Piinaviikko

Pääsiäistä edeltävä viikkoa kutsutaan piinaviikoksi tai kärsimysviikoksi. Minulle piina alkoi viime viikon keskiviikkona, kun puraisin kivikovaa rievän kankkikkaa ja etuhampaani antoi periksi. Onnistuin saamaan omalta hammaslääkäriltäni maanantaiksi ajan. Marssin maanantaiaamuna pelonsekaisin tuntein tuttuun paikkaan. Minusta tuntui, että nyt en selviäisi helpolla enkä halvalla.  Katselun ja väänteyn ja röntgenkuvan jälkeen hammaslääkäri totesi hampaan olevan katkennut niin syvältä, että se pitää poistaa. Hän ehdotti, että vahvistetaan ja korotetaan sivuhampaita ja niiden varaan tehdään korvaava hammas. Koko hoito maksaisi arviolta kaksi ja puoli tonnia.

Puudutuksen jälkeen hammaslääkäri väänteli ja pyöritteli hammasta aikansa jollon se pamahti ja katkesi lopulta. Olin kuvitellut hampaan olevan löysästi kiinni, joten välttelin koskettamasta koko hampaaseen. Näin ei ollut. Hampaan päälle työnnettiin tukkoja ja sain ohjeen pitää tukkoa pari tuntia. Sen jälkeen aukkoon muodostuu verihyytymä, joka kovettuu tukkeeksi.  Tiistaina varattiin uusi aika jatkotoimille ja keskiviikkona vielä lisää. Saisin pääsiäiseksi tilapäisen uuden yläeturivin.

Parin tunnin jälkeen otin tukkeen pois ja odottelin verihyytymän muodostumista. Sitä alkoikin muodostua, mutta myös verta tuli yhä lisää. Laitoin ohjeiden mukaan uuden tukkeen ja purin hampaat yhteen. Tunnin jälkeen poistin verisen tollon. Verihyytymää oli tullut, mutta lisää verta valui ikenistä. Suu oli jatkuvasti veressä. Tukoksi kelpaavia steriileitä lappuja löytyi onneksi kaapista. Kokeilin välillä niitä ja välillä olin ilman. Molemmissa sama seuraus. Verta hyytyi suuhun, mutta se ei lopettavua vuotoa. Neljän kieppeillä oli kulunut kuusi tuntia hampaan poistosta, mutta mitään uutta ei ollut tapahtunut. Yritin ottaa pienet nokose, koska olin aika väsynyt hampaan poistamisesta, puudutuksest ja veren valumisesta. Torkuin hetken ja valuminen tuntui hidastuvan. Se ei kuitenkaan loppunut.

Illalla kymmeneltä kaksitoista tuntia poistosta soitettiin Taysin neuvontaan. Hoitaja kehoitti painamaan tukko tiukasti aukkoon ja pitämään sitä tunnin. Ajattelin, että olin ollut lian hellähampainen puristamisessa. Päätin kuitenkin kestää yön yli. Kahdentoista kieppeillä homma jatkui samana. Yritin nukkua ja pitää tuketta suussa. Tunnin välein piti vaihtaa uusi, koska veri ja sylki pehmensivät tukkeen. Nukahdin tunniksi kahden ja kolmen välillä. Harsotollo valui pois hampaista ja verta valui suuhun. Kävin aamuyöllä kirjoittamassa ohjelaput ja lyhyen kuvauksen tilanteesta kumppanilleni. En pystynyt puhumaan, sillä tukko oli hampaiden välillä. Silloin, kun sitä ei ollut valui verta sen verran, että oli pidettävä suu kiinni. Tunnin välein syljin tukkeen ja verihyytymän suusta. Aamulla kahdeksan jälkeen saimme hammaslääkärini kiinni. Häneltä löytyi lyhyt aika puoli kymmeneksi. Pääsin vastaanotolle ja hammaslääkäri laittoi jonkinlaisen murusen estoainetta aukkoon. Odottelin puoli tuntia odotushuoneessa ja tilanne tarkastettii uudellee. Vuoto oli tyrehtynyt vuorokausi hampaanpoiston jälkeen.

Palasin puoli neljältä hammaslääkäriin varsinaiseen toimenpitäiseen. Olin väsynyt ja muissa maailmoissa. Yläosa puudutettiin oikein kunnolla. Sitten hampaita alettiin korottamaan. Sen jälkeen hampaista otettiin kuvia ja ne vietiin tietokoneelle. Hidas ja moninainen toimenpide kesti puolitoista tuntia. Sen jälkeen pääsin kotiin ylähampaat harvennettuna. En jaksanut murehtia sitä, sillä vuoto oli loppunut ja olin lähinnä apaattinen väsymyksestä ja avuttomuudesta. Huomenna keskiviikkona hommaa jatketaan.

Ehdin hoidella aamupäivällä auton renkaidenvaihtoon, huoltoon ja katsastukseen. Tapasin myös vauriokorjaamon miehen, joka otti kolariautostani kuvia ja lupasi hoidella asioita vakuutusyhtiön kanssa. Sain auton ja renkaat iltapäivällä kotiin. Sitten läksi taas hammaslääkärille. Olin taas aika vaisuna ja alistuneena. En osannut odottaa mitään. Nyt hammaslääkärillä oli uusi hammasrivi. Se oli ikäänkuin kuomu, joka laitettiin hiottujen etuhampaiden päälle ja se täytti myös poistetun hampaan
paikan. Hammaslääkäri oli erittäin iloinen onnistuneesta muotoilusta. Muutaman hampaan
korotuksen ja hionnan jälkeen uusi muotti painettiin yläriviin. Se liimattiin kiinni sementillä. Reilun puolen tunnin jälkeen marssin kadulle uudet ylähampaat suussa.

Tuntui helpottavalta ja vähän oudon epäuskottavalta. Olin pelastunut. Minua ei oltu ristiinnaulittu. Piinaviikko päättyi helpotukseen. Käppäilin kotiin ja istahdin sohvalle. Kaikki oli taas kunnossa. Toivottavasti.