Mikä liigajoukkue erottaa ensimmäisenä valmentajansa ?

Jääkiekkoliiga on päässyt hyvään vauhtiin. Kymmenkunta kierrosta on tämän viikonlopun jälkeen takana. Perinteinen kiistely taklauksista, kurinpidosta ja tuomioista on alkanut. Pian puhutaan tuomarilinjasta ja sitten aletaan spekuloida ensimmäisistä valmentajien potkuista. Urheilutoimituksemme on koostanut potentiaalisten potkujen saajien /antajien listan.

Listan kärkisijaa pitää selkeästi IFKöö. Helsnkiläiset ovat alisuorittaneet ilta toisensa jälkeen. Paperilla kova joukkue on kärsinyt tappioita maakuntien porukoille. Fanit ovat olleet raivona. Loukkaantumissuman taakse on yritetty kätkeytyä alkuviikkoina, mutta nyt alkavat kellot soida. IFKöön urheilutoimenjohta Nybondas lähti nostelemaan/sai tapeekseen/sai potkut. Hän on kuulemma mukana suunnittelemassa jotain tulevaisuudessa tapahtuvaa suurta juttua. Hänen lähtönsä ei pelasta kuitenkaan valmentaja Ari-Pekka Seliniä. Hän saa pian katsella kohti itää, sillä parhaat meriitit ovat tulleet sputnikkien eli Saipan riveissä.

Kakkosena onkin juuri edellä mainittu Saippa. Peli on kulkenut nihkeästi ja rökäletappiot ovat vieneet itsetunnon, katsojat ja kohta myös valmentajan. Mestaripelaaja Tero Lehterän valmennusura on alkanut ontuen. Ensin Espoon Blues meni konkkaan ja nyt sitten idän ihme Saippa. Peli ei vaan kulje. Selitetään toki, että keskeiset pelaajat ovat lähteneet. Perinteisiä huippuvahvistuksia ei ole löytynyt. Saipan voi pelastaa vain uusi valmentaja. Ratkaisu onkin ilmeinen ja helppo. Saippa ja IFKöö vaihtavat valmentajia.  Selin pääsee takaisin menneisyyden lumoihin ja Lehterä takaisin pääkaupunkiseudulle.

Kolmantena vaihtoon lähtee Spoorin Tomek Valtonen. Totta on, että Tomek on tehnyt sen mitä kukaan ei olisi uskonut. Tehnyt Spoorista taistelevan joukkueen ja urheiluseuran. Antanut kuvan, että Poika voisi saunoa Vaasassa. Juhani Tamminenkaan ei ole enää jaksanut kehuskella itseään. Ainakaan Sportin keksimisellä, kehittämisellä ja ensimmäisellä kullalla. Nyt on totuus tullut Tomekin eteen. Jo
parina viime vuotena kannattajat ovat antaneet Valtoselle potkut. Useamman kerran. Nyt se tapahtuu 
toimesta. Vaasaan on saatava uusi hypetys ja joukkueen on kavuttava kuuden sakkiin. Siihen tarvitaan uutta draivia. Tomekin taidot on nähty. Sitäpaitsi liigahallituksen piheenjohtaja Heikki Hiltunen on myös Sportin hallituksen puheenjohtaja. Pitäähän hänen seuransa olla liigan huippua.

Varsinainen listamme päättyy tähän. Mutta kerrottakoon vielä lukijoille, miksi tästä listasta puuttuvat Jukurit, Kookoo ja Ilves. Nehän ovat peräpään vakiokalustoa.

Jukureiden valmentajakaksikko Risto Dufva-Ville Nieminen ei saa potkuja Mikkelissä. Syy on selvä. Mikkeli on niin pieni jääkiekkokaupunki, ettei se saisi jatkossa yhtään näin nimekästä valmennustiimiä Savoon. Jukurit on valmis maksamaan mitä vain, jotta Dufva-Nieminen kaksikko pysyy Mikkelissä. Seuran menestys on toisarvoinen asia. Sitäpaitsi jos nämä valmentajat lähtisivät Mikkelistä, ei kukaan pelaaja viitsisi suunnata paikkakunnalle. Entinen jalkapallokaupunki yrittää uskoa jääkiekkoon Dufvan ja Niemisen opeilla.

KooKoo on kovassa nousukiidossa. Alkukauden voittoputki antoi viitteitä sensaatiosta. Jatko on näyttänyt, että sama toiveikkuus mihin erehdyttiin Vaasassa on tapahtunut myös Kouvolassa. Kannattajat unelmoivat koko kauden mitaleista. Valitettavasti seuran paikkana on kolmen viimeisen kolmikko. Tuomas Tuokkola on innokas ja moderni valmentaja. Hän ottaa pelaajat ystävinä ja kavereina. Hyvä fiilis on Tuokkolan valmennusfilosofia. Näin myös pelaajat tykkäävät Tuokkolasta. Joukkueen huonoista saavutuksista ei välitä kukaan kun kansa odottaa koko kauden voittoputkea ja pelaajat nauttivat fiiliksistä. Tuokkola saa oleilla rauhassa Kouvolassa.

Uusi Ilves on pessyt kasvonsa. Uuden johdon taholta on sanottu, että seuralla on nyt huippuvalmentaja Karri Kivi ja huipputoimari Risto Jalo. Kun vielä joukkue koostuu paikallisista ja muiden paikkakuntien potentiaalisista A-junnuista, paketti on kasassa. Uusi Ilves pitää kiinni Kivestä ja Kivi Ilveksestä. Tosi asiassa Ilves on menneinä vuosina vaihdellut valmentajaa kesken kauden ja siitä on tullut rokäletappiot. Sekä taloudellisesti että pelillisesti. Nyt sitä virhettä ei tehdä, koska Uusi Ilves hoitaan suut säkkiä myöten. Suljetussa liigassa ei tarvitse pelätä putoamista.

Sonny Rollinsia

Käyn melkein kerran kuussa Helsingissä. Pitkänsillan lähellä Unioninkadulla on Music Hunter niminen levykauppa. Pieni ja sokkeloinen kauppa on katosta lattiaan täynnä levyjä. Cd-levyjen lisäksi kaupassa on myös vinyyleitä. Levykaupassa voisi viettää aikaa tuntikaupalla, sillä tarjolla on rockia laajalla rintamalla. Eri genret ja tyylilajit ovat laajasti esillä. Myös vähän jazzlevyjä on tarjolla. Hunterista on löytynyt esimerkiksi laaja kirjo Frank Zappaa ja lähes koko Radioheadin tuotanto. Mitä sitä ihminen muuta voisi toivoa. Jazzia tietysti.

Alkuviikosta olin taas käymässä Music Hunterissa. Jazzhyllystä löysin paksun kokoelman Sonny Rollinsin musiikkia. Rollins on tenorisaksofonisti, joka on syntynyt 1930. Hän aloitti alttosaksofonilla alle kymmenvuotiaana. Siirtyi pianoon ja löysi 16-vuotiaana tenorin. Mies on soitellut sitten vuodesta 1946 aina vuoteen 2012 asti tenoria. Pari kertaa hän on viettänyt  vuoden sapattivapaata, mutta yli 60 vuotta fonistina tai muusikkona seitsemällä vuosikymmenellä  on melkoinen saavutus. Mies on tällä hetkellä lähestymässä yhdeksää kymppiä.

Löytämäni levypaketti sisältää kymmenen cd:tä, joissa on peräti 18 Rollinsin albumia. Musiikki on peräisin viisikymmentäluvulta. Se oli ensmmäinen ja hyvä vuosikymmen Rollinsin tuotannossa. Ei kuitenkaan ainoa. Tältä ajalta on myös kenties tunnetuin Rollinsin biisi St. Thomas, jota useat arvonsa tuntevat bändit ja muusikot tapaavat soitella tänäkin päivänä. Lapsenlaulumainen teema jättää improvisoinnille mieluisat eväät. Rollinsin musiikki on kuitenkin useimmiten kaukana lasten musiikista. Rollins tunnetaan tukevista tenorisooloista. Toinen tunnettu piirre olivat Rollinsin triot, joista siis puuttui piano. Musikki ja improvisaatiot olivat väkevämpiä ja yksinkertaisempia. Hänestä on tehty tunnettu dokumentti kun hänellä oli tapana soitella New Yorkin silloilla säästääkseen naapureitaan pitkiltä sooloiltaan. Nyt aloin kuuntelemaan tätä pinoa. Musiikkia on yhteensä yli kymmenen tuntia. Menee muutama tovi tämän tuotannon läpikäymisessä. Rollinsin musiikki on kuitenkin taitavaa sooloilua, jota on kiva kuunnella maalaamisen taustamusiikkina. Kaiken lisäksi nykyjazzin näkökulmasta Rollinsilla on hyvä improvisointityyli, joka ei ole kuitenkaan liian monimutkaisia tööttäystä.

Yritin puhua alennusta tälle kokoelmalle, kun hinta oli kokonaista kaksi kymppia. Music Hunterin omistaja kertoi kuitenkin, että kokoelma on runsaasti arvokkaampi. Sen sijaan saan kiittää onneani,
että paketti irtoaa tällä hinnalla. Ja tottahan se on, kymmenen levyä kahdellakympillä on halpa. Kaiken lisäksi albumien taso on kova. Kanssamuusikoita löytyy Modern Jazz Quartetista, Miles Daviesiin, Charlie Parkeriin ja Jim Halliin vain muutamia mainitakseni.

Cats-musikaali

Andrew Lloyd Webber on säveltänyt tämä ehkä maalilman katsotuimman musikaalin. Kuulemma 80 miljoonaa ihmistä on nähnyt sen eri puolilla maailmaa. Nyt oltiin Tampereen Teatterissa. Ensimmäinen huomio oli iso esiintyjämäärä. Lavalla lauloi, tanssi, hyöri ja pyöri parikymmentä kissaksi pukeutunutta henkilöä. Musiikki soi kovaa ja se oli rytmikästä ja vaihtelevaa. Lavasteet ja asut olivat musikaalin teemaan liittyen kirjavat. Seuraavaksi tajusin, ettei tässä musikaalissa ole varsinaista juonta. Kappaleet ja kohtaukset kertovat kissoista ja kissahenkilöistä, mutta ne ovat paloja ja pohjautuvat pikemminkin Webberin musiikkiin ja T.S.Eliotin tekstihahmoihin. Pienen pettymyksen jälkeen musiikki ja tanssit alkoivat vetää mukanaan. Hienot valo- ja lavastustekniikan ideat täyttivät niitä rajoituksia, mitä pieni näyttämö asetti. Laulajat olivat erinomaisia. Kaikki lauloivat puhtaasti ja jopa hengästymättä. Hengästymättä siitä huolimatta, että jatkuvat tanssiesitykset pyörivät lavalla samalla kun tanssijat toimivat myös laulajina. Myös samat laulajat esittivät tanssit rytmikkään säpäkästi ilman virheitä. Erityisen upea oli Ritva Jalosen laulu. Myös Tero Harjuniemi ja Helena Rengman jäivät mieleeni. Bändi oli myös loistava. Tosin epäilin, ettei kymmenhenkistä bändiä ollut saatu mahtumaan teatterin sivutiloihin. Niin ja Tampereen versioon ujutettu humoristinen Rotta, Risto Korhonen oli elementissään.  Suitsutan vielä valosuunnittelija Raimo Salmea, hän on velho.

Hieno esitys. Vaikka estradi oli pieni, vaikka juoni puuttuui, kokonaisuus toimi hienosti. Esitys oli mukaansa tempaava, taidokas ja hyvää viihdettä.  Suosittelen.

Eläkeläishölmöilyä

Sain lähes vuosi sitten synttärilahjaksi kaksi lippua Cats-musikaaliin. Liput olivat turvallisesti kirjekuoressa pöytälaatikon päällä. Lauantaina koitti suuri hetki. Lähdettiin teatteriin. Olin ennakkoon ajatellut, että Cats on ison lavan musikaali. Isoja lavoja Tampereella on yksi TTT. Suuntasimme siis Työvikseen hyvissä ajoin ennen seitsemää. Laitoimme takit narikkaan ja odottelimme suuren joukon kanssa sisäänpääsyä. Ovimies katseli lippujamme ja osoitti sormellaan lipun tekstiä, Tampereen Teatteri. Olimme väärässä teatterissa. Työväen teatterissa esitettiin Viulunsoittaja katolla-musikaalia.. Perjehdimme väen läpi nopeaan takaisian narikkaan ja sieltä ulos. Myöhästyisimme varmasti näytöksestä. Kävelimme joutuisasti pitkin Hallituskatua Keskustorille ja siitä edelleen Tampereen teatterin narikkaan. Kello oli viisi yli seitsemän. Ovimies katsoi kartasta paikkamme. Hän sanoi pystyvänsä saattamaan meidät katsomoon, kunha rock-biisi alkaisi soida. Paikat olivat onneksi käytävän varrella, jonne meidät ohjattiin. Kymmenen yli seitsemän katselimme Cats-musikaalia oikeilla paikoilla, oikeassa teatterissa. Otsalla kimalteli muutama hikipisara.

Venäläinen sanalasku sanoo: Sama pää kesät talvet. Siihen voin vedota eläkepäivinä. Mitä tästä opin ? Seuraavan kerran kun täytän vuosia ja saan teatterilippuja lahjaksi, katson missä teatterissa esitys esitetään. Lueskelin menneellä viikolla lehdestä Catsin arvostelua. Kiinnitin huomiota Risto Korhosen ja Ritva Jalosen nimiin. Muista ajatelleeni, että Ristohan on Tampereen teatterin vakiokalustoa. Niin onkin, nyt sen tiedän.

Robert Longo Sara Hildenin taidemuseossa

Sara Hildenin taidemuseo oli onnistunut saamaan todellisen nykytaiteen "ison kalan" Tampereelle. Vuonna 1953 syntynyt taiteilija Robert Longo on eräs aikakautemme suurista nimistä. Longo tunnetaan suurista valokuvamaisista hiilipiirroksistaan. Dokumentinomaiset teokset ovat valokuvamaisen tarkkoja, mutta ne on tehty hiilellä. Esillä on kuutisenkymmentä taiteilijan teosta. Hämmästyttävä tekninen taituri tämä Longo kiistämättä on. Teosten taiteellisesta sisällöstä voidaan olla ainakin kahta mieltä, mutta taidosta ei. Kuvanveistäjän koulutuksen saanut Longo on kuvannut nykyajan sanomalehtien valokuvamaailmaa ikäänkuin haastamalla rajut kuvat. Longon kädenjälkiä on myös lukuisten klassikkotaiteilijoiden mustavalkoiset hiilipiirros jäljitelmät. Longo on ohjannut myös yhden elokuvan.

Longo oli itse paikalla näyttelyn avajaisissa. Muuten Longon vaimo on saksalainen näyttelijä Barbara Sukova. Hänet tunnetaan parhaiten Rainer Maria Fassbinderin Alexanderplats elokuvasarjasta.  Harvoin tulee nähtyä maailmantason taiteentekijöitä livenä. Nyt näkyi. Vaikka Longo ei olekaan mikään da vinci tai picasso, on hän varmasti yksi suurista taiteentekijöistä, jonka teokset kestävät aikojen tuulissa ja tuiverruksissa. Virkistävää vaihtelua harmaaseen syksyyn tai sanoisinko taidesyksyyn.

Päivien pimeneminen alkaa

Tänään on se päivä vuodesta, jolloin valoisa ja pimeä aika ovat yhtä pitkiä. Keväällä on samainen päivä. Erona on se, että tästä päivästä alkaa se ikävämpi ja pimeämpi ajanjakso. Kolmen kuukauden kuluttua eli joulukuun lopulla tapahtuu käänne, mutta siihen asti mennään kohti aina vain lyhyempää valoaikaa. Päähän tulee pimeyttä entistä enemmän. Päästä tulee entistä mustempi paikka.

Keinoja tilanteen helpottamiseksi on monia. Tässä muutamia lukijoidemme parhaita kokemuksia ja keinoja.

Valoisan ajan kello
Hyvä keino vastustaa apatiaa on keksiä valoisan ajan herätyskello. Sellainen kello herättää aina, kun valoisuutta alkaa tulemaan maisemaan. Tämän kellon myötä ihminen voi maksimoida valveillaolon valoisaan aikaan. Pimeänä aikana voi vastaavasti nukkua, eikä turhaa pimeyttä pääse syntymään päähän. Kellon keksijä saa myös hyvät korvaukset keksinnöstään. Jopa niin hyvät, että niillä voi viettää lopun elämästään päiväntasaajalla, auringossa.

Kirkasvalohuone
Monilla on kirkasvalolamppuja, mutta niillä on aika pieni vaikutus ihmismieleen. Kirkasvalohuone on sen sijaan oikeasti kirkas. Hyvät aurinkolasit on syytä olla käytössä tässä huoneessa. Jo tunti aamupäivisin riittää piristämään mieltä. Samalla voi ottaa myös hyvän pohjarusketuksen, mikäli aikoo mennä jouluna etelän uima-altaille tai seuraavana kesänä tutulle kotikylän biitsille. Maksaa paljon, mutta mikä nyt ei maksaisi. Yhden makuuhuoneen voi helposti paneloida kirkasvaloseinillä. Sitäpaitsi siinä se on kesäajankin valmiina, jos vaikka sattuu tällainen sateinen kesä niinkuin viime kesäkin oli.

Satelliitti
Sateliitti kiertää maapalloa taajaan. Siellä maisemia katsellessa ei voi olla ihailematta maapalloa.
 Siinä unohtuvat pimeydet ja pakkaset. Astronautiksi/kosmonautiksi pääseminen on toki hieman hankalaa. Kuitenkin Yhdysvallat ja Venäjä ovat tehneet yhteistyötä viime vuosikymmeninä. Puolueettoman maan edustaja voi olla kiinnostava molemmille. Usaltaisin myös arvella, että naisilla saattaisi olla helpompi päästä hommiin, koska miesehodkkaita on ymmärrettävästi enemmän. Jos olet mies, kannattaa naamioitua naiseksi. Nykytekniikalla ja kauneuskirurgialla se lienee helppoa. Ei muuta kun matkaan ja kaiken lisäksi muut maksavat matkakulut.

Valokuvaamo
Tämä on vähän samanlainen kikka kuin kirkasvalohuone. Valokuvaamossa on tietenkin kirkkaita valoja. Lisäksi salamat räpsähtelevät tuon tuosta. Ihan sama onko kesä tai talvi. Silmät ovat kirkkaasta valosta sikkuralla. Kaiken lisäksi valokuvista saa liksaa. Poliisille suoraan lähetettävät passikuvat maksavat 14,95 €. Sata asiakasta päivässä tekee puolitoista tuhatta euroa. Kuukaudessa noin 40.000 €. Ja kaikki vain siksi, että haluaa pakoon pimeää syksyä.

Laivajänis
Nykyisin harvemmin käytetty tapa lähteä pakoon pimeää vuodenaikaa. Syksyisin Suomenlahden rannoilla ja erityisesti Pohjanmeren rannikkokaupungeissa vierailee isoja tankkereina. Kannattaa ottaa satamista selvää tankkereiden reiteistä ja aikataluista. Sen lisäksi on hyvä ostaa kumivene ja airot. Tankkerit lepäilevät satamien ulkopuolella redillä, joten sinne ei pääse muuten kuin soutamalla.
Hyvällä säällä tankkeriin pääsee muutaman tunnin soutumatkalla. Tuulisessa säässä voi mennä
pidempään. Tankkerit viettävät pitkiä aikoja tankattavina öljymaissa, jotka tunnetusti ovat lämpimiä ja aurikoisia. Kevätpuolella monet tulevat takaisin Pohjolaan. Mukava ja halpa tapa viettää lomaa pimeydestä.

Musta jätesäkki
Halpa ja käytännöllinen tapa pakoilla pimeyden ongelmia on jätesäkki. Jätesäkit maksavat vain muutaman euron rulla ja niitä saa sillä hinnalla jo monia. Pienen jätesäkin voi laittaa päähän, mutta
isoon voi mennä itse kokonaan. Säkkiin kannattaa ottaa hyvä lamppu ja  paljon pattereita. Jos tykkää lukemisesta voi lueskella esimerkiksi koko Päätalon tuotannon, vanhan tietokirjasarjan tai Dostojevski tuotannon. Pieni telkku mahtuu myös isoon jäteaäkkiin, mutta vaarana on päivän ja yöaijan erottaminen ohjelmien mukaan. Parastahan jätesäkissä on juuri päinvastainen vaikutus. Mistään ei tiesä, mikä vuorokaudenaika on menossa.

Ässät valittaa Lambergin tuomiosta

Porin Ässien Matti Lambergille lätkäistiin päähän kohdistuneesta taklauksesta 13 ottelun pelikielto. Liigan kurinpitäjä oli aiemmin antanut Saipan Cody Kunykille 5 ottelun ja Kärppien Jari Sailiolle 3 ottelun pelikiellon samasta syystä. Oletettavasti Lambergin tuomion suuruutta perusteltiin hänen aiemmin saamistaan kurinpitotuomioista. Myöskään taklaustilanteet eivät liene vertailukelpoisia.
Pitkin syksyä vellonut keskustelu pelaajien kunnioittamisesta, vakavien onnettomuuksien seurauksista ja kurinpitolinjasta sai nyt uutta näkökulmaa.

Porin Ässät ei hyvällä katsonut tuomiota vaan teki valituksen urheilun oikeusturvalautakunnalle Lambergin tuomiosta. Asiasta kiinnostavan tekee Ässien toimitusjohtaja Eeva Perttulan puheet. Häntä nimittäin haastateltiin radiossa päähän kohdistuneista taklauksista ja niiden ehkäisemisestä liigapeleissä. Perttula totesi kaunopuheisesti, että kaikkien osapuolien, pelaajien, katsojien, seurajohdon tulee tehdä töitä toisia syyttelemättä asian muuttamiseksi. Myös liiga oli kehottanut seuroja toimiin asian suhteen. Lambergin asiasta hän totesi seurajohdon ja valmentajien sekä Lambergin keskustelleen asiasta. Nyt tuli tietoa, että seura on päättänyt valittaa Lambergin tuomiosta.
Vaikuttaa siltä, että seura vähättelee Lambergin tekoa ja haluaa lyhentää hänen tuomiotaan. Onko tämä sitä turvallisuuden lisäämistä, vastustajan kunnioittamista ja vaarallisten taklausten vähentämistä ? Ei se ainakaan siltä näytä.

Kokonaan käsittelemättä on liigaseurojen johdon ja valmentajien toimet. Hehän palkkaavat seuroihin kovaotteisia taklaajiia muka suojelemaan pienikokoisia hyökkääjiä. Eikö juuri tästä näkökulmasta ala kovien ja vaarallisten taklausten tie. Taklauksia vartenhan reurajohtajat palkkaavat gorilloita likaiseen työhön. Perusteluna käytetään taklaus- ja karvauspelin tärkeyttä. Katse suuntautuu seurajohtajiin, muiden joukossa Eeva Perttulaan. Eikö Lamberg ole Ässissä juuri kovan pelitapansa takia ? Monissa seuroissa on näitä saman profiilin pelaajia. He taklaavat ammatikseen. Ei ihme, että joskus taklaukset osuvat päähän tai mihin milloinkin, kun siihen on olemassa sanaton sopimus seuran kanssa. Nyt
nämä samat seurajohtajat jeesustelevat pelaajien kunnioittamisesta ja vammojen välttämisestä.
Seurajohtajat eivät lopeta näiden profiilipelaajien palkkaamista, koska muutkaan eivät niin tee. Tässä asiassa kierretään kehää ja aina silloin tällöin käy huonosti.

Huonosti kävi Tommi Kovaselle, jonka peliura katkesi tällaiseen taklaukseen. Mutta ei ainoastaan peliura. Koko elämä oli lähellä loppua. Kovanen kirjoitti omasta kohtalostaan rankan kirjan. Enää hän ei pysty katsomaan otteluissa tapahtuvia kovia taklauksia. Tällainen on kohtuuttoman kova hinta yleisöä viihdyttävästä jääkiekosta, jota seurajohtajat sanovat haluavansa tarjota liigakaukaloissa.