Andrew Lloyd Webber on säveltänyt tämä ehkä maalilman katsotuimman musikaalin. Kuulemma 80 miljoonaa ihmistä on nähnyt sen eri puolilla maailmaa. Nyt oltiin Tampereen Teatterissa. Ensimmäinen huomio oli iso esiintyjämäärä. Lavalla lauloi, tanssi, hyöri ja pyöri parikymmentä kissaksi pukeutunutta henkilöä. Musiikki soi kovaa ja se oli rytmikästä ja vaihtelevaa. Lavasteet ja asut olivat musikaalin teemaan liittyen kirjavat. Seuraavaksi tajusin, ettei tässä musikaalissa ole varsinaista juonta. Kappaleet ja kohtaukset kertovat kissoista ja kissahenkilöistä, mutta ne ovat paloja ja pohjautuvat pikemminkin Webberin musiikkiin ja T.S.Eliotin tekstihahmoihin. Pienen pettymyksen jälkeen musiikki ja tanssit alkoivat vetää mukanaan. Hienot valo- ja lavastustekniikan ideat täyttivät niitä rajoituksia, mitä pieni näyttämö asetti. Laulajat olivat erinomaisia. Kaikki lauloivat puhtaasti ja jopa hengästymättä. Hengästymättä siitä huolimatta, että jatkuvat tanssiesitykset pyörivät lavalla samalla kun tanssijat toimivat myös laulajina. Myös samat laulajat esittivät tanssit rytmikkään säpäkästi ilman virheitä. Erityisen upea oli Ritva Jalosen laulu. Myös Tero Harjuniemi ja Helena Rengman jäivät mieleeni. Bändi oli myös loistava. Tosin epäilin, ettei kymmenhenkistä bändiä ollut saatu mahtumaan teatterin sivutiloihin. Niin ja Tampereen versioon ujutettu humoristinen Rotta, Risto Korhonen oli elementissään. Suitsutan vielä valosuunnittelija Raimo Salmea, hän on velho.
Hieno esitys. Vaikka estradi oli pieni, vaikka juoni puuttuui, kokonaisuus toimi hienosti. Esitys oli mukaansa tempaava, taidokas ja hyvää viihdettä. Suosittelen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti