sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Eläkeläishölmöilyä

Sain lähes vuosi sitten synttärilahjaksi kaksi lippua Cats-musikaaliin. Liput olivat turvallisesti kirjekuoressa pöytälaatikon päällä. Lauantaina koitti suuri hetki. Lähdettiin teatteriin. Olin ennakkoon ajatellut, että Cats on ison lavan musikaali. Isoja lavoja Tampereella on yksi TTT. Suuntasimme siis Työvikseen hyvissä ajoin ennen seitsemää. Laitoimme takit narikkaan ja odottelimme suuren joukon kanssa sisäänpääsyä. Ovimies katseli lippujamme ja osoitti sormellaan lipun tekstiä, Tampereen Teatteri. Olimme väärässä teatterissa. Työväen teatterissa esitettiin Viulunsoittaja katolla-musikaalia.. Perjehdimme väen läpi nopeaan takaisian narikkaan ja sieltä ulos. Myöhästyisimme varmasti näytöksestä. Kävelimme joutuisasti pitkin Hallituskatua Keskustorille ja siitä edelleen Tampereen teatterin narikkaan. Kello oli viisi yli seitsemän. Ovimies katsoi kartasta paikkamme. Hän sanoi pystyvänsä saattamaan meidät katsomoon, kunha rock-biisi alkaisi soida. Paikat olivat onneksi käytävän varrella, jonne meidät ohjattiin. Kymmenen yli seitsemän katselimme Cats-musikaalia oikeilla paikoilla, oikeassa teatterissa. Otsalla kimalteli muutama hikipisara.

Venäläinen sanalasku sanoo: Sama pää kesät talvet. Siihen voin vedota eläkepäivinä. Mitä tästä opin ? Seuraavan kerran kun täytän vuosia ja saan teatterilippuja lahjaksi, katson missä teatterissa esitys esitetään. Lueskelin menneellä viikolla lehdestä Catsin arvostelua. Kiinnitin huomiota Risto Korhosen ja Ritva Jalosen nimiin. Muista ajatelleeni, että Ristohan on Tampereen teatterin vakiokalustoa. Niin onkin, nyt sen tiedän.

Ei kommentteja: