Ensin alle 18-vuotiaat pojat ja nyt aikuiset perässä. Suomen jääkiekossa on tapahtunut positiivinen muutos viimeisen vuoden aikana. Nyt pelataan nopeaa kiekkoa. Ennen nopea peli tarkoitti kiekon lyömistä keskiviivalta päätyyn ja hyökkääjien säntäämistä perään. Nyt nopea peli tarkoittaa nopeita syöttöjä ja avauksia. Joukkue luistelee ja improvisoi peliä. Lisäksi joukkueesta löytyy maalinälkäisijä pelaajia. He eivät hätkähdä tai saa tarpeekseen tehtyään yhden maalin. Kiekonhallinta on avainasiassa. Kun peliväline on meillä, vastustaja ei tee maaleja. Myös karvauspeli on aktiivista. Karvataan kiekollista pelaajaa ja mikäli vastustaja pääsee yli siniviivan karvataan kiekollista pelaajaa kahden pelaajan voimin.
Nyt kahden MM-pelin jälkeen olen toiveikas. Jatkukoon nopea pelitapa myös parempia joukkueita vastaan. Epäilemättä ne pelaavat samalla tavoin. Tilaa on vähän, aikaa vielä vähemmän. Tällöin on vaara jäädä miettimään ja leipomaan kiekkoa. Epävarmuus saattaa vallata mielen. Silloin peli menee hitaaksi. Mutta pojat näyttivät huimapäistä esimerkki omissa kisoissaan. Tuloksena maailmanmestaruus.
Tavoitteena on aina voitto. Mennään päätyyn asti. Viimeisen pelin voitto on lopullinen päämäärä. Suomi pelaa iloista kiekkoa. Sitä on mukava katsella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti