Tammikuussa sovittiin punttikaverin kanssa kisasta, jossa pyritään pudottamaan painoa vähintään 5 %. Voittajaksi selviytyisi se, jonka paino putoaisi enemmän. Hävinnyt saisi tarjota aterian. Mikäli häviäjä ei saa painoa pudotettua vaadittua viittä prossaa, hän joutuu tarjoamaan koko illan juomineen.
Heti alussa huomasimme, että ajanjakso oli aivan liian pitkä. Kuukausi olisi riittänyt. Mutta veto mikä veto. Tärkeintä on voitto eikä mikään muu. Siitä lähdettiin liikkeelle. Välilllä paino putosi oikein helposti, välillä sitä tuli helposti lisää.
Tiistaina oli edessä totuuden hetki. Ratkaiseva kohtalokas punnitus. Yleensä käymme uimassa ja punttisalilla Hervannassa, mutta nyt palattiin Kalevaan. Siellä on hyvä ja tarkka vaaka. Jännitystä oli selvästi ilmassa, kun astelimme totuuden eteen.
Suoritin punnituksen ensimmäisenä. Vaaka näytti lukemaa 71,2 kg. Helpotus täytti mieleni. Alitin vaaditun rajan. Olin laihduttanut 5,8 %. Kaverini kävi vaakaan. Se pysähtyi lukemaan 88,8 kg. Hän jäi alle rajan. 4,6 %. Olin voittanut. Tuntui hyvältä. Tuntui myös kevyemmältä.
Joskus kesäkuun alussa vedetään loppunäytös tässä kisassa. Silloim otetaan aurinkoa, kolutaan terasseja ja syödään hyvin. Laihdutuksesta ei puhuta sanaakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti