Venäjän hyökättyä Ukrainaan gallupit kertoivat enemmistön suomalaisista kannattavan Suomen NATO-jäsenyyttä. Samalla päättyi keskustelu Suomen ulkopolitiikasta ja erilaisista tulevaisuuden vaihtoehdoista. Kokoomus on aina ollut NATOn kannattaja. He ovat pitäneet linjansa iät ajat. Oletan että Kokoomuksen Niinistö on ollut aina myös tätä mieltä vaikka onkin presidenttinä joutunut sovittelemaan sanojaan ja odottamaan aikaa parempaa. Perussuomalaiset on aina ollut äärikonservatiivinen puolue jossa NATO-jäsenyys on itsestään selviö. Toki puolueen jyrkin nationalistisiipi on aina ihaillut Trumpin lisäksi myös nationalisti Putinia. Keskusta ja Demarit eivät uskaltanut aloittaa kansalaiskeskustelua tai edes keskustelua puolueväen kanssa Suomen tulevaisuuden ulkopolitiikasta. Laskettiin, että olemalla mukana varmistetaan mukanaolo seuraavissa hallituksissa. Puoluejohto antoi ymmärtää, että puolueen kanta on selvä ja Natoon mennään ilman muuta. Siitä vanha vasemmistodemari Erkki Tuomioja teki johtopäätöksensä ja ilmoitti, ettei asetu ensi vaaleissa enää ehdolle (NatoSuomessa). Vihreiden kanta on sekin ollut selvä. Tai pitäisikö sanoa selvän epäselvä. Puoluehan ei ole oikein mitään mieltä mistään asiasta kaytännössä. Periaatteellisesti se on ilmaston lämpenemistä vastaan. Siinä on myös Vihreiden kanta Natoon (?). Viimeisimpänä joukossa on Vasemmisto. Heillähän on ainakin ollut historiallisesti monenlaisia periaatteellisia kantoja ulkopolitiikasta. SKDL/SKP on ollut Vasemmiston edeltäjänä Suomen periaatteellisia puolue, vaikka periaatteita onkin ollut menneinä vuosikymmeninä vähintään kahdenlaisia. Nyt Vasemmiston periaatteellisuus suli hallitusvastuuseen. Tärkeintä on olla hallituksessa päättämässä kouluavustajien määrästä kuin ajaa Suomea liittoutumattomaksi maaksi. Kaikki puolueen jäsenet saavat olla mitä mieltä haluavat NATOn suhteen. Se on niin kivaa. Lienee pian samanlainen puolue kuin Vihreät.
Tämä kaiken jälkeen Suomi liittyy siis Natoon. Se on selvä. Ruotsi seuraa perässä. Ulkopolitiikan linjanvetoja tehdään sitten myöhemmin, kun keritään. Katsellaan mikä on tilanne vuoden lopulla ja siitä eteenpäin. Ja katsellaan kuka on presidenttinä, pääministerinä ja ulkoministerinä jne. Ulkopolitiikka voi olla huoletonta, kun olemme NATOssa siipien suojassa. Niin tunnutaan ajateltavan.
Minulle tämä koko prosessi on ollut kauhea katsottavaa. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että Venäjää vastaan on lyötävä kaikkein tiukimmat pakotteet mitä voidaan. Raukkamaista sotaa ei voi millään hyväksyä. Maiden itsemääräämisoikeus on kansainvälisen oikeuden perusasioita. Mutta Suomen puolueiden ja median yksipuolinen suuntautuminen Natoon ei liity mitenkään demokratian pelisääntöihin. Eikö näin suuren päätöksen edessä tulisi juuri käydä syvääkin syvempi keskustelu tulevaisuuden linjasta ja liittoutumisesta ? Jos sen seurauksena mennään Natoon, hyvä on. Jos ei mennä, se on myös tietoinen valinta. Nyt on valittu ajopuutaktiikka. Kaikkihan me olemme tätä mieltä, ei siitä tarvitse puhua. Aivan kuin alkoholistiperheessä. Tuskin kuitenkaan olemme. Suomi tekee historiallisen päätöksen omasta kohtalostaan. Se tehdään ilman mitään keskustelua hyödyistä tai haitoista. Mihin tarvitaan demokratiaa, jossa ei ole vaihtoehtoja, keskustelua ja linjanvetoa ?
Samalla ilmoitan äänestäväni ensi vaaleissa Pelle Hermannia. Äänestän, sillä se on oikeus ja kansalaisvelvollisuus. Mutta ääneni menee ehdokkaalle ja puolueelle, joka symbolisoi minun tuntojani meidän demokratiasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti