Nokkoskeitto

 Ruoan hinta on noussut niin korkeisiin sfääreihin, että eläkeläisten pitää löytää uusia halvempia keinoja päivittäisille aterioille. Yksi edullinen raaka-aine on nokkonen. Sehän kasvaa nyt polkujen ja metsien reunoilla. Nokkonen kannattaa poimia nuorena ennen kukkimista. Silloin maku ja ravinteet ovat tapissaan.

Keräsin pussillisen nokkosenlatvoja aamulenkillä. Huuhtelin lehdet ja kiehautin ne muutaman minuutin ajan vedessä. Laitoin kattilan pohjalle 20 gramma voita sulamaan. Sen jälkeen sekoitin nokkosiin reilun ruokalusikallisen vehnäjauhoja. Seos kattilaan ja hitaasti sekoitellen puolitoista litraa maitoa sekaan. Loppuvaiheessa lisäsin yhden kasviliemikuution. Helppoa ja hyvää. Lisäkkeeksi voi laittaa puolikkaan kananmunan, mikäli on varaa ostaa niitä.

Maukasta keittoa tuli lähes pari litraa. Hinta jää mukavasti alle euron. Nokkosia voi hyvin käydä poimimassa isompia määriä. Ne kannattaa kiehauttaa ja laittaa pakastimeen kesää ja syksyä varten. Sillä tavoin voi hieman helpottaa ruokakustannusten nousua ja omaa budjettia. Pianhan niitä sienilakin alkaa nousta, ainakin sateella.

Suomi on uusi maailmanmestari !

 

Ensin voitettiin olympiakultaa ja sitten maailman mestaruus. Sanomattakin on selvää, että voitto on meidän. Varsinkin pokaali. Sitä säilytetään hyvissä käsissä ensi kevääseen asti. Katsotaan sitten annetaanko se pois jollekin vai pidetäänkö itse.

Lottovoitto vai vitsi ?

 Vedettiin pitkästä aikaa lottorivejä. Tällä kerralla tuli myös voitto. Ei tosin päävoitto. Voitimme 2 euroa ! Luitte aivan oikein. Kokonaista kaksi euroa ! Mitähän silläkin summalla tekisi ?

Yleensä ole ollut iloinen mitä tahansa voitosta, mutta tällä kerralla en ollut yhtään iloinen. Tämä tuntui jonkinlaiselta pilalta. Meitä on huijattu ja jossain joku nauraa makeasti. 2 € on hyvä vitsi. Yksi rivi maksaa euron. Pienin voitto on 2 euroa ja sen saa kun tietää kolme numeroa ja lisänumeron oikein. Siis yhteensä neljä numeroa oikein. Veikkaus antaa siitä palkinnoksi tämä mahtavan summan kaksi ekeä.

Ehdotan, että koko Veikkaus lopetetaan ja kansan huijaaminen lopetetaan samalla. Tällainen kansalaisten halveeraaminen saa riittää. Epäluottamus Veikkauksen touhuille on tullut määränpäähän. Näkemiin. Rikkaus. Teitä ei enää kaivata. Annetaan peliyhtiöiden hoitaa pelaamisen markkinoita ja asetetaan niille yhteiskunnan taholta riittävät ehdot. 

Jääkiekon MM-kisojen välierät

 Suomi sai puolustelemalla loppuottelupaikan Yhdysvaltoja vastaan. Suomen peli sujui kohtalaisesti kaksi ja puoli erää. Sen jälkeen lopetettiin hyökkääminen ja oma pelaaminen. Puolikkaan kolmannen erän joutui jännittämään kauhunäytelmää. Suomi seisoi ja antoi USAn pitää kiekkoa ja hyökätä. Lopulta selvittiin säikähdyksellä. Loppuottelupaikka napsahti meikäläisille. Syyttä Slovakia ei ole protestoinut Suomen puolustusvoittoisen kontrollipelin kuihduttavan koko lajia. Se ei ole millään tavalla kaunista pelaamista. Itse pidän nopeasta pelistä, voimahyökkäämisestä ja kääntöpelistä.

Kanada hoiteli suvereenisti Jalosen luotsaaman Tsekin. Kanukkien hyökkäykset puhkoivat jatkuvasti Tsekin heiveröisen puolustuksen. Tšekki voi olla tyytyväinen pronssipeliin, mutta peli ei ole noussut takavuosien nopean klip-klap yhteispelin tasolle. Nähdyn perusteella Kanadaa voi pitää ylivoimaisena voittajasuosikkina loppuottelussa. Tuli mieleen; kävikö tässä niin, että kisojen kaksi parasta joukkuetta kohtasivat jo puolivälierässä eli Kanada ja Ruotsi ? Kanada voitti niukasti jatkoajalla. Ruotsi hävisi täpärästi johdettuaan lähes koko otteluun ajan ja putosi pois. Jos niin kävi, se on nykyjärjestelmän pieni puute.

Oli miten oli. Suomella on vastassa voimajoukkue, joka ei pysähdy keskialueen puolustukseen, kiekkokontrolliin tai viiveavauksiin. Kanadaan vastaan pitää vastata voimalla ja nopeudella. Maalipaikat on osattava hyödyntää ja puolustuksen pitää torjua useamman aallon hyökkäykset. Tämän lisäksi maalivahtipelin pitää onnistua täydellisesti. Kanadalainen pelitapa perustuu nopeisiin hyökkäyksiin, jossa kiekko lyödään joka paikasta maalille. Meikäläiset pyörittävät peliä kontrolloidusti. Pelataan ison kaukalon laidoilla ja nurkissa ja yritetään löytää sieltä avoimia paikkoja. 

Hopea ei ole häpeä, vaikka hopea hävitään ja pronssi voitetaan. Hopea on kuitenkin kova saavutus Suomelle.

Kevät kääntyy melkein kesään

 

Tulppaanit ja narsissit työntyvät pihan penkistä esiin. Kevät on myöhässä. Viime vuonna otin kyseisen kuvan 16. toukokuuta. Nyt on kulunut kymmenen päivää pidempään.

Luumupuu kukkii lupaavasti. Naapurin omenapuu ei ole vielä päässyt kukkaloistoon, mutta meillä kukkii mukavasti. Toivon mukaan se tarkoittaa luumusatoa. Pariin vuoteen ei ole tullut luumun luumua.

Riemuylioppilaat 1971

 

Paljon aikaa ja vettä on virrannut Vuoksessa siitä, kun meidän luokka pääsi ylioppilaaksi Imatran Yhteislyseosta. Viidenkymmenen yhden vuoden takaa päätimme kokoontua jälleen yhteen. Korona hyydytti aikeet pari kertaa, mutta kolmas kerta toden sanoo. Se oli viime lauantaina. Sadasta ylioppilaasta 46 oli saapunut Imatralle. Käytiin katsomassa vanhaa lukion taloa, otettiin vahvistuksia Kuohun terassilla ja lopulta juhlittiin tapaamista päivällisillä Valtionhotellissa. Oma luokkamme oli tuttu, sillä olemme kokoontuneet säännöllisesti. Viimeeksi kolme vuotta sitten. Muut olivatkin sitten enemmän tai vähemmän hakusessa. Totuus paljastui. Olemme kaikki varsin vanhoja. Toiset enemmän ja toiset vielä enemmän. Vanhan kuoren sisältä löytyi useimmin tuttu nuori hahmo ja persoona. Paljon emme ole muuttuneet vuodesta 1971. Joka tapauksessa tapaaminen toi valoa ja virkistystä synkeään elämään. Sitä saa olla lisää.

Meikäläinen löytyy kolmannesta rivistä, vihreä kaulahuivi kaulalla. Ja vieressä oikealla puolella on vaimoni.

Suomi - Tšekki

 

Kävin korkkaamassa Nokia Arenan. Iso oli. Odotin vielä enemmän, kun oli suitsutettu niin paljon. Noo, mutta meneehän se noinkin. Valoshow oli hieno. Ääni oli hyvätasoinen. Kuului kovaa, mutta ääni ei puuroutunut niinkuin Hakametsässä. Piippuhyllyltä näki kaiken hyvin. Kuulutuksista pystyi saamaan selvää. Käytävät olivat aika askeettista ja paikat ruuhkautuivat, kun ihmiset jonottivat ostoksia ja toiset kiersivät ympyrää.

Pelattiin MM-lätkän viimeinen ottelu. Suomi kontrolloi peliä ja teki tarvittavat maalit. Suomen pelitapa on muuttunut vanhan Ruotsin kaltaiseksi. Pidetään kiekkoa, kontrolloidaan peliä ja vältetään virheitä. Aina tulee muutama paikka ja niistä isketään maalit. Saa nähdä kuinka pitkälle sillä pelillä pärjää nopeita joukkueita vastaan. Tšekki oli hyytynyt vanhasta tsekistä. Entinen kovaa luisteleva joukkue etsi jotain, muttei löytänyt. Torstaina alkavat tosipelit. Suomi ottaa mittaa olympialaisten sensaatiojoukkue Slovakiasta. Kaiken lisäksi ensi vuonna jatketaan. Tampere sai myös ensi vuoden kisat järjestettäväksi Latvian Riikan kanssa

Paikalla oli 11.600 katsojaa. Tilaisuudesta poistuminen sujui nopeasti. Mitään ruuhkia ei ollut ainakaan meillä. Kävelimme tyytyväisenä rauhallisesti Kansikadulle. 

Suojelumetsä ?

 Tunnustan heti, etten ole mitenkään erityisemmin luontoihminen. Lapsuuden ja nuoruden elämää kuului kuitenkin kesämökki Nurmijärven rannassa Raitjärvellä. Lähimetsän tulivat tutuiksi sekä omissa leikeissä että marjojen ja sienien piminnassa. Voisin sanoa, että metsä on minulle tuttu.

Muutin Peltolammille 2006. Huomioin heti mukavat metsiköt asutusten ja teiden välissä. Metsiköitä on Peltolammilla paljon. Ne ovat pieniä kaistaleita, mutta antavat vaikutelman luonnon keskellä olevasta asuinalueesta. Seuraavien vuosien aikana opin huomaamaan, että metsiköitä hoidettiin. Lähes joka vuosi puita tai taimikoita kaadettiin. Ehkä tarkoitus oli pitää metsiä kunnossa tai kaataa lahoavaia puita pois teiden varsilta, mutta seuraus oli selvä. Metsiköt muuttuivat vuosi vuodelta puistomaisemmiksi.  Aluskasvillisuutta oli, muttei mitää pusikoita. Isoja puita oli harvennettu systemaattisesti kaikissa metsiköissä. Muistelin omaa lapsuuttani ja jännittäviä hetkiä erilaisissa ryteiköissä. Tämän päivän Peltolammin lapsille sellaista jännitystä ei ole tarjolla. Kaikki on siistitty. Viime talvena iso metsäkone kävi kaatamassa pöllejä lähimetsistä jonkun syyn takia. Pöllipinoja on nyt joka puolella odottamassa noutajaa. Oliko kaupungilla kenties rahapula ?

Kävelin tuttua lenkkiä Peltolammin ympäri. Se on ympäri vuoden hyvin suosittu reitti. Muutama vuosi sitten Tamperelaisessa oli juttua paikallisesta asukkaasta, joka oli tehnyt aloitteen lenkkipolun varren puiden kaatamisesta. Niistä tuli kuulemma risuja ladulle ja kaatuvat puut olivat vaarallisia ulkoilijoille. Tämän seurauksena puita kaadettiin sieltä täältä jokunen kymmenen. Nyt hommaa oli jatkettu uudella innolla todella ahkerasti. Polun molemmin puolin kaikki puut ja risut oli kaadettu parin metrin leveydeltä. Kaikki puut ja risut oli jätetty hujan hajan metsikön reunaan. Lenkkipolku ei ole enää polku vaan ankean laakea kulkuväylä. Metsän puut tai risukoiden oksat eivät enää uhkaa ulkoilijoita. Metsä näyttää kuin myrskyn jäljiltä, kun isot puut makaavat sikin sokin päällekkäin. Kaiken kukkuraksi yhdellä kulmalla on pieni lappu, jossa lukee : ”Yksityinen suojelumetsä”.  Minusta siinä voisi lukea: ihmisen tuhoama metsä, entinen metsä tai raiskattu metsä. Metsä voi olla kaunis. Ja myös puistoineen metsikkö voi olla kaunis, mutta tämä Peltolammin suojelumetsä on ruma ja vastenmielinen. Ehkä seuraavaksi on odotettavissa asfaltointi.

Yskä

 ”Paha yskä yhä pahenee”. ”Yksikseskös yskiskelet ?”

Minulla on yskä. Ensi kurkku tuli kipeäksi. Sen jälkeen alkoi räkätauti. Kolme viikkoa sitten aloin yskimään. Pari päivää siitä menin apteekkiin. Pyysin limaa irroittavaa yskänlääkettä. Ystävällinen farmaseutti kysyi kuinka kauan yskä oli kestänyt. Limaa irrottavaa yskänlääkettä suositellaan silloin kun yskä on kestänyt pitkään. Otin siten yskänärsytystä rauhoittavaa yskänlääkettä. Resilaria. Yskä ei rauhoittunut, mutta yskänlääke loppui. Ostin toisen pullon samaa yskänlääkettä. Kun yskänlääke alkoi loppumaan, päätin mennä apteekkiin ja ostaa limaa irroittavaa yskänlääkettä. Yskä oli kestänyt tovin. Nyt olen ottanut sitä neljä päivää. Yskä on ollut koko ajan aivan samanlainen. Pieni ilo on siitä, etten juurikaan yski öisin. Päivisin sitäkin enemmän.

Flunssaan olen ottanut Parasetamol- kipulääkettä ja Finnrex-flunssalääkettä. Olen juonut kuumaa mehua, lämmintä maitoa ja syönyt hunajaa. Pää on täynnä räkää ja jatkan yskimistä. Mistään ei ole ollut mitään hyötyä ! Yhtä hyvin olisin voinut turvautua kraanaveden parantavaan voimaan. ”Pari lusikallista kraanavettä neljästi päivässä auttaa ja lieventää flunssan oireita.” Oletan, että saisin ihmisiltä erilaisia ” hyviä ja toimivia” ohjeita flunssa torjuntaan. En ole kysellyt.

Ottaa pannuun ja raskaasti ! Tiedän kokemuksesta, että flunssa kestää näin vanhalla ihmisellä pitkään. Se ei kuitenkaan lievitä yhtään oloa. Usko on eräs parhaimmista hoitokeinoista. Otetaan lumelääke Placeboa ja tullaan terveeksi. Sitä aion kokeilla seuraavaksi. Eikä maksa mitään.

Vapun tietovisan vastaukset

Meinasi unohtua aivan täysin.  Tässähän nämä tulevat

1. A. La Paz

2. C. Kampela

3. A. Pentti Isotalo, Jarmo Wasama, Vesa Viitakoski, Sami Sandell, Matias Maccelli

4. E. Pyhän Aleksanteri Nevskin ja Pyhän Nikolaoksen Kirkko

5. E. Kiinalainen avaruuslentäjä

6. A. 172

7. C. Lalock

8.  C. NATOn tukikohta

9. B. Tapio Wirkkala

10. D. Portugali

Ylimääräinen

D. Akseli Gallen-Kallela

Suomi Natoon ?

 Venäjän hyökättyä Ukrainaan gallupit kertoivat enemmistön suomalaisista kannattavan Suomen NATO-jäsenyyttä. Samalla päättyi keskustelu Suomen ulkopolitiikasta ja erilaisista tulevaisuuden vaihtoehdoista. Kokoomus on aina ollut NATOn kannattaja. He ovat pitäneet linjansa iät ajat. Oletan että Kokoomuksen Niinistö on ollut aina myös tätä mieltä vaikka onkin presidenttinä joutunut sovittelemaan sanojaan ja odottamaan aikaa parempaa. Perussuomalaiset on aina ollut äärikonservatiivinen puolue jossa NATO-jäsenyys on itsestään selviö. Toki puolueen jyrkin nationalistisiipi on aina ihaillut Trumpin lisäksi myös nationalisti Putinia. Keskusta ja Demarit eivät uskaltanut aloittaa kansalaiskeskustelua tai edes keskustelua puolueväen kanssa Suomen tulevaisuuden ulkopolitiikasta. Laskettiin, että olemalla mukana varmistetaan mukanaolo seuraavissa hallituksissa. Puoluejohto antoi ymmärtää, että puolueen kanta on selvä ja Natoon mennään ilman muuta. Siitä vanha vasemmistodemari Erkki Tuomioja teki johtopäätöksensä ja ilmoitti, ettei asetu ensi vaaleissa enää ehdolle (NatoSuomessa). Vihreiden kanta on sekin ollut selvä. Tai pitäisikö sanoa selvän epäselvä. Puoluehan ei ole oikein mitään mieltä mistään asiasta kaytännössä. Periaatteellisesti se on ilmaston lämpenemistä vastaan. Siinä on myös Vihreiden kanta Natoon (?). Viimeisimpänä joukossa on Vasemmisto. Heillähän on ainakin ollut historiallisesti monenlaisia periaatteellisia kantoja ulkopolitiikasta. SKDL/SKP on ollut Vasemmiston edeltäjänä Suomen periaatteellisia puolue, vaikka periaatteita onkin ollut menneinä vuosikymmeninä vähintään kahdenlaisia. Nyt Vasemmiston periaatteellisuus suli hallitusvastuuseen. Tärkeintä on olla hallituksessa päättämässä kouluavustajien määrästä kuin ajaa Suomea liittoutumattomaksi maaksi. Kaikki puolueen jäsenet saavat olla mitä mieltä haluavat NATOn suhteen. Se on niin kivaa. Lienee pian samanlainen puolue kuin Vihreät.

Tämä kaiken jälkeen Suomi liittyy siis Natoon. Se on selvä. Ruotsi seuraa perässä. Ulkopolitiikan linjanvetoja tehdään sitten myöhemmin, kun keritään. Katsellaan mikä on tilanne vuoden lopulla ja siitä eteenpäin. Ja katsellaan kuka on presidenttinä, pääministerinä ja ulkoministerinä jne. Ulkopolitiikka voi olla huoletonta, kun olemme NATOssa siipien suojassa. Niin tunnutaan ajateltavan.

Minulle tämä koko prosessi on ollut kauhea katsottavaa. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että Venäjää vastaan on lyötävä kaikkein tiukimmat pakotteet mitä voidaan. Raukkamaista sotaa ei voi millään hyväksyä. Maiden itsemääräämisoikeus on kansainvälisen oikeuden perusasioita. Mutta Suomen puolueiden ja median yksipuolinen suuntautuminen Natoon ei liity mitenkään demokratian pelisääntöihin. Eikö näin suuren päätöksen edessä tulisi juuri käydä syvääkin syvempi keskustelu tulevaisuuden linjasta ja liittoutumisesta ? Jos sen seurauksena mennään Natoon, hyvä on. Jos ei mennä, se on myös tietoinen valinta. Nyt on valittu ajopuutaktiikka. Kaikkihan me olemme tätä mieltä, ei siitä tarvitse puhua. Aivan kuin alkoholistiperheessä. Tuskin kuitenkaan olemme. Suomi tekee historiallisen päätöksen omasta kohtalostaan. Se tehdään ilman mitään keskustelua hyödyistä tai haitoista. Mihin tarvitaan demokratiaa, jossa ei ole vaihtoehtoja, keskustelua ja linjanvetoa ?

Samalla ilmoitan äänestäväni ensi vaaleissa Pelle Hermannia. Äänestän, sillä se on oikeus ja kansalaisvelvollisuus. Mutta ääneni menee ehdokkaalle ja puolueelle, joka symbolisoi minun tuntojani meidän demokratiasta.

Multsun äänivalli, toukokuu

 

Otin edellisen kuvan Multsun äänivallista helmikuun alussa. Silloin tienoo oli lumen peitossa. Nyt kolme kuukautta on kulunut. Kevät työntyy esiin. Pääosin rinne on vaalean ruskea johtuen viime vuoden kuivuneesta kasvien osista. Mutta keltaiset leskenlehtien kukat työntyvä esiin ja muutenkin kevättä on ilmassa. Pieniä vihreitä kasvien tynkiä näkyy savuisessa rinteessä. Vielä on ankeaa, mutta uutta on luvassa. Luonto työntyy ihmisen kasaamista saviläjästä esiin ja virittää oman sinfoniansa. Nyt on alkusoiton aika.

Vappu on kevään merkki

 

Kyllä se kevät sieltä tunkee läpi kiven ja kallion ! Ainakin krokus ja tulppaani.  Tervetuloa vaan !