Innostuimme japanilaisesta teeseremoniasta. Sehän on vuosituhansia vanha perinne, jossa kunnioitetaan sekä hyvää teelaatua että mielen puhtautta. Meillä se menee osapuolina näin.
Aamulla (siis klo 11) ensimmäiseksi alakertaan ehtinyt saa laittaa veden ja teet teekeittimeen. Itse laitan yleensä kolmanneksen mustaa teetä, kolmanneksen vihreää teetä ja kolmas osa minttuteetä. Laitan teepannun porisemaan. Siinä tee hautuu hyväksi. Lähdemme yleensä ennen seremonian juontia lenkille. Tänään esimerkiksi kävelimme pikku K: hon. Siis paikalliseen K-markettiin. Ostimme kurkkusalaattia, tomaattia ja litteitä persikoita. Hintaa tuli vaivaiset kolme ja puoli euroa. Kävelimme kotiin ja riisuimme päällysvaatteet.
Molemmat ottavat teetä ja myös jotain suuhun pantavaa teen lisäksi. Istumme keittiön pöydän ääressä vastakkain ja olemme hiljaa. Niin hiljaa kuin huopatossutehtaassa (lainaus Martti Innanen). Katselemme toisiamme syvälle silmiin ja maistelemme pehmeää teetä. Joskus toinen saattaa kysyä tulevaa hammaslääkäri aikaa, ostetaanko kaupasta broileriboxi viikonlopuksi tai mitä sarjaa katsellaan iltasella telkusta. Useimmiten ei puhuta mitään. Ei edes säästä. Toisen suusta saattaa kuulua huokaus tai rykäisy. Pääasia on kuitenkin itse harmonia ja tunnelma. Tätä jatkuu yleensä seitsemän minuuttia. Pikku hiljaa teeseremonia päättyy teemukin huuhteluun. Se tehdään kuumalla vedellä.
Lukija huomasi varmasti, että japanilaisesta seremoniasta on karsittu monet oksat pois. Tätä meidän perinnettä voikin kutsua peltolammilaiseksi teeseremoniaksi. On se niin omaperäinen ja rauhoittava. Suosittelen teeseremonia kaikille. Erityisesti henkilöille joilla on taipumus kiirehtiä, huolestua tai miettiä muiden asioita. Se on turhaa. Tärkeintä on antaa sielun levätä antaa ikuisuuden vallata mieltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti