Tällä ikää monet asiat ovat muuttuneet. Sen huomaa ainakin kahdesta kaapista: vaatekaapista ja jääkaapista. Vaatekaappi pullottaa erilaisia vaatteita. Käytän niistä n. 10 prosenttia. Kaapista löytyy kymmenkunta pikkutakkia, viidettoista housut, tupla määrä pitkähihaisia ja lyhythihaisia paitoja, parikymmentä t-paitaa, saman verran boksereita ja sukkapareja. Onneksi pitkiä kalsareita, yöpukuja ja villapuseroita on hieman vähemmän. Samoin huppareita, ulkoilutakkeja ja pusakoita. Kenkiä on varmaankin parikymmentä paria. Käytän näitä kymmenkunta prosenttia. Suurin osa pölyttyy kaapissa. Olen vauras ihminen, sillä minulla on aivan riittävästi vaatteita. Tarpeeni tulevat vaatteiden osalta reippaasti täytettyä.
Jääkaapissa, pakastimessa ja ruokakaapeissa on tavaraa hyllyt pullollaan. Jos ruokaa ei saisi kaupasta, pärjäisimme varmasti lähemmäs kuukauden. Toki ruokavalikoina saattaisi tylsistyttää, mutta sitä olisi varmasti riittävästi. Kun menee keittiöön, ei enää oikein tee mieli mitään ruokaa. Nälkä on lähes vieras käsite. Jauhoja, purkkeja ja purnukoita on kaapit täynnä. Syömisen määrä on tippunut kovasti, kun kulutus on suurinta aamupäivällä ja päivällä. Syöminen on enemmän nautiskelua ja hemmottelua. Ruoan tarve on aika epämääräinen käsite.
Perustarpeiden kärjessä ovat kuitenkin lämpö, läheisyys, turvallisuus ja taloudellinen vakaus. Ne ovat varmasti olleet kärkipäässä aina, mutta nyt sen huomaa selvemmin. Riskinoton sijaan on tullut tuttu ja turvallinen elintapa. Kaikki tämä kuulostaa kovin tylsältä. Sitä se varmasti onkin nuoren ihmisen näkökulmasta. Omasta näkökulmasta se tuntuu saavutetulta edulta. Pääosa ponnisteluista on takana ja olemassaoleva arki tuntuu mukavalta. Välillä naurattaa, kun katselee vaate- tai jääkaappiin. On se niin tarpeetonta tähän tilanteeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti