Tänään vietetään Auringon päivää. Vaikka taivaalta leijailee lumihiutaleita ja aurinko häämöttää pilvien takana, päivää vietetään Auringon päivänä. Syy ei ole Eurojackpotin 87 miljoonan euron voittaminen Lielahden Citymarketissa. Aurinko ei kuotenkaan tarkoita meidän yhteistä taivaan kappaletta. Kyse on suuremmasta auringosta.
Tänään Pohjois-Korea juhlii Aurinkoa nimeltä Kim il-sung. Hän syntyi 105 vuotta sitten. Hänen aurinkonsa on loistanut poispuolen korealaisille jo toistasataa vuotta. Se on tuonut vaurautta, viisautta ja maailman onnellisemman kansan. Nykyisin aurinko paistaa pojanpojan muodossa. Pyongyangissa juhlitaan perusteellisesti sotilaskulkueilla ja muilla perinteisimmillä tavoin. Ja mikä on juhliessa kun pääkaupungissa saa asua vain maan eliitti. Tavikset asuvat muilla paikkakunnilla ja luuserit omissa paikoissaan. Näin ihmiset saavat aurinkoa ansioidensa mukaan.
Pohjois-Korean ja Yhdysvaltojen suhteet ovat kehittyneet huonoon suuntaan. Jännitys on lisääntynyt ja uhkauksia on lennellyt puolin ja toisin. Auringon päivän paraatissa nähtiin uusia Pukguksong 2 ohjuksia. Niiden kantomatkan sanotaan olevan yli tuhat kilometriä. Niillä ei vielä saada hävitystä Amerikkaan asti. Useimmat ohjuskokeet lienevät tussahtaneet epäonnisesti sinne sun tänne. Pelottavaa kuitenkin on ydinaseiden kehitteleminen. Se luo pelkoja ja arvailuja, kun Auringon ajatuksista ei aina saa ihan selvyyttä.
Auringon päivä ei valitettavasti muuta totalitaarisen yhteiskunnan oloja helpommiksi. Maa on kärsinyt paitsi yhden perheen yksinvallasta, kaikenlaisesta ihmisoikeuksien puutteesta ja jatkuvasta elintarvikkeiden pulasta ja väliin jopa nälänhädästä. Tämä ei kuitenkaan ole koskenut maan nykyistä johtajaa Kim jong-unia ja hänen lähipiiriään. Hän elää kavereineen täydellisessä yltäkylläisyydessä, sillä auringonpaistehan tulee hänestä.
Kiva kun jossakin maassa asiat on tehty kansalle hyvin yksinkertaisiksi. Meillä juhlitaan lähes samoja lukuja. Satavuotias Suomi on kuitenkin aika erilainen maa kuin Pohjois-Korea. Vanhaa sanontaa lainatakseni: "On Eurojackpot-voitto syntyä Suomeen."
lauantai 15. huhtikuuta 2017
perjantai 14. huhtikuuta 2017
Palkkoja ja palkkoja
Lehdissä kirjoitettiin,mettä jääkiekkoilija Patrik Laineen tulokaskausi oli menestys. Palkkaakin tuli mukavasti. Peruspalkka oli 900.000 ja maalien ja pisteiden tuoma bonus nosti ansiot 2,5 miljoonaan dollariin. Se lienee 2,2 miljoonaa euroa. Aika hyvä vuosipalkka 18-vuotiaalle pojalle. Enkä ole ottamassa taalaakaan palkasta pois. Ei tulisi mieleenikään.
Kun olen itse työskennellyt kunnalla nuorisotyön parissa, tiedän jotain nuoriso-ohjaajien palkoista. Ne ovat samalla sanoen surkeat. Ajatellaan varmaan, että kun se työ on sellaista vapaa-ajan ohjausta, hommia tehdään enemmänkin tekemisen ilosta eikä toimeentulon takia. Tosiasiassa nämä ohjaajat painavat ihan normaaleita 38-tunnin viikkoja usein aika hankalien nuorten parissa. Onnistuessaan he saattavat ohjata nuoren hyvälle polulle, josta kertyy hyötyjä nuoren elämänpolulle ja sen lisäksi isoja säästöjä yhteiskunnalle. Palkka on kuitenkin Laineeseen verrattuna kovin vaatimaton. Nuoriso-ohjaajan pitää painaa hommia 80 vuotta ennenkuin hän saa samaiset 2,2 miljoonaa euroa kasaan. Siis bruttona. On se aika erikoista.
Kun olen itse työskennellyt kunnalla nuorisotyön parissa, tiedän jotain nuoriso-ohjaajien palkoista. Ne ovat samalla sanoen surkeat. Ajatellaan varmaan, että kun se työ on sellaista vapaa-ajan ohjausta, hommia tehdään enemmänkin tekemisen ilosta eikä toimeentulon takia. Tosiasiassa nämä ohjaajat painavat ihan normaaleita 38-tunnin viikkoja usein aika hankalien nuorten parissa. Onnistuessaan he saattavat ohjata nuoren hyvälle polulle, josta kertyy hyötyjä nuoren elämänpolulle ja sen lisäksi isoja säästöjä yhteiskunnalle. Palkka on kuitenkin Laineeseen verrattuna kovin vaatimaton. Nuoriso-ohjaajan pitää painaa hommia 80 vuotta ennenkuin hän saa samaiset 2,2 miljoonaa euroa kasaan. Siis bruttona. On se aika erikoista.
Lähikauppa
Aiemmin keväällä oli uhkapilviä taivaalla. Lähikauppamme Siwa tai viime viikot K-market oli lopettamisuhan alla. Tradeka myi Siwat ja Valintatalot Keskolle. Kauppaan kuului, että 60 myymälää piti myydä kilpailijoille. Keako ilmoitti lopettavansa osan myymälöistä. Pitkään on ollut epätietoisuutta Peltsun Siwan kohtalosta. Muttei enää. Viime tiistaina avattiin uusi Metro. Se on yksityisten kauppiaiden yhteinen tunnus. Taustalla on myös Metro tukku, joka on taas Aarnio Wihuri konsernin tukkukauppa. Hyvä, että Peltsulle tuli Metro. Toivoin S-markettia, mutta Metrokin käy. Sinne on hyvä viedä tyhjiä pulloja, ostaa puuttuvia venhäjauhoja ja laittaa pitkävetoa peliin. Toivottavasti Metron seinässä oleva Otto-automaatti saa myös jatkoajan.
Viikko on kulunut ja Metro näyttää aika lailla edeltäjiensä näköiseltä. Samat kassat ovat hommissa ja samat tuotteet ovat hyllyillä. Eldoradot on tosin myyty/viety hyllyiltä pois. Odottelen, että Metro näyttää uuden ilmeensä. Hienointa olisi, jos Metron omistaja hääräilisi jonkun tiskin takana (kaupassa ei ole tiskejä, vain hyllyjä). Punakka, iloinen, pyylevä kauppias jututtaisi asiakkaita ja kyselisi kuulumisia. Samalla pakettiin lyötäisiin savusilakoita, lauantaimakkaran siivuja ja punaisia tomaatteja. Tai jos omistaja hääräilisi edes nykyisten hyllyjen väleissä paketteja purkaen. Joku uusi kasvo. Kaipaisin myös mainosta, jossa kerrottaisiin Metron avaamisesta, pullakahveesta ja uusien tuotteiden loppumattomasta kirjosta. Me paikalliset asiakkaat olemme tottuneet saamaan kerran, pari viikossa tarjouspostia lähikaupasta. Sitä tuttua värillistä A4, jossa kerrotaan, että kaksi maustettua jogurttia maksaa euron, paketti boilerin vileetä kolme euroa ja tulppaanikimppu kuusi euroa. Se on jonkinlainen kotiseutuviesti jossa todetaan, että Peltsulla on kaikki hyvin.
Mitään ei ole kuulunut. Eletään hiljaiselon aikaa. Uusi toimija on vaisuna. Tuntuu kuin se odottaisi itsekin jotain tapahtuvaksi. Paikalliset katselevat vaivihkaa kaupan tuttuja hyllyjä ja toteavat harmikseen, että hinnat ovat vähintäänkin samat taikka vielä kalliimmat. Valikoimat ovat ainakin yhtä tylsät. Tarttis tehrä jotain. Me asiakkaat odotamme uutta ja ehoa, ryminää ja räiskettä, tärinää ja värinää. Tekisi mieli huutaa kaupan ovesta sisään isoon ääneen: Hei, onko täällä ketään !
Toisaalta. Mitäs tässä valittelen. Meillä on nyt Metro. Eihän lapsen tarvitse aina saada koko kuuta taivaalta.
Viikko on kulunut ja Metro näyttää aika lailla edeltäjiensä näköiseltä. Samat kassat ovat hommissa ja samat tuotteet ovat hyllyillä. Eldoradot on tosin myyty/viety hyllyiltä pois. Odottelen, että Metro näyttää uuden ilmeensä. Hienointa olisi, jos Metron omistaja hääräilisi jonkun tiskin takana (kaupassa ei ole tiskejä, vain hyllyjä). Punakka, iloinen, pyylevä kauppias jututtaisi asiakkaita ja kyselisi kuulumisia. Samalla pakettiin lyötäisiin savusilakoita, lauantaimakkaran siivuja ja punaisia tomaatteja. Tai jos omistaja hääräilisi edes nykyisten hyllyjen väleissä paketteja purkaen. Joku uusi kasvo. Kaipaisin myös mainosta, jossa kerrottaisiin Metron avaamisesta, pullakahveesta ja uusien tuotteiden loppumattomasta kirjosta. Me paikalliset asiakkaat olemme tottuneet saamaan kerran, pari viikossa tarjouspostia lähikaupasta. Sitä tuttua värillistä A4, jossa kerrotaan, että kaksi maustettua jogurttia maksaa euron, paketti boilerin vileetä kolme euroa ja tulppaanikimppu kuusi euroa. Se on jonkinlainen kotiseutuviesti jossa todetaan, että Peltsulla on kaikki hyvin.
Mitään ei ole kuulunut. Eletään hiljaiselon aikaa. Uusi toimija on vaisuna. Tuntuu kuin se odottaisi itsekin jotain tapahtuvaksi. Paikalliset katselevat vaivihkaa kaupan tuttuja hyllyjä ja toteavat harmikseen, että hinnat ovat vähintäänkin samat taikka vielä kalliimmat. Valikoimat ovat ainakin yhtä tylsät. Tarttis tehrä jotain. Me asiakkaat odotamme uutta ja ehoa, ryminää ja räiskettä, tärinää ja värinää. Tekisi mieli huutaa kaupan ovesta sisään isoon ääneen: Hei, onko täällä ketään !
Toisaalta. Mitäs tässä valittelen. Meillä on nyt Metro. Eihän lapsen tarvitse aina saada koko kuuta taivaalta.
torstai 13. huhtikuuta 2017
Päivän "viksuimmat" uutiset
Citymarketin johtaja pelkää, että mämmi loppuu ennen pääsiäistä. Pohjoisessa mämmiä riittää, mutta etelässä mämmi saattaa hänen mukaan loppua.
- ettei vaan ole ketunhäntä kainalossa ja asia päinvastoin. Mämmiä näyttää kenties jäävän hyllyille ja nyt pitää tehdä jotain. Sitähän ei osteta enää pääsiäisen jälkeen.
Maailman, Suomen ja Tampereen paras jääkiekkoilija Patrik Laine nähtiin tyttöystävän kanssa Hakametsän hallissa katsomassa Tapparan ja HIFK:n peliä.
- media on tehnyt Laineesta niin suuren jumalan, että hänen istuminen Hakametsän katsomossa on jo tapahtuma. Onko Laine muuttunut jo pyhimykseksi ja eläväksi legendaksi Selänteen ja Räikkösen tapaan ? Pitääkoö kumartaa ja ottaa lakki pois tavattaessa ?
Kiinan presidentin vierailun yhteydessä sovittiin pandojen tuomisesta Suomeen. Pandat maksavat Ähtärin eläinpuistolle miljoona euroa vuodessa. Korvaus pandoista maksaa 900.000 ja ruokaan menee 100.000. Ähtärin eläinpuisto kamppailee ennestään rahavaikeuksien kanssa.
- Pandadiplomatian menestys saattaa kaataa koko Ähtärin talouden.
Niina Mikkonen kertoo olevansa taloudellisesti tiukoilla ja veloissa omakotitalon myynnistä huolimatta. Timo T.A. Mikkosen firman ongelmat olivat liian suuria, ettei talorahoilla pystytty kattamaan velkoja. Hän on itse kahvilassa töissä ja murrosikäiset pojat hommaavat taskurahoja jakamalla mainoksia.
- mikähän tässä on se uutinen ? Ja kuinkahan kauan tämä rouva pystyy ratsastamaan Timo T.A.n nimellä. Loppua ei näy, mitättömiä uutisia riittää säännöllisin välein. Mitähän seuraavaksi ? Joko kohta pannaan lapset tuottamaan mediauutisia ?
Helsingin Kokoomuksen kunnallisvaaliehdokkaiden ääntenlasku on ollut mutkikasta Ehdokas Niiranen jäi valtsematta vaikka vaali-iltanan tuli 683 ääntä. Tarkastuslaskennassa ääniä oli sata vähemmän. Niiranen jäi rannalle. Varsinaisten valittujen viimeisenä hyväksyttiin ehdokas Niskanen, jonka äänimäärä oli vaali-iltana 620. Se nousi tarkistuslaskennas 634 ääneen ja Niskanen valittiin valtuustoon.
-onko tämä laskenta näin vaikeaa ? Tapahtuuko samaa heittelyä joka kunnassa ja kaupungissa ? Entä, jos tarkistuslaskenta menee yhtä epätarkasti ?
Voiko pinkkiä hammaslääkäriä pelätä ? Hammaslääkäri Hannele Jankan vastaanottotilat ovat vaalean punaiset. Pelko tulee Jankan mielestä osittain vanhempien asenteen mukana.
- itse pelkään hammaslääkärissä kipua. Se on peräisin huonoista kokemuksista, laitteista, lääkäreistä ja kovista kivuista. Nykyinen hammaslääkärissä käynti ei juuri pelota, koska hän osaa huomioidan
kivun ehkäisyä ja laitteet ovat uudenaikaiset. Värillä ei ole tässä hommassa väliä.
Julkkiskokki Sikke Sumarin mielestä hyvä hampurilainen on parempi kuin fine dining. Hän syö aina lounasta ravintolassa, usein Maxillessa tai Cafe Succesissa. Sumari on mennyt opiskelemaa ravintolakoulu Perhoon, koska on oikeasti paitsi tv-kokki myös kotikokki.
- onkohan tässä samaa floppia kuin Mikkosella. Toisaalta aika pitkä ura ilman mitään kokkikoulutusta.
- ettei vaan ole ketunhäntä kainalossa ja asia päinvastoin. Mämmiä näyttää kenties jäävän hyllyille ja nyt pitää tehdä jotain. Sitähän ei osteta enää pääsiäisen jälkeen.
Maailman, Suomen ja Tampereen paras jääkiekkoilija Patrik Laine nähtiin tyttöystävän kanssa Hakametsän hallissa katsomassa Tapparan ja HIFK:n peliä.
- media on tehnyt Laineesta niin suuren jumalan, että hänen istuminen Hakametsän katsomossa on jo tapahtuma. Onko Laine muuttunut jo pyhimykseksi ja eläväksi legendaksi Selänteen ja Räikkösen tapaan ? Pitääkoö kumartaa ja ottaa lakki pois tavattaessa ?
Kiinan presidentin vierailun yhteydessä sovittiin pandojen tuomisesta Suomeen. Pandat maksavat Ähtärin eläinpuistolle miljoona euroa vuodessa. Korvaus pandoista maksaa 900.000 ja ruokaan menee 100.000. Ähtärin eläinpuisto kamppailee ennestään rahavaikeuksien kanssa.
- Pandadiplomatian menestys saattaa kaataa koko Ähtärin talouden.
Niina Mikkonen kertoo olevansa taloudellisesti tiukoilla ja veloissa omakotitalon myynnistä huolimatta. Timo T.A. Mikkosen firman ongelmat olivat liian suuria, ettei talorahoilla pystytty kattamaan velkoja. Hän on itse kahvilassa töissä ja murrosikäiset pojat hommaavat taskurahoja jakamalla mainoksia.
- mikähän tässä on se uutinen ? Ja kuinkahan kauan tämä rouva pystyy ratsastamaan Timo T.A.n nimellä. Loppua ei näy, mitättömiä uutisia riittää säännöllisin välein. Mitähän seuraavaksi ? Joko kohta pannaan lapset tuottamaan mediauutisia ?
Helsingin Kokoomuksen kunnallisvaaliehdokkaiden ääntenlasku on ollut mutkikasta Ehdokas Niiranen jäi valtsematta vaikka vaali-iltanan tuli 683 ääntä. Tarkastuslaskennassa ääniä oli sata vähemmän. Niiranen jäi rannalle. Varsinaisten valittujen viimeisenä hyväksyttiin ehdokas Niskanen, jonka äänimäärä oli vaali-iltana 620. Se nousi tarkistuslaskennas 634 ääneen ja Niskanen valittiin valtuustoon.
-onko tämä laskenta näin vaikeaa ? Tapahtuuko samaa heittelyä joka kunnassa ja kaupungissa ? Entä, jos tarkistuslaskenta menee yhtä epätarkasti ?
Voiko pinkkiä hammaslääkäriä pelätä ? Hammaslääkäri Hannele Jankan vastaanottotilat ovat vaalean punaiset. Pelko tulee Jankan mielestä osittain vanhempien asenteen mukana.
- itse pelkään hammaslääkärissä kipua. Se on peräisin huonoista kokemuksista, laitteista, lääkäreistä ja kovista kivuista. Nykyinen hammaslääkärissä käynti ei juuri pelota, koska hän osaa huomioidan
kivun ehkäisyä ja laitteet ovat uudenaikaiset. Värillä ei ole tässä hommassa väliä.
Julkkiskokki Sikke Sumarin mielestä hyvä hampurilainen on parempi kuin fine dining. Hän syö aina lounasta ravintolassa, usein Maxillessa tai Cafe Succesissa. Sumari on mennyt opiskelemaa ravintolakoulu Perhoon, koska on oikeasti paitsi tv-kokki myös kotikokki.
- onkohan tässä samaa floppia kuin Mikkosella. Toisaalta aika pitkä ura ilman mitään kokkikoulutusta.
keskiviikko 12. huhtikuuta 2017
Piinaviikko
Pääsiäistä edeltävä viikkoa kutsutaan piinaviikoksi tai kärsimysviikoksi. Minulle piina alkoi viime viikon keskiviikkona, kun puraisin kivikovaa rievän kankkikkaa ja etuhampaani antoi periksi. Onnistuin saamaan omalta hammaslääkäriltäni maanantaiksi ajan. Marssin maanantaiaamuna pelonsekaisin tuntein tuttuun paikkaan. Minusta tuntui, että nyt en selviäisi helpolla enkä halvalla. Katselun ja väänteyn ja röntgenkuvan jälkeen hammaslääkäri totesi hampaan olevan katkennut niin syvältä, että se pitää poistaa. Hän ehdotti, että vahvistetaan ja korotetaan sivuhampaita ja niiden varaan tehdään korvaava hammas. Koko hoito maksaisi arviolta kaksi ja puoli tonnia.
Puudutuksen jälkeen hammaslääkäri väänteli ja pyöritteli hammasta aikansa jollon se pamahti ja katkesi lopulta. Olin kuvitellut hampaan olevan löysästi kiinni, joten välttelin koskettamasta koko hampaaseen. Näin ei ollut. Hampaan päälle työnnettiin tukkoja ja sain ohjeen pitää tukkoa pari tuntia. Sen jälkeen aukkoon muodostuu verihyytymä, joka kovettuu tukkeeksi. Tiistaina varattiin uusi aika jatkotoimille ja keskiviikkona vielä lisää. Saisin pääsiäiseksi tilapäisen uuden yläeturivin.
Parin tunnin jälkeen otin tukkeen pois ja odottelin verihyytymän muodostumista. Sitä alkoikin muodostua, mutta myös verta tuli yhä lisää. Laitoin ohjeiden mukaan uuden tukkeen ja purin hampaat yhteen. Tunnin jälkeen poistin verisen tollon. Verihyytymää oli tullut, mutta lisää verta valui ikenistä. Suu oli jatkuvasti veressä. Tukoksi kelpaavia steriileitä lappuja löytyi onneksi kaapista. Kokeilin välillä niitä ja välillä olin ilman. Molemmissa sama seuraus. Verta hyytyi suuhun, mutta se ei lopettavua vuotoa. Neljän kieppeillä oli kulunut kuusi tuntia hampaan poistosta, mutta mitään uutta ei ollut tapahtunut. Yritin ottaa pienet nokose, koska olin aika väsynyt hampaan poistamisesta, puudutuksest ja veren valumisesta. Torkuin hetken ja valuminen tuntui hidastuvan. Se ei kuitenkaan loppunut.
Illalla kymmeneltä kaksitoista tuntia poistosta soitettiin Taysin neuvontaan. Hoitaja kehoitti painamaan tukko tiukasti aukkoon ja pitämään sitä tunnin. Ajattelin, että olin ollut lian hellähampainen puristamisessa. Päätin kuitenkin kestää yön yli. Kahdentoista kieppeillä homma jatkui samana. Yritin nukkua ja pitää tuketta suussa. Tunnin välein piti vaihtaa uusi, koska veri ja sylki pehmensivät tukkeen. Nukahdin tunniksi kahden ja kolmen välillä. Harsotollo valui pois hampaista ja verta valui suuhun. Kävin aamuyöllä kirjoittamassa ohjelaput ja lyhyen kuvauksen tilanteesta kumppanilleni. En pystynyt puhumaan, sillä tukko oli hampaiden välillä. Silloin, kun sitä ei ollut valui verta sen verran, että oli pidettävä suu kiinni. Tunnin välein syljin tukkeen ja verihyytymän suusta. Aamulla kahdeksan jälkeen saimme hammaslääkärini kiinni. Häneltä löytyi lyhyt aika puoli kymmeneksi. Pääsin vastaanotolle ja hammaslääkäri laittoi jonkinlaisen murusen estoainetta aukkoon. Odottelin puoli tuntia odotushuoneessa ja tilanne tarkastettii uudellee. Vuoto oli tyrehtynyt vuorokausi hampaanpoiston jälkeen.
Palasin puoli neljältä hammaslääkäriin varsinaiseen toimenpitäiseen. Olin väsynyt ja muissa maailmoissa. Yläosa puudutettiin oikein kunnolla. Sitten hampaita alettiin korottamaan. Sen jälkeen hampaista otettiin kuvia ja ne vietiin tietokoneelle. Hidas ja moninainen toimenpide kesti puolitoista tuntia. Sen jälkeen pääsin kotiin ylähampaat harvennettuna. En jaksanut murehtia sitä, sillä vuoto oli loppunut ja olin lähinnä apaattinen väsymyksestä ja avuttomuudesta. Huomenna keskiviikkona hommaa jatketaan.
Ehdin hoidella aamupäivällä auton renkaidenvaihtoon, huoltoon ja katsastukseen. Tapasin myös vauriokorjaamon miehen, joka otti kolariautostani kuvia ja lupasi hoidella asioita vakuutusyhtiön kanssa. Sain auton ja renkaat iltapäivällä kotiin. Sitten läksi taas hammaslääkärille. Olin taas aika vaisuna ja alistuneena. En osannut odottaa mitään. Nyt hammaslääkärillä oli uusi hammasrivi. Se oli ikäänkuin kuomu, joka laitettiin hiottujen etuhampaiden päälle ja se täytti myös poistetun hampaan
paikan. Hammaslääkäri oli erittäin iloinen onnistuneesta muotoilusta. Muutaman hampaan
korotuksen ja hionnan jälkeen uusi muotti painettiin yläriviin. Se liimattiin kiinni sementillä. Reilun puolen tunnin jälkeen marssin kadulle uudet ylähampaat suussa.
Tuntui helpottavalta ja vähän oudon epäuskottavalta. Olin pelastunut. Minua ei oltu ristiinnaulittu. Piinaviikko päättyi helpotukseen. Käppäilin kotiin ja istahdin sohvalle. Kaikki oli taas kunnossa. Toivottavasti.
Puudutuksen jälkeen hammaslääkäri väänteli ja pyöritteli hammasta aikansa jollon se pamahti ja katkesi lopulta. Olin kuvitellut hampaan olevan löysästi kiinni, joten välttelin koskettamasta koko hampaaseen. Näin ei ollut. Hampaan päälle työnnettiin tukkoja ja sain ohjeen pitää tukkoa pari tuntia. Sen jälkeen aukkoon muodostuu verihyytymä, joka kovettuu tukkeeksi. Tiistaina varattiin uusi aika jatkotoimille ja keskiviikkona vielä lisää. Saisin pääsiäiseksi tilapäisen uuden yläeturivin.
Parin tunnin jälkeen otin tukkeen pois ja odottelin verihyytymän muodostumista. Sitä alkoikin muodostua, mutta myös verta tuli yhä lisää. Laitoin ohjeiden mukaan uuden tukkeen ja purin hampaat yhteen. Tunnin jälkeen poistin verisen tollon. Verihyytymää oli tullut, mutta lisää verta valui ikenistä. Suu oli jatkuvasti veressä. Tukoksi kelpaavia steriileitä lappuja löytyi onneksi kaapista. Kokeilin välillä niitä ja välillä olin ilman. Molemmissa sama seuraus. Verta hyytyi suuhun, mutta se ei lopettavua vuotoa. Neljän kieppeillä oli kulunut kuusi tuntia hampaan poistosta, mutta mitään uutta ei ollut tapahtunut. Yritin ottaa pienet nokose, koska olin aika väsynyt hampaan poistamisesta, puudutuksest ja veren valumisesta. Torkuin hetken ja valuminen tuntui hidastuvan. Se ei kuitenkaan loppunut.
Illalla kymmeneltä kaksitoista tuntia poistosta soitettiin Taysin neuvontaan. Hoitaja kehoitti painamaan tukko tiukasti aukkoon ja pitämään sitä tunnin. Ajattelin, että olin ollut lian hellähampainen puristamisessa. Päätin kuitenkin kestää yön yli. Kahdentoista kieppeillä homma jatkui samana. Yritin nukkua ja pitää tuketta suussa. Tunnin välein piti vaihtaa uusi, koska veri ja sylki pehmensivät tukkeen. Nukahdin tunniksi kahden ja kolmen välillä. Harsotollo valui pois hampaista ja verta valui suuhun. Kävin aamuyöllä kirjoittamassa ohjelaput ja lyhyen kuvauksen tilanteesta kumppanilleni. En pystynyt puhumaan, sillä tukko oli hampaiden välillä. Silloin, kun sitä ei ollut valui verta sen verran, että oli pidettävä suu kiinni. Tunnin välein syljin tukkeen ja verihyytymän suusta. Aamulla kahdeksan jälkeen saimme hammaslääkärini kiinni. Häneltä löytyi lyhyt aika puoli kymmeneksi. Pääsin vastaanotolle ja hammaslääkäri laittoi jonkinlaisen murusen estoainetta aukkoon. Odottelin puoli tuntia odotushuoneessa ja tilanne tarkastettii uudellee. Vuoto oli tyrehtynyt vuorokausi hampaanpoiston jälkeen.
Palasin puoli neljältä hammaslääkäriin varsinaiseen toimenpitäiseen. Olin väsynyt ja muissa maailmoissa. Yläosa puudutettiin oikein kunnolla. Sitten hampaita alettiin korottamaan. Sen jälkeen hampaista otettiin kuvia ja ne vietiin tietokoneelle. Hidas ja moninainen toimenpide kesti puolitoista tuntia. Sen jälkeen pääsin kotiin ylähampaat harvennettuna. En jaksanut murehtia sitä, sillä vuoto oli loppunut ja olin lähinnä apaattinen väsymyksestä ja avuttomuudesta. Huomenna keskiviikkona hommaa jatketaan.
Ehdin hoidella aamupäivällä auton renkaidenvaihtoon, huoltoon ja katsastukseen. Tapasin myös vauriokorjaamon miehen, joka otti kolariautostani kuvia ja lupasi hoidella asioita vakuutusyhtiön kanssa. Sain auton ja renkaat iltapäivällä kotiin. Sitten läksi taas hammaslääkärille. Olin taas aika vaisuna ja alistuneena. En osannut odottaa mitään. Nyt hammaslääkärillä oli uusi hammasrivi. Se oli ikäänkuin kuomu, joka laitettiin hiottujen etuhampaiden päälle ja se täytti myös poistetun hampaan
paikan. Hammaslääkäri oli erittäin iloinen onnistuneesta muotoilusta. Muutaman hampaan
korotuksen ja hionnan jälkeen uusi muotti painettiin yläriviin. Se liimattiin kiinni sementillä. Reilun puolen tunnin jälkeen marssin kadulle uudet ylähampaat suussa.
Tuntui helpottavalta ja vähän oudon epäuskottavalta. Olin pelastunut. Minua ei oltu ristiinnaulittu. Piinaviikko päättyi helpotukseen. Käppäilin kotiin ja istahdin sohvalle. Kaikki oli taas kunnossa. Toivottavasti.
torstai 6. huhtikuuta 2017
Iloisia uutisia jalkapallon maailmasta
Siis nyt on oikeasti kyse iloisista uutisista. Ei mitään suurensuurta, mutta pieniä mukavia uutisia kumminkin.
Suomi on on parantanut sijoitustaan Fifa-rankingissa. Nyt se on 97. Parannusta on tullut vaikka huuhkajat hävisivä 2-0 Turkille. Lieneekö sitten seurausta Turkin sijoituksesta, joka on 22. Suomi pelasi harjoitusmatsin Itävaltaa vastaan. Siitä tuli 1-1 tasuri. Itävalta on sijalla 36. Pohjoismaista kärkisijaa pitää Islanti sijalla 21, Ruotsi 34, sitten Tanska 51, Färsaaret 77 ja Norja 86. Viron sijoitus on 101. Meikäläisten edellä on sellaisia jalkapallokentillä hieman tuntemattomampia maita kuten Kypros, Guinea Bissau, Namibia, Syyria, Libyä, Curacao tai Haiti. Iloista tässä on kuitenkin sijoituksen suunta. Se on ylöspäin.
UEFA eli Euroopan jalkapalloliitto antoi kokouksessaan Suomessa kaikille jäsenmailleen miljoona euroa kullekin. Rahat on tarkoitus käyttää jalkapallon kehittämishankkeisiin. Palloliitolle tämä on varmasti ilouutinen. Sen pääsi kertomaan Palloliiton puheenjohtaja Alaja, joka on viime kuukausina kamppaillut syövän kanssa. Nyt Alaja on palannut takaisin puheenjohtajan hommiin.
Veikkusliiga alkoi eilen keskiviikkona. Lämpimästä ja varhaisesta keväästä huolimatta kentät ovat pehmeitä ja olosuhteet perinteisen huonot. Vähemmälle huomiolle jää se, että useissa keski-Euroopan maissa pelataan jalkalloa pitkin talvea. Pehmeät kentät ovat siellä kovaa arkea. Ilouutinen on Tampereen Ilves. Joukkue on vahvistunut lisää viime kaudesta ja nyt odotetaan jo mitalia. Ensimmäinen koitos on ensi lauantaina Ratinassa. Vastaan asettuu Lahti, joka pelasi ensimmäisesessä ottelussa tasapelin SJK:n kanssa. Uudet kasvot Tuco, Rahimi, Penninkangas, Tanska ja Tamminen saavat esitellä faneille taitojaan. Samaa tekevät varmaan myös vanhat tutut Hilander, Hynynen, Tendeng, Aspegren, Ayarna ja Ala-Myllymäki. Siinähän taisi tulla Ilveksen avauskokoonpano lauantaina. Pitänee mennä katsomaan.
Suomi on on parantanut sijoitustaan Fifa-rankingissa. Nyt se on 97. Parannusta on tullut vaikka huuhkajat hävisivä 2-0 Turkille. Lieneekö sitten seurausta Turkin sijoituksesta, joka on 22. Suomi pelasi harjoitusmatsin Itävaltaa vastaan. Siitä tuli 1-1 tasuri. Itävalta on sijalla 36. Pohjoismaista kärkisijaa pitää Islanti sijalla 21, Ruotsi 34, sitten Tanska 51, Färsaaret 77 ja Norja 86. Viron sijoitus on 101. Meikäläisten edellä on sellaisia jalkapallokentillä hieman tuntemattomampia maita kuten Kypros, Guinea Bissau, Namibia, Syyria, Libyä, Curacao tai Haiti. Iloista tässä on kuitenkin sijoituksen suunta. Se on ylöspäin.
UEFA eli Euroopan jalkapalloliitto antoi kokouksessaan Suomessa kaikille jäsenmailleen miljoona euroa kullekin. Rahat on tarkoitus käyttää jalkapallon kehittämishankkeisiin. Palloliitolle tämä on varmasti ilouutinen. Sen pääsi kertomaan Palloliiton puheenjohtaja Alaja, joka on viime kuukausina kamppaillut syövän kanssa. Nyt Alaja on palannut takaisin puheenjohtajan hommiin.
Veikkusliiga alkoi eilen keskiviikkona. Lämpimästä ja varhaisesta keväästä huolimatta kentät ovat pehmeitä ja olosuhteet perinteisen huonot. Vähemmälle huomiolle jää se, että useissa keski-Euroopan maissa pelataan jalkalloa pitkin talvea. Pehmeät kentät ovat siellä kovaa arkea. Ilouutinen on Tampereen Ilves. Joukkue on vahvistunut lisää viime kaudesta ja nyt odotetaan jo mitalia. Ensimmäinen koitos on ensi lauantaina Ratinassa. Vastaan asettuu Lahti, joka pelasi ensimmäisesessä ottelussa tasapelin SJK:n kanssa. Uudet kasvot Tuco, Rahimi, Penninkangas, Tanska ja Tamminen saavat esitellä faneille taitojaan. Samaa tekevät varmaan myös vanhat tutut Hilander, Hynynen, Tendeng, Aspegren, Ayarna ja Ala-Myllymäki. Siinähän taisi tulla Ilveksen avauskokoonpano lauantaina. Pitänee mennä katsomaan.
Onnen päivä
Eilen keskiviikkona oli todella erikoinen päivä. Menimme lounaalle ravintolaan, josta saa kaksi lounasta yhden hinnalla. Jutun juju on Tampere-passi. Siinä on erilaisi alennuksia ja tarjouksia monista palveluista ja liikkeistä. Tämä on yksi niistä. Lounas kahdelle yhden hinnalla. Hinta oli 9.50 €. Siis alle vitosen per henkilö. Ruoka oli hyvää. Kalakeittoa ja leipää alkuruoaksi. Broileria ja salaattia pääruokana. Kahvi tai teetä jälkiruoaksi. Tämä kaikki alle vitosen. Tein valinnan, joka osoittautui kohtalokkaaksi. Otin keiton kaveriksi rievän kantapalan, joka oli aika kuiva. Kun puraisin kuivaa leipää, etuhammas antoi myöten. Tunsin, että nyt katkesi hammas. Se ei kuitenkaan irronnut, mutta esti puremisen. Mussuttelin halvan lounaan varoen samalla koskettamasta etuhampaaseen. Hetken kuluttua tajusin myös mikä minua odotti. Hammaslääkäri on jo vuoden verran ehdottanut ohuiden etuhampaiden vahvistamista posliinihampailla. Se maksaa maltaita. Se on nyt kuitenkin edessä. Uskoako puhetta vai itkeä ja uskoa puhetta ? Siinä vasta kysymys.
Lounaan jälkeen ajeltiin kotia kohti. Päätettiin kuitenkin poiketa Koivistonkylän Prismassa katsomassa olisiko tarjolla jotain hyvää kalaa. Ajoittain Prisman palvelupisteestä löytyy edullisesti lohta, kirjolohta, turskaa, seitä, ahventa, puna-ahventa tai jotain muuta. Ajelin parkkipaikalle. Yhtäkkiä pysäköityjen autojen takaa oikealta syöksyi punainen auto risteykseen. Nopeutta oli sen verran, etten ehtinyt tekemään mitään. Auto kopsahti kartturin puolen oveen ja jäi siihen. Nuori, parikymppinen kuski oli pienessä shokissa. Poliisi kutsuttiin paikalle. Sain kuulla, että syy oli minun, koska en ollut varonut oikealta tulevaa ajoneuvoa. Ns. kokoomatie ja parkkipaikalta tuleva tie ovat samanarvoisia teitä, jolloin oikealta tulevaa kuuluu väistää. Kaiken lisäksi juniori osoittautui poliisin pojaksi, joka ajoi äitinsä autoa. Tosin kohtuullisen vanhaa Almeraa. Kumpikaan auto ei vaurioitunut ajokelvottomaksi, joten häivyimme kotiin nuolemaan haavojamme. Siis kuvainnollisesti. Tai ei aivan, sillä kaverin autossa oli isoäiti, joka satutti kolauksessa jalkansa, josta tuli verta. Kotona täyttelin vahinkoilmoitusta ja jauhoin päässäni tapahtumien kulkua.
Näin sattui kaksi ei toivottua asiaa peräkkäin. Mikäli aikataulut tai valinnat olisivat olleet piirun verran toisenlaiset, mitään tällaista ei olisi tapahtunut. Toisaalta, kuinka paljon ihmisen elämässä valinnat menevät toisin, eikä mitään onnettomuuksia pääse sattumaan. No, nyt kävi kuitenkin näin ja sen kanssa on elettävä. Mieli on kyllä aika matalalla, mutta ehkä tästä selvitään.
Pieni virhe pääsi sujahtamaan tähänkin kirjoitukseen. Otsikossa pitää lukea Epäonnen päivä. Muu pitää kutinsa. Virheitä sattuu jokaiselle.
Lounaan jälkeen ajeltiin kotia kohti. Päätettiin kuitenkin poiketa Koivistonkylän Prismassa katsomassa olisiko tarjolla jotain hyvää kalaa. Ajoittain Prisman palvelupisteestä löytyy edullisesti lohta, kirjolohta, turskaa, seitä, ahventa, puna-ahventa tai jotain muuta. Ajelin parkkipaikalle. Yhtäkkiä pysäköityjen autojen takaa oikealta syöksyi punainen auto risteykseen. Nopeutta oli sen verran, etten ehtinyt tekemään mitään. Auto kopsahti kartturin puolen oveen ja jäi siihen. Nuori, parikymppinen kuski oli pienessä shokissa. Poliisi kutsuttiin paikalle. Sain kuulla, että syy oli minun, koska en ollut varonut oikealta tulevaa ajoneuvoa. Ns. kokoomatie ja parkkipaikalta tuleva tie ovat samanarvoisia teitä, jolloin oikealta tulevaa kuuluu väistää. Kaiken lisäksi juniori osoittautui poliisin pojaksi, joka ajoi äitinsä autoa. Tosin kohtuullisen vanhaa Almeraa. Kumpikaan auto ei vaurioitunut ajokelvottomaksi, joten häivyimme kotiin nuolemaan haavojamme. Siis kuvainnollisesti. Tai ei aivan, sillä kaverin autossa oli isoäiti, joka satutti kolauksessa jalkansa, josta tuli verta. Kotona täyttelin vahinkoilmoitusta ja jauhoin päässäni tapahtumien kulkua.
Näin sattui kaksi ei toivottua asiaa peräkkäin. Mikäli aikataulut tai valinnat olisivat olleet piirun verran toisenlaiset, mitään tällaista ei olisi tapahtunut. Toisaalta, kuinka paljon ihmisen elämässä valinnat menevät toisin, eikä mitään onnettomuuksia pääse sattumaan. No, nyt kävi kuitenkin näin ja sen kanssa on elettävä. Mieli on kyllä aika matalalla, mutta ehkä tästä selvitään.
Pieni virhe pääsi sujahtamaan tähänkin kirjoitukseen. Otsikossa pitää lukea Epäonnen päivä. Muu pitää kutinsa. Virheitä sattuu jokaiselle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)