Maailmalla on levotonta

Trumpin ja brexitin lisäksi maailma katselee kauhulla Venäjän touhuja Mustalla merellä. Tarkemmin sanottuna Asovan meren ja Mustan meren välillä. Vallattuaan Krimin, Venäjä rakensi maa-alueita yhdistämään Kerentsin salmeen sillan. Sitä kautta venäläiset saivat tieyhteyden Krimille. Sitä kautta ukrainalaiset laivat kulkevat Asovanmereltä maailmalle. Ukrainalla on alueella isoja tehtaita, joten laivaliikenne on Ukrainalle elintärkeä. Venäjä jallittaa Ukrainaa ja vakiinnuttaa alueen hegemoniaa. Kansainvälisesti useat maat ovat kritisoineet Venäjän toimia, mutta käytettävissä olevat toimet ovat vähäiset. Hieman unhoon vaipunut Ukrainan kriisi pulpahti taas esille. Venäjä haluaa päästä taas maailman otsikoihin väittäen ukrainalaisten alueen loukanneen Venäjän vesialueita. Huh, huh, mitä touhua. Molemmissa maissa  johtajilla on tarpeita näytön paikalle sisäpoliittisista syistä, eli vallassa olevat tarvitsevat lisää kansalaistensa tukea. Putin on menttänyt suosiotaan eläkeuudistuksen takia. Poroshenko on hyvin epäsuosittu ja vaalit ovat tulossa.

Bernardo Bertolucci on kuollut

Italialainen mestariohjaaja Bernardo Bertolucci on kuollut. Ohjaaja kuului kovaan italialaisen elokuvan kärkijoukkoon Fellinin, Pasolinin ja Antonionin,  de Sican ja Viscontin kanssa. Bertoluccin tunnetuimpia elokuvia olivat Viimeinen tango Pariisisssa, 1900, Fasisti ja Viimeinen keisari. Bertolucci oli kuollessaan 77-vuotias.
Toivon mukaan Yle näyttää näitä mestarillisia elokuvia Teemalla.

NÄIN ON NÄKKILEIPÄ

Ruotsalaiset ovat keksineet kaikenlaista ja sen lisäksi näkkileivän. Ihmetellä täytyy miksi suomalaiset eivät keksineet näkkileipää. Voihan olla, että suomalaiset keksivätkin näkkileivän, mutta se oli aikana, jolloin Suomi oli osa suurta Ruotsinmaata. Oli niin tai näin, näkkileipä on oiva keksintö. Tarkoitan leivän säilyvyyttä. Erityisesti vanhaan aikaan, jolloin jääkaappeja ei ollut ja ruoan säilyvyys oli elämisen ehto. Kova leipä säilyy pitkään ja se on kevyttä murkinaa kalastus- ja metsästysretkille puhumattakaan sotaretkistä.

Kokeilin näkkileipän tekoa ihan omalla reseptillä. Periaatteessa taikina on helppo ja yksinkertainen. Jauhoja, siemeniä, vettä ja suolaa. Tässä oma versioni :

2 dl vettä
I dl kaurahiutaleita
0,5 dl rikottuja ohrasuurimoja
1 dl vehnäjauhoja
0,5 dl ruisjauhoja
1,5 dl erilaiseia siemeniä (seesam, auringonkukka, kurpitsa, pellava)
0,5 tl suolaa
2 tl öljyä

Keitetään vesi kiehuvaksi ja lisätään kaurahiutaleet ja ohrasuurimot. Annetaan seoksen hautua vartti. Sen jälkeen sekoitetaan jauhot, siemenet ja suola. Lisätään kaikki ainekset yhteen ja sekoitetaan hyvin. Öljytään kolme leivinpaperia. Otetaan puolet taikinasta ja levitetään leivinpaperille. Laitetaan toinen leivinpaperi päälle ja kaulitaan taikina hyvin ohueksi. Poistetaan päälimmäinen paperi. Tehdään sama toiselle osalle taikinaa. Laitetaan kaulitut taikinalevyt kahdelle eri pellille. Paistetaan uunissa 175 asteessa 40 minuuttia. Annetaan jäähtyä rauhassa. Kuivuneen näkkileivän voi palastella sopivan kokoisiksi paloiksi.
Helppoa kuin heinänteko. Ohjeita voi muutella mausteilla tai vaihdella jauhoja ja siemeniä. Kokeilemalla löytyy mieleinen näkkäri.

Ilves kyntää, fanit itkee

Vahvoja otteita esittänyt Tampereen Ilves on taas painunut tuttuun loppysyksyn lamaan. Viime vuosina alkusyksy on ollut vauhdikasta ja tuloksellista toimintaa. Maaleja on syntynyt tänäkin syksynä. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita on pystytty luomaan. Viime viikkoina vauhtia on edelleen ollut, mutta maalinteko on hiipunut. Aamulehden toimittaja sanoi osuvasti muutama vuosi sitten, että Ilveksellä on voittamisen pelko. Siltä se näyttää. Määrätietoinen hyökkääminen on kääntynyt nopeaksi pelailuksi, josta puuttyy tavoite. Kiekon työntäminen verkon perukoille.

Viime vuosina Ilves on kyntänyt taloudellisissa vaikeuksissa. On syöty enemmän kuin tienattu. Uusi aika koitti pari vuotta sitten. Nyt eletään suu sääkkia myöten. Kiekollinen ilme on parantunut. Nuori joukkue luistelee ja touhuaa aktiivisesti. Tulokset ovat kuitenkin jääneet laihoiksi. Tämä vuosi piti olla ensimmäinen vuosi uuden Ilveksen peli-ilmeenä. Saavutukset ovat jäämässä samalle tasolle kuin aikaisempinakin vuosina. Ei tarvitse olla suuri ennustaja, jos sanoo aikaisempien vuosien ilmiöiden toistuvan. Liigan pohjimmaisena tarpovat keväällä tutut seurat Jukurit, Sport, Kookoo, Ilves ja Ässät.

Ilves teki Kivelle ja valmennusporukalle jatkosopimuksen tulevalle vuodelle. Nän johto ilmoitti, ettei vika ole ainakaan valmennuksessa. Samalla Ilves sulki pienen mahdollisuuden uuden ajan alkamisesta. Kivi on saanut näyttää kykynsä. Sen hän on tehnytkin. Nuoria pelaajia kasvaa vuodesta toiseen. Mutta nyt pitäisi saada koko seura menestymään. Siihen Kiven kyvyt eivät näytä riittävän. Toimitusjohtaja Jalo sitoi valmentajasopimuksella omat kätensä. Nyt uuden valmentajan mahdollinen palkkaaminen edellyttää myös Kivensamanaikaista  palkanmaksun. Se tietää taas lisäkuluja.

Pelaajahankinnat ovat olleet vähintäänkin keskitasoa. Ulkolaiset pelaajat eivät ole olleet mitään vahvistuksia. Nykyiset ulkomaanavut Halmo, Generous, Flood ja Barker ovat tasaisia kyntäjiä. Ei
huonoja, muttei mitään vahvistuksiakaan. Parhaita hankintoja ovat olleet kotimaiset nuoret pelaajat omien juniorien lisäksi. Lepaus, Ruotsalainen, Tamminen ja Antonen ovat olleet joukkueen parhaita tehomiehiä.

Ostin Telian liigapassin lokakuun puolivälissä. Ilves-passin. Seuraan sillä Ilveksen koti- ja vieraspelejä. Sen jälkeen on pelattu kymmenen peliä. Seitsemän tappiota ja kolme voittoa. Se on karua kertomaa. Varsinkin, kun on katsonut pelien sisältöä. Vasta reilu kolmannes sarjasta on pelattu. Nyt alkanut lama johdattelee joukkuetta kohti pohjia. Pelaajat ihmettelevät kenessä on vika, kun tulosta ei synny. Valmentaja yrittää pitää pelihuumoria yllä. Sama kaava toistuu vuodesta toiseen. Ilves jatkaa kyntämistä. Viimeeksi tuli kotipelissä 0-4 tappio HPK:lle.

Ilveksen faneille jatkuva kyntäminen on kova paikka. Kaupungin kakkosseurana olemiseen tottuu, mutta vuotuisiin mahalaskuihin on vaikea nöyrtyä vuosi vuoden jälkeen. Toivoa on yritetty pitää yllä, mutta aina tulee tämä sama kaamos. Joukkue on perinteensä orja. Vuodesta toiseen pelaillaan jonkinlaista jääkiekkoa. Varsinkin kotipeleissä fanit ovat saaneet pettyä tai hävetä. Velttoilua ja tehottomuutta on vaikea selitellä vuodesta toiseen.

ATSALEA

Ostin atsalean. Se on minusta kaunein kukka. Toki orkidea on vielä kauniimpi, mutta arsalea on myös kauniimpien kukkien kärkipäässä. Ikivihreät lehdet ja röyhelömäiset terälehdet tekevät atsaleasta upean ja eksoottisen.  Ostin kukan Prismasta. Se maksoi 5,08 €. Prismassa on asiakasomistajapäivät, joten sain mahtavan 15 % alennuksen. Luin netistä, että kukkaa tulee kastella kolmen päivän välein. Se mitä ei sanottu, liittyy puhumiseen. Kukat pitävät, kun niille puhellaan. Ne ymmärtävät kaikkia kieliä. Tai eivät ne ymmärrä, mutta ne kuuntelevat mielellään. Sillä tavalla saadaan yhteisöllisyyttä. Se on tänä päivänä trendikäs asia. Toivottavasti atsalea jatkaa hyvin alkanutta kukintaa olohuoneemme pöydällä.

MITENKÄS TÄSSÄ NÄIN KÄVI !

Maailman yliopistoja on vertailtu miten valmistuneet opiskelijat sijoittuvat globaaleille työmarkkinoille. Aasialaiset yliopistot olivat kärkipäässä. Helsingin yliopisto sijoittui viidenkymmenen paremmalle puolelle ja teki aimo loikkauksen edelliseen vertailuun verrattuna. Aalto yliopisto sijoittui sadan viidenkymmenen paremmalle puolen. En ihan ymmärrä miten tässä näin kävi ? Eikös Aalto yliopistoon satsattu paljon rahaa, jotta saadaan huippuosaajia kehittämään Suomen menestystarinaa. Nyt valmistuneet sijoittuvat huonommin kuin ison Helsingin yliopiston valmistuneet.

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on otsikoissa lähes joka päivä. Hän on kiitollinen kohde medialle, joka saa isoja otaikoita pelkästään raportoimalla Trumpin tekemisistä ja puheista. Viimeisen viikon aikana Trump on erottanut ja vaihtanut ainakin neljä korkeassa asemassa olevaa virkamiestä. Joukossa yksi ministeri. Nyt kuitenkin viimeisimmän erottamisen takana on vaimo  Melania, joka kiukustui Valkoisen talon turvallisuusneuvonantajaa. Riitaa oli tullut mm. lentokoneen istumapaikoista Afrikan matkalla. Onko tässä käynyt niin, että maata johtaakin ensimmäinen nainen ja Trumpin vaalilause "Amerikka ensin" on muuttunut muotoon "Melania ensin". Toisaalta en yhtään ihmettelisi, sillä niin hiljaa vaimo on pysytellyt herran seksiseikkailuista.

EU:n ja Britannia brexit-neuvottelut saatiin päätökseen Pääministeri May jyräsi sopimuksen jo brittien hallituksessa läpi. Edessä on kovempi taisto parlamentissa. EU:n puolella ollaan oltu pääosin helpottuneita. Jokaisen 27 jäsenmaan pitää kuitenkin hyväksyä sopimus. Nyt on kuitenkin tihkunut tietoja, ettei sopimuksessa itse asiassa ole mitään konkreettista, vaan se on jonkilainen puitesopimus. Hankitaan lisäaikaa, kun varsinaiset kiistakysymykset ovat avoinna. Taitaa tehdä tiukkaa saada tällainen puitejuttu läpi brittien parlamentissa. Sitä taitavat vastustaa sekä brexitin kannattajat että vastustajat. May väläytteli kaiken lisäksi koko brexitin perumista. Taitaa tulla kakku, pannukakku, siis koko brexitistä. Käykö tässä vielä niin, että sählärit pyrkivät takaisin EU:n jäseneksi ? Minä en ainakaan halua.

Dieselautot ovat päässeet/joutuneet ilmastonmuutoksen myötä syyllisiksi. Dieseleitä myydään entistä vähemmän, Saksassa monet kaupungit ovat kieltäneet dieselautojen käytön keskustoissa ja dieselin hinta on pompannut kalliimmaksi kuin tavallisen bensan. Nyt asiantuntijat kertovat, että uudet dieselautot saastuttavat vähemmän kuin bensa-autot, koska kulutus on pienempää. Lisäksi raskasliikenteessä diesel on edelleen ainoa vaihtoehto. Onko tässä käynyt vanhanaikainen. Paljon melua tietämättömyydestä. Onko pää jäänyt vetäjän käteen ? Joka tapauksessa meillä on tehty kansalaisaloite dieselveron poistamiseksi. Se tuskin menee läpi,msillä niinmsuurissa mitoissa on dieselin huono maine.

JALOVIINA 1944

Alko toi markkinoille vanhan juoman. Se on tähdetön jaloviina vuodelta 1944. Sota aikojen pula toi mm. Konjakkisäännöstelyn. Sen myötä tuotiin myyntiin tämä tähdetön jallu. Konjakkia on niukasti, lähinnä tuomaan vaaleahkoa väriä ja lievää makua. Tähdetön jallu puolen litran pullossa maksaa 16,95 €. Tätä erikoisuutta on myynnissä syksyn 2018 ajan.

Ostin tänään merkkipäivän takia tätä vanhaa uutuustuotetta. Maku oli yllättävän pehmeä ja maukas. Se muistutti enemmän calvadosta  (omenasta valmistettua konjakkia) kuin konjakkia tai brandyä. Jallu kepittää Kossun ja Vodkankin helposti. Sitä paitsi, sitä juodaan huoneen lämpöisenä. Hieno maku ja kohtuullinen hinta.

Seuraavaksi aion kokeilla Puolustusvoimien leikattua konjakkia. Siinä konjakkia on lantrattu viinalla.

UUSI PUHELIN

Nuorempien lukijoiden ei kannata jatkaa tämän lukemista, koska jatkossa on luvassa tietämättömyyttä, vajetta osaamisessa ja haluttomuutta oppia uutta teknologiaa. Kaikkea sitä, mihin vanhan liiton ihmiset on pakoitettu ja missä nuoriso on syntymälahjanaan elementissään.

Tunnustan, että viime keväänä käyttöön otettu reititin, keväällä ostettu älytelevisio ja siihen lisätty äänijärjestelmä ova olleet hieno lisä elämääni. Myös liigapassi on ollut oiva piriste harmaaseen syksyyn. Kyse ei ole sinänsä uudesta teknologiasta vaan sen asentamisen ongelmista, terminologiasta ja vakeuksista ymmärtää nopeasti puhuttua salakieltä. Aikaa on kulunut ja tupakkaa palanut (symbolisessa mielessä) ennen kuin laitteet on saatu pelittämään. Ulkopuolinen apu on ollut välttämätöntä. Ihan kauhulla, etten sanoisi paniikissa, ajattelelen uusien laitteiden käyttöönottoa. Nyt ja loppuelämän ajan.

Mobiilielämäni (wau, mikä termi) on perustunut jo vanhaan puhelimeen, jolla soittelen ja tekstailen viestejä ja yhtä vanhaan ipadiin, jolla surffailen netissä. Reitittimen myötä huomasin, että maksan ehkä laajakaistasta turhaan. Puhelin- ja laajakaistalasku on ollut päälle neljäkymppiä. Pähkäilin, että uudella puhelimella voisin jatkaa kodin ulkopuolista nettielämää ja jatkaa kotinettielämää ilmaiseksi taloyhtiön laajakaistalla. Uuden puhelinliittymän kustannus olisi lähes  pari kymppiä halvempi kuussa. Sillä säästöllä saisin hankittua parin sadan luurin käytännössä ilmaiseksi. Piti siis ostaa uusi puheln ja siihen uusi liittymä ja lopettaa vanha laajakaista. Muuten hyvä homma ellei takaraivossani olisi painanut asennuskokemukset edellisistä systeemeistä.

Yllättäen löysin uuden puhelimen Elisan liikkeestä samalla kun irtisanoin laajakaistan ja tein uuttaa
liittymäsopimusta. Myyjä suositteli pari sataa maksavaa kiinalaista Huaweitä. Se oli parempi (hänen
mielestään) kuin saman hintainen Korealainen Samsung. Ymmärsin, että kapasiteettia oli peräti 64 gigaa, kun halvoissa puhelimesssa määrä on 16 luokkaaa. Muistissa oli huonot kokemukset oman puhelimen ilmoitukset muistitilan loppumisesta. Ostin sen ja tähän mennessä kaikki hyvin.

Seurasi asian vaikein osuus. Puhelimen käyttöönotto. Emme osanneet aluksi avata korttipaikkaa. Se avautui kuitenkin jonkin ajan jälkeen, kun pakkauksesta löytyi tähän tarkoitukseen lisätty neula. Seuraava pulma oli sim kortin asettaminen lokeroon. Myyjä li neuvonut ottamaan vanhasta simkortista vaölkoiset kuoret pois ja asettamaan jäljelle jäänyt pala laitteeseen. Kortissa oli kuitenkin kaksi kuorikerrosta. Yritin työntää isompaa palasta laitteeseen, muutei onnistunut millään. Lopulta kuprin vielä yhdn kerroksen pois ja kortti mahtui sisään. Nyt puhelimen alkoi toimimaan. Muistin jopa simkortin salasanan ja puhelmen salasanan. Pulma tulkin taas wifin salalasanan kanssa. Siis meidän oman netin (se jossa on outoja numeroita ja kirjaimia peräkkin) salasanan kanssa. Homma jäi
seisomaan kuin kesken jäänyt urakka. Illalla tapasin kuitenkin meidän reitittimen asentaneen nuoren
ihmelapsen. Hän muisteli salasanaa ja ehdotti erästä aika yksinkertaista versiota. Kokeilin kotona ja
taas taivas aukeni. Se oli oikein ja homma nytkäht eteenpäin. Huomasin, että yhteystiedot olivat tulleet van ipadin osalta. Olin kuitenkin kirjoittanut paperille klmisenkymmentä puhelinnumeroa tämän ongelman ratkaisemiseksi. Lisäsin nyt kärsivällisesti ne uuteen puhelimeen. Yllättäen myös ipadin valokuvat ilmestyivät tyhjästä puhelimeen. Kaikki oli kunnossa. Hurraa !

Sitten puhelin ehdotti koko android-järjestelmän päivittämistä. Se toisi uutta ajankohtaista tekniikkaa ja sensitiivisyyttä peliin. Rohkea syö rokan, joten päätin yrittää. Vartin kuluttua päivitys oli valmis. Nyt kysyttiin Android-salasanaa. Siis mitä ! Mikä se on. Hikikarpaleet kihosivat otsalle. Taas uusi salasana. Eikö ne kaikki olleet jo pelissä ? Loppujen lopuksi tajusin, että kyse oli puhelimen omasta salasanasta, jota joutuu käyttämään jatkuvasta. Olin pelastunut. Olin selviytynyt tästäkin viheliäisestä piinasta ilman, että hermot olisivat lopullisesti revenneet. Melkein kyllä. Laitoin isonäyttöisen puhelimen tyynesti pöydälle lepäämään ja tunsin suurta sisäistä tyytyväisyyttä. Otsallani paloi
varmasti kirkas tyytyväisyyden valo koko loppuillan.

Ruotsalaisuuden päivä

Mietin miten suomenruotsalaisuus näkyy arkielämässä. Yllättäen ensimmäinen asia mikä tuli mieleen oli Alexander Stubb? Vanhaan hyvään aikaan ruotsin kieltä saattoi kuulla Stockmannilla. Nykyisin sielläkin kuulee enemmän venäjää kuin ruotsia. Nuorena piti etsiä opiskelun jälkeistä työpaikkaa. Sellainen löytyikin Kyrkslättistä. Vain vaivainen puolen vuoden sijaisuus, mutta jotain kuitenkin. Valtaosa puhui seiskytluvulla äidinkielenään ruotsia ja minulta ruotsi sujui aika huonosti. Nykyisin suomalaiset ovat vallanneet myös Kirkkonummen.

Kukaan suomenkielinen ei juhli ruotsalaisuuden päivää. Ehkä rannikkoalueiden suomenruotsalaiset viettävät jotai bileitä, mutta epäilen sitäkin. Ahvenanmaan asukkaat eivät tunnu edes suomenruotsalaisilta. EU:n myötä suhteet Ruotsiin ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Historiallinen menneisyys on ollut suurta ja merkittävää, muta se ei kiinnosta juuri ketään. Työpaikan kahvihuoneessa ei keskustella tänään ruotsalaisuudesta tai juoda ruotsalaisuuden kunniaksi kakkukahveja.

Omassa arkielämässä ruotsalaisuus näkyy erilaisissa ruokajutuissa: Lihapullat, Ärtsoppa, Näckebröd, Pytt i panna, Janssonin kiusaus, Korvapuusti. Ja suomenruotsalaisuus: Ruuneperin torttu. Mutta siinä kaikki.

Ruotsin kielen asema on säilytetty vakaana, muutamista irtiottoyrityksistä huolimatta. Ruotsin kieltä joudutaan lukemaan koulussa, telkusta tulee ruotsinkielistä suomenruotsalaista ohjelmaa. En tiedä katsooko sitä kukaan, mutta asema on taattu. Näiden myötä suomenruotsalaisilla on vakaa asema. Soten yhteydessä on syntynyt kalabaliikkia Vaasan poistaminen päivystyssairaaloiden ykkösketjusta. Se on koettu suomenruotsalaisten ja RKP:n suunnalla hyökkäyksenä. Mene ja tiedä.

Tampereella asuun pieni suomenruotsalaisten porukka, joka äänestää vaaleissa yhden heikäläisen kaupunginvaltuustoon. Hän pitänee huolen kieliasioiden huomioimisesta paikkakunnalla. Yleensä varsin vaivaton ja yhteistyöhaluinen henkilö. Useilla paikkakunnilla on kielienemmistöstä tullut kuitenkin vähemmistö. Niinhän se aikojen kuluessa tuppaa menemään. Valtaväestö syö pienen kielivähemmistön.

Tämä jutun kirjoittaminen on kankea osoitus ruotsalaisuuden päivän merkityksestä. Mitään ei tule mieleen. Fiilikset ovat vähissä. Tunteet ovat olemattomat. Olkoon sitten ruotsalaisuuden päivä. Eihän se minua haittaa.

PALLOILUA

Syksy jo saa ja kotimaiset jalkapallotaistot ovat tauonneet. HJK coitti ylivoimaisesti Veikkausliigan. Ei siis mitään uutta taivaan alla. Tai on jotain Kokkolan Palloveikot voitti karsinnassa TPS:n ja palaa ja pelaa ensi kaudella korkeimmalla sarjatasolla. Palloliitto on suuressa viisaudessaan uusinut Veikkausliigan sarjasysteemiä. Ensi palataan kaksinkertainen sarja ja sitten kuusi parasta jatkaa yläloppusarjassa ja kuusi heikointa alaloppusarjassa. Näin pyritään lisäämään tasaisia pelejä (tai mitä lie). Joka tapauksessa joukkueet jaetaan leijoniin ja lampaisiin. Voi vain kuvitella miten ne alasarjaan joutuvat joukkueet reagoivat, joilla on pisteen, parin ero yläsarjan heikompiin verrattuna. Mahdollisuudet menivät kahden kirroksen jälkeen. Voi olla, että alasarjan pelit eivät hirveästi nappaa yleisöä. Ei ainakaan täällä Tampereella, jos Ilves ajautuu kuuden parhaan ulkopuolelle sarjan puolivälissä. No, herrat päättää ja katsojat äänestävät jaloillaan. Niinhän se menee. Veikkaus voisi ottaa uudeksi kohteeksi tämän sarjajärjestelmän keston. Kuinka monen vuoden jälkeen Palloliitto kumoaan tämän hienon keksinnön. Veikkaan, että vuoden kuluttua. Tiettäväst kolme joukkuetta on vastustanut uutta sarjajärjestelmää. Joukossa meidän oma Ilves.

Keski-Euroopan sarjat ovat päässeet hyvin vaihtiin. Reilu kymmenen kierrosta on pelattu ja tutut seurat johtavat kansallisia sarjoja. Espanjassa Barcelona, Italiassa Juventus, Englannissa Manchester City ja Liverpool, Ranskassa Paris Saint Germain. Saksassa kestomenestyjä Bayer Munchen on hieman kompuroinut. Mutta eiköhän se sieltä. Miljoonabudjetilla pelaavat joukkueet ovat itsevarmoija sarjakärkiä. Rahalla saa ja nimekkäillä pelaajilla pärjää.

Katselin Eurosportilta Amerikan jalkapalloliigan MLS:n kahta peliä. Huomattava ero suomalaiseen Veikkausliigaan oli pelin tempo. Koko aika mentiin vastustajan maalia kohti ja tarkoitus oli saada palloja verkkoon eli voittaa ottelu. Syötöt napsahtelivat useimmiten omille pelaajille. Meillä jalkapallo on teknisesti sen verran jäljessä, että pelaajat katselevat, pakittavat ja miettivät tekemisiään. Pallot pomppivat mihin sattuu. Vaikka socceri on Amerikoissa suhteellisen uusi laji, on taso ihan kohtuullinen. Toki sielläkin pelaa isolla rahalla ostettuja pelaajia, mutta mukavinta oli pelin liikkuvuus. Voisi sanoa, että Veikkausliiga on farmitasoa jenkkien jalkapallolle.

MARIO ROM'S INTERZONE

Tämän vuoden Tampereen Jazzhappening avattiin Spotlight in Austria ilmaiskonsertilla. Klubi on juuri sopiva, intiimi paikka tutustua uuteen musiikkiin. Mainio itävaltalaistrio Mario Rom's Interzone oli hieno valinta edustamaan maataan. Kansainvälistä kuuluisuuttakin jo niittänyt trio osasi soittaa ja soitossa oli ideaa. Erilaisten tyylien, rytmien ja huumorin sävyttämät sävellykset oli höystetty soittajien upeilla soittotaidoilla.. Trumpetisti Rom maalaili stankomaisia kuvia basisti Lukas Kranzelbinderin  ja rumpali Herbert Pirkerin värjäillessä tunnelmia omilla instrumenteillaan. Vaikka trumpetti oli pääasiallinen soolosoitin ja teemojen johdattelija, pääsivät rytmimiehet myös mukavasti
esiin nimenomaan kappaleiden sisältöjen suhteen. Toinen vaihtoehto olisi ollut vuorottelevat improvisoinnit, mutta niitä ei juurikaan kuultu. Itse ihastuin rumpalin Pirkerin voimakastahtoiseen rytmityöskentelyyn. Väliin iskut olivat lempeän koskettavia väliin konekiväärimäistä tulitusta. Pelkäsin rumpalin pallin hajoavan tiukimmissa kohdin. Ei hajonnut. Hyvä bändi ja onnea  valitsemallenne tielle.

ABSTRACT

Tein välillä abstraktista kuvaa. Monta vuotta on mennyt ihmisten kasvojen parissa maalatessa teossarjaa Ihmisiä ryhmäkuvassa. Tarvitsin vapautta ja aivojen tuuletusta. Päätin jatkaa vanhaa abstraktista teossarjaa, jossa on kolme aiempaa työtä valmiina. Tämä uusi pyörre ei syntynyt mitenkään helpolla. Vaikka peruskuvio pysyi pitkään samana, jäi jotain puuttumaan. Syvyyttä ? Tasapainoa ? Voimaa ? Se jokin kaivelee mielessä ja näkyy taulussa vajaavaisuutena. Lopulta tuli kuitenkin valmista. Kuvassa on jotain hahmoja, kuten kuu ja kuppi. Kuun läpi menee höyryävä juova. Koko paketti on jonkinlaisen kierteen sisällä. Vähän niinkuin avaruudessa. Toki tämä on minun vaikutelmani. Abstraktiset työt saa miettiä ihan omilla aivoillaan ja tuntea omilla fiiliksillään. Jostain
vain pitää ja toisesta ei. Kriitikko katselee myös tekniikkaa ja ajan kuvaa. Minä en sitä vaivaudu miettimään. Annan palaa ja sitten yritän kasata aikaan saannoksista jotain kunnollista. Se on aivan sama metodi kaikissa töissäni. Kehystämätön työ vaatii vielä pokat. Ajattelin laittaa hyvin tummat, ohuet ja yksinkertaiset kehykset. Tumma kehys jatkaa taulun tummaa reunaa.

KATEELLISUUDEN PÄIVÄ

Tänään se tuli taas selväksi. Minä en ollut Suomen, Pirkanmaan, Tampereen tai edes Peltolammin kymmenen rikkaimman tulonsaajan joukossa. Kyllä ottaa pannuun ! On se niin väärin. Pahoin pelkään, etten ole meidän taloyhtiön osakkaiden kärkikymmenikössä. Toivon mukaan tämä päivä menee nopeasti ohi ja saan jotain muuta ajateltavaa.

En voi käsittää, miten jotkut nyhtävät yli miljoonan vuosituloja. Puhumattakaan, että tv-ohjelmien kuminaamat saavat satoja tuhansia pelkästä naaman venyttämisestä. Aivoja ei tarvitse olla. Miten ammattiyhdistyspomo voi saada neljännesmiljoonan tulot. Nöyrät jäsenet maksavat joka kuukausi kymmenykset. Entäs kansanedustajien sopeutumiseläkkeet ? Näillä eläteillä on kymmenien tuhansien muut tulot  veronmaksajien sopeutumiseläkkeen lisäksi. Huumeita käyttävä viidetaiteilija tienaa hänkin satojantuhansia, samoin kuin jotkut hiihtäjät, kulttuurityöntekijät tai lätkän perässä luistelevat. Ministerit totta kai. Samoin yritysjohtajat. Ja niin edelleen ja niin edelleen.

Ehdotan, että kateellisuuden päivää muutetaan. Julkisten alojen työntekijöiden palkat olisivat jatkossa julkisia ja yksityisten palkat salaisia tai julkisia, mikäli asianomainen haluaa ne julkistaa. Lopetetaan tämä pahan mielen levittäminen. Tosiasiahan on, että 88 % ihmisistä on kaltaisiani kademielisiä, joiden tulot ovat reippaasti alle 50.000 € vuodessa. Pieni eliitti nappaa suurimman kakun ja sitä kauhistellaan ja ihmetellään tänään. On se niin väärin. Pannaan piste tälle touhulle ja annetaan ihmisten elää syvässä tietämättömyydessä.