Käyn melkein kerran kuussa Helsingissä. Pitkänsillan lähellä Unioninkadulla on Music Hunter niminen levykauppa. Pieni ja sokkeloinen kauppa on katosta lattiaan täynnä levyjä. Cd-levyjen lisäksi kaupassa on myös vinyyleitä. Levykaupassa voisi viettää aikaa tuntikaupalla, sillä tarjolla on rockia laajalla rintamalla. Eri genret ja tyylilajit ovat laajasti esillä. Myös vähän jazzlevyjä on tarjolla. Hunterista on löytynyt esimerkiksi laaja kirjo Frank Zappaa ja lähes koko Radioheadin tuotanto. Mitä sitä ihminen muuta voisi toivoa. Jazzia tietysti.
Alkuviikosta olin taas käymässä Music Hunterissa. Jazzhyllystä löysin paksun kokoelman Sonny Rollinsin musiikkia. Rollins on tenorisaksofonisti, joka on syntynyt 1930. Hän aloitti alttosaksofonilla alle kymmenvuotiaana. Siirtyi pianoon ja löysi 16-vuotiaana tenorin. Mies on soitellut sitten vuodesta 1946 aina vuoteen 2012 asti tenoria. Pari kertaa hän on viettänyt vuoden sapattivapaata, mutta yli 60 vuotta fonistina tai muusikkona seitsemällä vuosikymmenellä on melkoinen saavutus. Mies on tällä hetkellä lähestymässä yhdeksää kymppiä.
Löytämäni levypaketti sisältää kymmenen cd:tä, joissa on peräti 18 Rollinsin albumia. Musiikki on peräisin viisikymmentäluvulta. Se oli ensmmäinen ja hyvä vuosikymmen Rollinsin tuotannossa. Ei kuitenkaan ainoa. Tältä ajalta on myös kenties tunnetuin Rollinsin biisi St. Thomas, jota useat arvonsa tuntevat bändit ja muusikot tapaavat soitella tänäkin päivänä. Lapsenlaulumainen teema jättää improvisoinnille mieluisat eväät. Rollinsin musiikki on kuitenkin useimmiten kaukana lasten musiikista. Rollins tunnetaan tukevista tenorisooloista. Toinen tunnettu piirre olivat Rollinsin triot, joista siis puuttui piano. Musikki ja improvisaatiot olivat väkevämpiä ja yksinkertaisempia. Hänestä on tehty tunnettu dokumentti kun hänellä oli tapana soitella New Yorkin silloilla säästääkseen naapureitaan pitkiltä sooloiltaan. Nyt aloin kuuntelemaan tätä pinoa. Musiikkia on yhteensä yli kymmenen tuntia. Menee muutama tovi tämän tuotannon läpikäymisessä. Rollinsin musiikki on kuitenkin taitavaa sooloilua, jota on kiva kuunnella maalaamisen taustamusiikkina. Kaiken lisäksi nykyjazzin näkökulmasta Rollinsilla on hyvä improvisointityyli, joka ei ole kuitenkaan liian monimutkaisia tööttäystä.
Yritin puhua alennusta tälle kokoelmalle, kun hinta oli kokonaista kaksi kymppia. Music Hunterin omistaja kertoi kuitenkin, että kokoelma on runsaasti arvokkaampi. Sen sijaan saan kiittää onneani,
että paketti irtoaa tällä hinnalla. Ja tottahan se on, kymmenen levyä kahdellakympillä on halpa. Kaiken lisäksi albumien taso on kova. Kanssamuusikoita löytyy Modern Jazz Quartetista, Miles Daviesiin, Charlie Parkeriin ja Jim Halliin vain muutamia mainitakseni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti