Eilen keskiviikkona oli todella erikoinen päivä. Menimme lounaalle ravintolaan, josta saa kaksi lounasta yhden hinnalla. Jutun juju on Tampere-passi. Siinä on erilaisi alennuksia ja tarjouksia monista palveluista ja liikkeistä. Tämä on yksi niistä. Lounas kahdelle yhden hinnalla. Hinta oli 9.50 €. Siis alle vitosen per henkilö. Ruoka oli hyvää. Kalakeittoa ja leipää alkuruoaksi. Broileria ja salaattia pääruokana. Kahvi tai teetä jälkiruoaksi. Tämä kaikki alle vitosen. Tein valinnan, joka osoittautui kohtalokkaaksi. Otin keiton kaveriksi rievän kantapalan, joka oli aika kuiva. Kun puraisin kuivaa leipää, etuhammas antoi myöten. Tunsin, että nyt katkesi hammas. Se ei kuitenkaan irronnut, mutta esti puremisen. Mussuttelin halvan lounaan varoen samalla koskettamasta etuhampaaseen. Hetken kuluttua tajusin myös mikä minua odotti. Hammaslääkäri on jo vuoden verran ehdottanut ohuiden etuhampaiden vahvistamista posliinihampailla. Se maksaa maltaita. Se on nyt kuitenkin edessä. Uskoako puhetta vai itkeä ja uskoa puhetta ? Siinä vasta kysymys.
Lounaan jälkeen ajeltiin kotia kohti. Päätettiin kuitenkin poiketa Koivistonkylän Prismassa katsomassa olisiko tarjolla jotain hyvää kalaa. Ajoittain Prisman palvelupisteestä löytyy edullisesti lohta, kirjolohta, turskaa, seitä, ahventa, puna-ahventa tai jotain muuta. Ajelin parkkipaikalle. Yhtäkkiä pysäköityjen autojen takaa oikealta syöksyi punainen auto risteykseen. Nopeutta oli sen verran, etten ehtinyt tekemään mitään. Auto kopsahti kartturin puolen oveen ja jäi siihen. Nuori, parikymppinen kuski oli pienessä shokissa. Poliisi kutsuttiin paikalle. Sain kuulla, että syy oli minun, koska en ollut varonut oikealta tulevaa ajoneuvoa. Ns. kokoomatie ja parkkipaikalta tuleva tie ovat samanarvoisia teitä, jolloin oikealta tulevaa kuuluu väistää. Kaiken lisäksi juniori osoittautui poliisin pojaksi, joka ajoi äitinsä autoa. Tosin kohtuullisen vanhaa Almeraa. Kumpikaan auto ei vaurioitunut ajokelvottomaksi, joten häivyimme kotiin nuolemaan haavojamme. Siis kuvainnollisesti. Tai ei aivan, sillä kaverin autossa oli isoäiti, joka satutti kolauksessa jalkansa, josta tuli verta. Kotona täyttelin vahinkoilmoitusta ja jauhoin päässäni tapahtumien kulkua.
Näin sattui kaksi ei toivottua asiaa peräkkäin. Mikäli aikataulut tai valinnat olisivat olleet piirun verran toisenlaiset, mitään tällaista ei olisi tapahtunut. Toisaalta, kuinka paljon ihmisen elämässä valinnat menevät toisin, eikä mitään onnettomuuksia pääse sattumaan. No, nyt kävi kuitenkin näin ja sen kanssa on elettävä. Mieli on kyllä aika matalalla, mutta ehkä tästä selvitään.
Pieni virhe pääsi sujahtamaan tähänkin kirjoitukseen. Otsikossa pitää lukea Epäonnen päivä. Muu pitää kutinsa. Virheitä sattuu jokaiselle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti