakkauttamassa. Sen verran sympatiaa äidillä on lastaan kohtaan..

Viihteellä

Torstai iltana oltiin Sevillan yössä viihteellä. Alameda de Hercules aukiolla vietettiin Monkey Week festaria. Liput olivat siinä määrin kalliit (35 €) ja musiikki paikallista poppia, että päätimme jättää apinoimisen nuoremmille. Ehdimme kuunnella aidan takaa tai oikeastaan kaikki lähiseudulla joutuivat kuulemaan discopopin hurman. Laulajaduo, naisrumpali ja tietsikkatausta antoivat rahan edestä vastiketta monisatapäiselle yleisölle. Aitoa espanjalaista biletystä. Sen verran tirkistelimme, että baaritiski oli iso ja komea.

Samassa kadunkulmassa oli Jazz Naima Sevilla - niminen pikkubaari. Siellä esiintyi blueslaulaja Little Boy Quique komppikaverin kanssa. Little Boy oli kyllä kuusissakymmenissä, mutta bluesin syke oli vahvasti veressä. Kuultiin Robert Johnsonia, Muddy Watersia ja B.B. Kingiä. Ja taisipa tulla John Mayaliakin. Bluesmies osoittautui oivaksi huuliharpistiksi ja laulajaksi. Kitaran soitto sujui väliin loistokkaasti ja väliin muuten vain. Yleisöä oli paikalla reilu kymmenkunta bluesfania meidän
lisäksemme. Eikä maksanut mitään.

Bluesmies Little Boy Quique kuvassa vasemmalla.

Syöminen on halpaa

Ruokakaupassa hinnat ovat meikäläisittäin huokeat. En enää yhtään ihmettele, miksi suomalaiset tulevat tänne talvea pakoon. Ilmasto on ystävällinen ja hintataso halpa. Jouduin ostamaan kuvan keppanan, sillä se maksoi van 0,25 senttiä. Maku oli ihan koffimaisen hyvää. Paketti italialaista Mortadella-makkarasiivuja (200gr.) maksoi 0,65 senttiä.  Kaksi isoa sämpylää ja pitkä kermamunkki maksoivat yhteensä 1,50 €. Siitä kermamunkin hinta oli 1,10 €. Kaksi kiloa tomaatteja maksoi 1,75 €. Suklainen tryffelirasia oli 1,10 €. Nestlen 100 gramman tumma suklaalevy 0,67 €. Halvin tähän asti löydetty punkkupullo on ollut 1,09 €. En tosin maistanut, mutta kahden euron punkku Los Molinos on samaa mitä myydään alkossa neljä kertaa kalliimmalla.

Olemme syöneet nyt viikon verran tapaksia joka ilta. Juomana lasi olutta ja viiniä. Hinta on ollut alle 25 €. Vatsa on ollut aivan täynnä. Näillä hinnoilla Suomenkin ravintolat olisivat täynnä ruokailijoita.

Itsekin alan olla vähän kahden vaiheilla. Pitäisikö kokeilla elämää Espanjassa ? Ehkä pari kuukautta ensiksi. En kuitenkaan haaveile suunnistavani Marbellaan, Fuengirolaan tai muihin suomalaisiin eläketaajamiin. Katsotaan sitten tämän reissun jälkeen, mitä mieleen tulee. Sevilla ei ole ainakaan hassumpi kohde.

Kirkot

Katolisessa maassa kun ollaan kirkot ovat merkittävä osa katukuvaa. Katumme San Pablon varrella on kullattu ja juhlavasti koristeltu kirkko. Nimeltään Iglesia de la Magdalena.Komeudella ei ole mitään rajaa. Kuitenkin seinillä on paljon rapistumia ja toisen pään kattoa uudistetaan. Alttari on täynnä kultaa ja koristeita.

Yllättäen kadun toisella puolella on toinen kirkko, Hermandad de Montserrat, joka on varsin vaatimaton. Lieneekö sitten erilainen oppisuunta ? Mene ja tiedä. Meillä on uskonnollisuuden takia tapana laittaa muutama kymmensenttinen boksiin ja sytyttää kynttilä. Ehkä sillä rahoitetaan näitä rapistuvia kaunottaria. Taivaspaikka sillä tuskin saavutetaan.

                                Kullatun kirkon nimi on Iglesia de la Magdalena

Triana

Triana on Guadalquivir joen toisella puolen. Se on vähän niinkuin paikallisten ihmisten kaupunginosa - pieni ja kotoisa. Harmllinen vsisade teki näkymästä kostean. Siitä huolimatta ilmassa oli miellyttävää tuttavallisuutta. Samaa, joka löytyy Pispalasta ja monien kaupunkien vaihtoehtoalueista.

Onnea tarvitaan kun ihminen lähtee Trianasta Sevillaaan. Tai, no, Sevillassahan sitä ollaan täälläkin puolella.

Mercados

Suosikkikohteitamme jokaisella matkallamme ovat olleet kauppahallit. Niitä löytyi Sevillasta kolme. Huoneistomme lähellä on Mercado Arenal.

Tristanan puolelta aivan Puente de Trianan sillan kupeesta löytyy Mercado Triana. Oikein viehättävä kappahalli, jossa on myyntipaikkojen lisäksi useita pieniä ravintoloita.

Sienten alakerrasta löytyy toinen mercado nimeltään Encarnation. Lieneekö uudestisyntyminen suomeksi. Kuvan Serranon kinkut maksavat kokonaisina 290 € , mutta ne on pakattu kangaspussiin. Siinäpä joululahjavinkki niille, jotka ovat saaneet jo kaikkea.

Los Setas

"Sienten" katolla on näköalatasanne. Sieltä näkyy koko Sevillan kaupunki. Hienosti kierrätetty polku kulkee sienen päällä. Tämä on eläkeläisten vuoristorata. Riittävän jännittävä meikäläiselle. Hissi näköalapaikalle maksaa 3 €. Varmasti hieno näkymä aurinkoisena päivänä. Hienolta näyttää sadepäivänäkin.

Hauskasti ryhmä koululaisia oli näköalapaikalla kanssamme. Nuori poika huutaa Viva la Sevilla.

Metropol Parasol

Kaikkea sitä näkee. Kyseessä on eräs maailman suurimmista puurakennuksista. Kuusi aurinkovarjoa suojaa kansaa Sevillassa. Jurgen Mayer H. suunnitteli koko komeuden ja rakentamin kesti 2005-2011. Metsäliiton Finnforest toimitti puutavaran. Paikalliset kutsuvat tätä rakennelmaa nimellä Los Setas, sienet. Alakerrassa on kauppahalli ja argeologinen museo. Keskiosassa tapahtumatori ja yläkerroksessa näköalatasanne ja ravintola.

Yritän jeesasta, ettei sieni putoa kansan päälle

Flamenco

Mitä olisi Espanja ilman flamencoa ? Jo Jerezissä laulettiin ja tanssittiin kadulla. Sevillassa ammattilaistanssijat mainostavat lanssitapahtumia ja esittelevät taitojaan turistirysien läheisyydessä. Kaupungista löytyy flamencoteattereita ja kouluja. Temperamenttiä, rytmiä ja ryhtiä löytyy. Flamencoon tarvitaan ainakin kolme henkilöä. Kitaristi, laulaja ja ainakin yksi tanssija. Useimmin useita. Korot kopisevat ja vokalisti laulaa puolihuutoa kuin suuressa hädässä. Upea rytmitaju ja ryhti kiinnittävät huomiota tavallisen harrastelijankin esityksessä.

                     Ole !

Ole !

Ole !

Sevilla

Andalusian suurin kaupunki on Sevilla, jossa on 700.000 asukasta. Metropolin (seutuknnan) asukasluku on 1,5 miljoonaa. Vadiziin ja Jereziin verrattu Sevilla on iso, tarkoitan Iso. Leveitä puistokatuja, vanhoja linnoja, muistomerkkejä aukioita ja linnoituksia. Tykkään erityisesti hienoista puistoista. Sevillaa voi verrata jotenkin Pariisiin. Guadalquivir joki halkaiseen kaupungin ja on mukava vesireitti keskustan kupeessa. Kävimme kiertelemässä jalkaisin muutamia keskeisiä maamerkkejä.

                         Puerte de Triana, kolmen kaaren silta.

Torre del Oro, pyöreä näkötorni joen varrella

Real Alcazar

Plaza de Espana

Shit's berries

Eilen meillä oli erikoinen päivä. Ensimmäiseksi etsittiin tunti supermarkettia. Ei löytynyt kilometrienkaan päästä. Tunti meni. Sitten sellainen löytyi sadan metrin päästä. Vielä lähempänä löytyi tavaratalo, jossa oli iso supermarket.

Kämpillä pestiin vaatteita pesukoneella. Koneessa oli myös kuivaus. Pesua kesti kolme tuntia. Tosi kauan. Oliko kone epäkunnossa ? Yritin soitella jo apua, mutta kone jatkoi pyörimistä. Sitten lopulta kone stoppasi ja pyykit olivat puhtaita ja kuivia.

Seuraavaksi ei saatu sammutettua telkkua. Jätimme sen auki, kun lähdimme syömään.

Suunnistimme meksikolaiseen ravintolaan, jonka nimi oli Cantina Mexicana. Löysimme lopulta paikan ja tilasimme. Söimme rauhassa ja huomasimme yllätykseksi, että meksikolainen paikka olikin viereinen. Kirkkaat valot, värikkäät huonekalut ja erilaiset kasvit olivat hämänneet. Ruokakin oli tuttua andalusialaista. Päätimme mennä meksikolaiseen toisena iltana.

Kotona telkku saatiin lopulta sammumaan ilman kapulaa. Sen sijaan hiustenkuivaaja ei nyt toiminut. Asunto on muuten ultramoderni. Avaimina toimivat kortit kuten hotellissa. Joskus kaikki menee kuitenkin käsille. Se päivä oli toivottavasti vain eilen.

Tosin yöllä kuuluui kovaa liikenteen melua, roskisautot tyhjentelivät roskiksia ja aamu seitsemältä läheisen raksan äijät alkoivat kaataa jotain seinää. Yöunet jäivät lyhyiksi myös selkäkipujen takia.

Mutta nyt loppuu valitus. Sanomatta jäi, että tulimme Sevillaan ja otsikko on vapaamielinen käännös termistä "paskan marjat !".

Tio Pepe

        Tio Pepeä löytyy miljoonia litroja (huom. Cadizista ostettu toppatakki)

Jerez tunnetaan flamencosta ja moottoripyöräkisoista. Mutta erityisesti sherrystä. Kävimme kaksituntisen tutustumiskäynnin Gonzalez Byassin viinikellareilla. Pääpaikan pinta-ala on useita hehtaareja ja siellä on lukuisia erilaisia kellareita. Kuulimme historiaa ja nykyisyyttä. Yhtiön tunnetuin tuote on Tio Pepe sherry. Yhtiöllä on sherryjen lisäksi monenlaisia viinejä ja brandyä sekä muitakin alkoholituotteita. Myös erilaisia viinitaloja on ympäri Espanjaa. Kellareissa oli monenlaisia tynnyreitä, joissa oli maailman kuuluisuuksien nimikirjoituksia lähtien Espanjan kuninkaallisista Orson Wellesiin, Steven Spielbergiin, Agostinoon ja Alonsoon. Tio Pepeä viedään ympäri maailmaa ja sitä löytyy sekä kuivana että makeana. Oma suosikkisherryni on kuitenkin makea Pedro Ximenez, joka on myös rypälelajikkeen nimi.

                     Ja kierrosen lopuksi maisteltiin tapaksia ja sherrejä

Jerez

Virallinen nimi on Jerez de la Frontiera. Monissa Andalusian kaupungeissa on tämä loppuosa Frontiera (raja). Ne ovat olleet kai rajakaupunkeja joskus menneisyydessä. Tai ehkä nykyäänkin suhteessa Marokkoon. Kuka tietää. Asukkaita on Tampereen verran eli 213.000 asukasta. Siis tuplasti enemmän kuin Cadizissa.

Melkoinen yllätys on tämä Jerez ja niin myös asuntomme. Majapaikkamme on aivan mahtavan taiteellinen studio, jossa on korkea huone ja paljon taidetta. Myös kaikki mukavuudet pesukoneista kahden kerroksen sänkyihin. Ei tarkoita kerrossänkyjä. Eräänlainen ateljee huoneisto.

Lauantai iltana törmäilemme ihmisiä kuhiseviin baareihin. Ja kun sanon kuhisevia, tarkoitan valtaisaa
määrää ihmisiä ja suoranaista huutoa, meteliä, tönimistä, hässäkkää.  Ollaan ulkona ja sisällä. Sama huuto päällä. Näitä baareja ja kadunpätkiä löydetään kolmessa eri paikassa. Juomatkin ovat halpoja.
Nyt ollaan sherrykaupungissa. Se tarkoittaa, että esimerkiksi sherrybaarissa nimeltään Tabanco Plateros lasillinen sherryä maksaa euron ja pari desiä bisseä 1,20 €. Se tarkoittaa Pohjan pojalle ihan liian halpoja hintoja. Toki useimmissa baareissa gin tonic maksaa vitosen. Ostin paidankin.

No, tästä pitää selvitä ja jatkaa kaupungin tutkistelua.

Aurinkoa

Paistaahan se päivä risukasaankiin saati Cadiziin. Pohjois-Espanjassa sataa lunta, mutta läässä paistelee päivä. Mikäs sen somempaa. Koko päivä on mennytkin aurinkoisia puistonpenkkejä metsästellessä.

                                       Kalatorilta löytyy myös näitä pitkäjalkaisia mönkijöitä

Ruoka on täällä ehdoton hittituote. Kalaa on tarjolla joka puolella ja samoin äyriäisiä. Eilen syötiin puoli kiloa paistettuja mereneläviä ja äyriäissalaattia. Lisänä olut ja lasi punkkua. Lysti maksoi alle kaksi kymppiä. Edellisenä iltana ja tänään syötiin paikassa nimetään Viajero del Merkao. Silloin uppopaistettuja katkarapu-juustopalleroita ja mustaa simpukkariisiä nyt paistettuja anjoviksia ja tonnikalaa simpukkacouscousin kanssa. Hintaa tuli kolmisen kymppiä. Päivän paras hetki on päästä valitsemaan kalaisia tapaksia ja maistella niitä rauhassa viinin kanssa.

Valkoinen kaupunki Cadiz

Täällä Cadizissa asuu 120.000 asukasta. Sitä on vaikea hahmottaa, sillä kapeat kadut ja kävelytiet ovat aika hiljaisia kun liikutaan vanhassa keskustassa. Mandariinejä kyllä kasvaa katujen varsill. Arkkitehtuuri ja marmoroidut kadut tekevät meikäläiseen ison vaikutuksen. Tämä on selvästi minun kaupunkini.  Varsinkin illalla kapeat kujat pääsevät oikeuksiinsa. Samoin lukuisat kahvilat kaupat ja ravintolat.

Sää on pilvinen ja tuulee reippaasti. Meren äärellä kun olemme. Mutta lämpötila pyörii hieman alle parin kymmenen.

Cadizin kalat

Espanjan eteläosassa sijaitseva Cadiz on kalakaupunki tai merenelävien kaupunki. Parhaiten sen huomaa kauppahallista. Kalaa ja äyriäisiä on moneen lähtöön. Kalaa myyviä kauppiaita on ehkä kolmekymmentä. Herkullista, vai mitä ?