Cross Curren Trion perustaja on tablan soittaja Zakir Hussain. Muut jäsenet löytyvät jazztaivaan kirkkaamilta tähdiltä. Basisti Dave Holland ja saksofonisti Chris Potter. Itse asiassa odotin tämän vuotisilta jatseilta juuri brittiläisen Potterin esitystä. Tasapainoisessa triossa kaikki mestarit saivat omia henkeä salpaavia osuuksia ja yhteissoitto oli saumatonta. Hieman ehkä Potterin rikas ja runsas fonin soitto jäi paraimmasta mahdollisesta bändin ja kappaleiden harmonian takia.
Täysin uusi tuttavuus oli kuusimiehinen ranskalainen Theo Ceccaldi Freaks. Nimensä mukaisesti friikit pauhasivat kovaa ja korkealta. Pääfriikkinä heilui (sanan mukaisesti) sähköviulua soittanut maestro Theo Ceccaldi. Musiikki oli silkkaa energiaa ja luulen, että ajoittain Pakkahuoneen katto
kohosi puoli metriä bändin takoman äänen voimasta. Musiikki oli sekoitus jazzia, rockia, noisea,
ja kaikkea muuta. Sähköistä ja tukevaa poljentoa koko tunnin setti.
Ja sitten tämä kuubalainen pianisti Omar Sosa ja laulajatar, viulisti Yilian Canizares. Kuubalainen musiikki on perinteisesti monirytmistä ja paikallisilla muusikoilla on läkähdyttävä ammattitaito. Ylisanat eivät lopu, kun kuvataan tämän kaksikon soittoa ja musiikkia. Jazzia, sonia, salsaa ja kaiken maailman karibian rytmeja. Tai sävyisää ja intohimoista tunnelmointia, jossa hienostuneilla vivahteilla luodaan koskettavia elämyksiä. Kolmantena pyöränä oli perkussionisti Gustavo Ovalles. Hieno kokonaisuus, joka nousee tinkimättömästä musiikin esittämisestä, taidosta ja karismasta. Tämä bändi on yhtä hyvin kotonaan pienen kaupungin jazzfestareilla tai maailman kovimmilla estradeilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti