Tunnustan heti, etten ole mitenkään erityisemmin luontoihminen. Lapsuuden ja nuoruden elämää kuului kuitenkin kesämökki Nurmijärven rannassa Raitjärvellä. Lähimetsän tulivat tutuiksi sekä omissa leikeissä että marjojen ja sienien piminnassa. Voisin sanoa, että metsä on minulle tuttu.
Muutin Peltolammille 2006. Huomioin heti mukavat metsiköt asutusten ja teiden välissä. Metsiköitä on Peltolammilla paljon. Ne ovat pieniä kaistaleita, mutta antavat vaikutelman luonnon keskellä olevasta asuinalueesta. Seuraavien vuosien aikana opin huomaamaan, että metsiköitä hoidettiin. Lähes joka vuosi puita tai taimikoita kaadettiin. Ehkä tarkoitus oli pitää metsiä kunnossa tai kaataa lahoavaia puita pois teiden varsilta, mutta seuraus oli selvä. Metsiköt muuttuivat vuosi vuodelta puistomaisemmiksi. Aluskasvillisuutta oli, muttei mitää pusikoita. Isoja puita oli harvennettu systemaattisesti kaikissa metsiköissä. Muistelin omaa lapsuuttani ja jännittäviä hetkiä erilaisissa ryteiköissä. Tämän päivän Peltolammin lapsille sellaista jännitystä ei ole tarjolla. Kaikki on siistitty. Viime talvena iso metsäkone kävi kaatamassa pöllejä lähimetsistä jonkun syyn takia. Pöllipinoja on nyt joka puolella odottamassa noutajaa. Oliko kaupungilla kenties rahapula ?
Kävelin tuttua lenkkiä Peltolammin ympäri. Se on ympäri vuoden hyvin suosittu reitti. Muutama vuosi sitten Tamperelaisessa oli juttua paikallisesta asukkaasta, joka oli tehnyt aloitteen lenkkipolun varren puiden kaatamisesta. Niistä tuli kuulemma risuja ladulle ja kaatuvat puut olivat vaarallisia ulkoilijoille. Tämän seurauksena puita kaadettiin sieltä täältä jokunen kymmenen. Nyt hommaa oli jatkettu uudella innolla todella ahkerasti. Polun molemmin puolin kaikki puut ja risut oli kaadettu parin metrin leveydeltä. Kaikki puut ja risut oli jätetty hujan hajan metsikön reunaan. Lenkkipolku ei ole enää polku vaan ankean laakea kulkuväylä. Metsän puut tai risukoiden oksat eivät enää uhkaa ulkoilijoita. Metsä näyttää kuin myrskyn jäljiltä, kun isot puut makaavat sikin sokin päällekkäin. Kaiken kukkuraksi yhdellä kulmalla on pieni lappu, jossa lukee : ”Yksityinen suojelumetsä”. Minusta siinä voisi lukea: ihmisen tuhoama metsä, entinen metsä tai raiskattu metsä. Metsä voi olla kaunis. Ja myös puistoineen metsikkö voi olla kaunis, mutta tämä Peltolammin suojelumetsä on ruma ja vastenmielinen. Ehkä seuraavaksi on odotettavissa asfaltointi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti