Paljon aikaa ja vettä on virrannut Vuoksessa siitä, kun meidän luokka pääsi ylioppilaaksi Imatran Yhteislyseosta. Viidenkymmenen yhden vuoden takaa päätimme kokoontua jälleen yhteen. Korona hyydytti aikeet pari kertaa, mutta kolmas kerta toden sanoo. Se oli viime lauantaina. Sadasta ylioppilaasta 46 oli saapunut Imatralle. Käytiin katsomassa vanhaa lukion taloa, otettiin vahvistuksia Kuohun terassilla ja lopulta juhlittiin tapaamista päivällisillä Valtionhotellissa. Oma luokkamme oli tuttu, sillä olemme kokoontuneet säännöllisesti. Viimeeksi kolme vuotta sitten. Muut olivatkin sitten enemmän tai vähemmän hakusessa. Totuus paljastui. Olemme kaikki varsin vanhoja. Toiset enemmän ja toiset vielä enemmän. Vanhan kuoren sisältä löytyi useimmin tuttu nuori hahmo ja persoona. Paljon emme ole muuttuneet vuodesta 1971. Joka tapauksessa tapaaminen toi valoa ja virkistystä synkeään elämään. Sitä saa olla lisää.
Meikäläinen löytyy kolmannesta rivistä, vihreä kaulahuivi kaulalla. Ja vieressä oikealla puolella on vaimoni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti