Paavo Väyrynen päätti perustaa Kansalaispuolueen, koska Keskustan puheenjohtaja Sipilä ei huolinut häntä hallitukseen. Kansalaispuolue on Väyrysen mukaan erilainen demokraattinen parlamenttipuolue, johon voi kuulua myös muiden puolueiden jäseniä. Kuitenkin Kansalaispuolueen johto halusi muuttaa puolueen tavalliseksi puolueeksi, jossa on paikallistoimintaa ja joka osallistuu kuntavaaleihin ja maakuntavaaleihin. Tämä ei sopinut kuitenkaan Väyryselle, joka tähtää oikeasti Keskustan puheenjohtajaksi, koska puolue on Väyrysen mielestä harhautunut alkuperäisestä alkiolaisesta aatteesta. Kuntavaaleihin Väyrynen osallistui Helsingissä Kristillisdemokraattien sitoutumattomana kumppanina. Presidentin vaaleihin Väyrynen ja Kansalaispuolue perusti valitsijamiesyhdistyksen, joka onnistui keräämään vaadittavat kannattajakortit. Väyrynen lmoitti myös palaavansa keväällä Europarlamentista Eduskuntaan, muttei Keskustan ryhmään vaan ryhmään, joka on opposition oppositiossa. Väyrynen lainasi edustamansa Suomen linja ry:n kautta Kansalaispuolueelle 38.000 euroa. Tämän rahan Väyrynen siirsi omavaltaisesti puolueelta valitsijamiesyhdistykselle. Tästä suivaantui osa Kansalaispuolueen johtoa ja erotti Väyrysen puolueesta. Viikonloppuna molemmat osapuolet pitivät omien kannattajien kanssa useita kokouksia. Molemmat osapuolet ovat tehneet toisistaan selvityspyyntöjä poliisille. Tämän jälkeen Väyrynen ilmoitti palaavansa eduskuntaan vasta syksyllä, koska eduskunta on niin vähän toiminnassa, kun kesälomat tulevat pian. Ei sanaakaan mahdollisista väärinkäytösten oikeuskäsittelyistä. Väyrynen kertoi tähtäävänsä tosissaan Keskustan puheenjohtajaksi ja osallistuvansa lähikuukausina lukuisiin keskustan puolue-ja piirikokouksiin. EU-parlamentissa Väyrynen on keskustan parlamenttiryhmässä ja lisäksi hän on edelleen Keskustan kunniapuheenjohtaja. Näiden mandaattien perusteella Väyrynen pitää itseään oikeutettuna osallistumaan keskustan puoluetoimintaan ja puheenjohtajavaaliin. Väyrynen aikoo nostaa Keskustan uhkaavasta vaalitappiosta uuteen kukoistukseen. Sotkut ovat muiden aikaansaannoksia.
Melkoiden härdelli ja sekamelska. Kuitenkin menneet vuodet ja vuosikymmenet ovat osoittaneet, että Väyrynen on kumiukko, joka putoaa aina jaloilleen. Vaaleissa on aina porukkaa, jotka ovat tyytymättömiä nykypuolueisiin ja poliitikkoihin ja antavat tukensa Väyrysen kaltaisille toisinajattelijoille ja kameleonteille. Tyypillistä Väyryselle on, että hän osaa ja uskoo vakavalla naamalla omaan missioonsa. Vaikka kaikki näyttää kaaokselta, Väyrynen selittää asiat omalta kannaltaa ajojahdiksi ja vääristelyksi. Milloin jahtia tekee media, Keskustapuolue tai nyt hänen perustamansa Kansalaispuolueen kaappaajat. Totuudesta löytyy aina Väyrysen kokoinen ja näköisen versio. Ei voi muuta kun ihailla tätä pokerinaamaa, joka nousee kerta toisensa jälkeen kuin Fenix-lintu tuhkasta. Ikä ei haittaa vaan kielteinen julkisuus näyttää innostavan veteraania yhä uudelleen ja uudelleen. On tämä aivan omanlaisensa ilmiö, tämä Väyrynen. Kun muut poliitikot vetäytyvät jatkuvien sotkujen ja kielteisen julkisuuden saattelemana yrityselämään tai sopeutumiseläkkeelle, Väyrynen painaa kaasua ja sotkee asioita entistä enemmän. Harrastajapsykologina seurailen Väyrysen tapaa kääntää rihkamat kullaksi ja päinvastoin omien mieltymysten mukaan. Ilmekään ei värähdä kun totuus muuttuu sumutukseksi ja sumutus totuudeksi. Mikä on tämän muuntautumisleikin voimanlähde ? Onko se vallanhalu, yksinoikeus tosiasioihin vai jonkilainen psykoosi ? Mene ja tiedä. Tässä on selvästi ilmielävä ajatuksen virtaava Tonava. Joka tapauksessa tämä on huomattavasti kiinnostavampaa draamaa kuin parhaimmat Hollywoodin elokuvat konsanaan. Tosielämä voittaa aina fiktion ja fantasian. Tämä ei varmasti lopu koskaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti